Ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu (UPR) - Suomen kolmas kansallinen raportti

Yleisesti

Suomen UNICEF kiittää ulkoministeriötä mahdollisuudesta tuoda esiin näkemyksensä Suomen maaraportista.

Lapsen oikeuksien järjestönä Suomen UNICEF keskittyy lausunnossaan tarkastelemaan maaraporttia ensisijaisesti lapsinäkökulmasta ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (LOS) asiantuntijajärjestönä kommentoi aihetta erityisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen pohjalta.

Kiitämme Suomea ytimekkäästä ja selkeästi jäsennellystä maaraportista. Kiitämme myös siitä, että Suomi haluaa maaraportissaan tuoda esiin myös haasteita ihmisoikeuksien toteutumisessa.

Suomen UNICEF haluaa muistuttaa, kuinka tärkeää on, että ihmisoikeuspolitiikka ja ihmisoikeuksien toteuttaminen linkittyvät vahvasti ja uskottavasti niihin suuriin rakenteellisiin muutoksiin, jotka ovat käynnissä. Lasten ja nuorten kannalta keskeisiä käynnissä olevia rakenteellisia uudistuksia ovat mm. Sote-uudistus ja lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, LAPE.

Edellisen kierroksen suositusten täytäntöönpanosta

Ihmisoikeussopimusten ratifioinnit

Kiitämme sitä, että Suomi on pannut täytäntöön ihmisoikeussopimusten ratifiointeihin liittyviä suosituksia. Näistä lasten oikeuksien kannalta merkittäviä ovat mm. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja pornografiasta tehty valinnainen pöytäkirja sekä valitusmenettelyä koskeva valinnainen pöytäkirja.

Suomen toista maaraporttia koskeneessa lausunnossaan Suomen UNICEF piti tärkeänä, että Suomi ratifioisi kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Suomi sai tästä myös suosituksia muilta mailta. Suomen UNICEF pitää sopimuksen ratifioimista edelleen tärkeänä, sillä kansallinen maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö on jatkuvassa muutostilassa, ja siihen vaikuttavat sen hetkiset poliittiset voimasuhteet. Tämän vuoksi on tärkeää, että kansainvälisillä ihmisoikeussopimusten ratifioinneilla turvataan ihmisoikeuksien toteutumisen vähimmäistaso.

Yhdenvertaisuuden edistäminen

Vuoden 2015 alusta uudistunut syrjinnänvastainen lainsäädäntö vahvisti syrjintää kokeneiden oikeussuojaa, laajensi syrjinnän kieltojen soveltamisalaa ja yhdenvertaisuuden edistämistä koskevia velvollisuuksia.

Jotta yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite toteutuisi lasten oikeuksien edistämisen kannalta tehokkaimmalla tavalla, on huomiota syytä kiinnittää mm. siihen, että eri-ikäiset lapset ja erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset on otettu huomioon sekä yhdenvertaisuuden nykytilaa arvioitaessa että konkreettisten, yhdenvertaisuutta edistävien toimenpiteiden kirjaamisessa. Sen lisäksi, että suunnitelmissa huomioidaan lapset yhtenä syrjinnälle alttiina ryhmänä, on syytä kiinnittää huomioita myös lasten monimuotoisuuteen.

Lasten kokeman syrjinnän kannalta on olennaista, ovatko oikeusturvakeinot lapsiystävällisiä ja ovatko ne saavutettavia lapsille. Lasten ja nuorten erityinen ja muista riippuvainen asema luo heille vaikeuksia käyttää oikeusturvakeinoja silloin kun heidän oikeuksiaan on loukattu. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan valtioiden on varmistettava, että lapsilla itsellään ja heidän edustajillaan on käytössä tehokkaita lapsiystävällisiä oikeusturvakeinoja.

Ihmisoikeuskasvatus

Toisen UPR-kierroksen aikana antamassaan lausunnossa Suomen UNICEF painotti ihmisoikeuskasvatuksen merkitystä, ja piti tärkeänä, että se nostetaan avainasemaan kaikessa ihmisoikeuspoliittisessa työssä. Ihmisoikeuskasvatuksen asema on vahvistunut voimakkaasti edellisen UPR-kierroksen jälkeen. Opetussuunnitelmat sisältävät lapsen oikeuksien sopimuksen velvoittavana asiakirjana, ja nostavat lapsen oikeudet läpileikkaavaksi kaikessa koulun toiminnassa. Lisäksi ihmisoikeuskasvatus on nostettu yhdeksi toisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman neljästä painopistealueesta. Myös Ihmisoikeuskeskuksen perustaminen on vaikuttanut myönteisesti ihmisoikeuskasvatuksen asemaan.

Ihmisoikeuskasvatuksen saamisessa sisälle koulutuksen formaaleihin rakenteisiin on silti edelleen työtä tehtävänä. Opettajankouluttajat ja opettajat tarvitsevat tarpeeksi perus- ja täydennyskoulutusta, jotta heillä on työssään tarvittavat tiedot ja taidot. Samoin muut koulun ammattiryhmät ja muut kasvattajat tarvitsevat koulutusta erityisesti lapsen oikeuksista. Vapaaehtoisuuteen perustuvat koulutukset tavoittavat usein jo asiasta innostuneet, mutta eivät niitä, jotka koulutusta kipeämmin tarvitsevat, tämän takia juuri oppilaitosten pakollisiin opintoihin pitäisi saada ihmisoikeuskasvatuksen sisältöjä.

Sitoumus kehitysaputavoitteen saavuttamiseksi

Suomi nostaaraportissaan esille kehitysavun, ja sitoumuksensa kehitysavun nostamiseksi. Avoin raportointi ja realistisen kuvan antaminen edellyttäisi sitä, että tässä kohdin raportoitaisiin myös Suomen historiallisen suuret kehitysapuleikkaukset ja kehitysavun painopisteen muutos.  

Haasteet lapsen oikeuksien toteutumisessa – maahanmuuttopolitiikka ja lasten oikeudet

Raportissaan Suomi nostaa esille turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisen. Tilastoja turvapaikanhakijoiden määrästä esitetään vuosilta 2014 ja 2015, ja todetaan hakemusten määrän lähes kymmenkertaistuneen. Kokonaiskuvan saamiseksi johdonmukaista olisi tuoda esiin myös vuoden 2016 tilastot, jotka osoittavat hakijoiden määrän taas kääntyneen voimakkaasti laskuun.

Suomessa on tehty viime vuosina lukuisia lakimuutoksia, jotka heikentävät turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten asemaa ja oikeuksia. Näemme tärkeänä avata haasteiden osalta näiden lasten oikeuksia heikentävien lakimuutosten vaikutuksia. Maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä perustellaan entistä avoimemmin vetotekijöiden karsimisella; Suomen ei haluta näyttäytyvän houkuttelevana maana hakea turvapaikkaa. Lasten kannalta yksi olennaisimmista oikeuksia heikentävistä muutoksista on se, että oikeus perheenyhdistämiseen on kaventunut ja tullut viimeisten kiristysten myötä monelle lähes mahdottomaksi. Näiden muutosten jättäminen pois raportista ei anna oikeaa kokonaiskuvaa maahanmuuttopolitiikassa tapahtuneista muutoksista.

Helsingissä 9.1.2017

Suomen UNICEF ry                                          

Inka Hetemäki

Vaikuttamis- ja ohjelmatyön johtaja

Milla Aaltonen

Kotimaan vaikuttamistyön päällikkö