Rasismilla on kauaskantoisia vaikutuksia lasten elämään

– Kun tulin välkältä sisään yksi poika sanoi mulle että Hei, tää on Suomi. Suomessa ei pukeuduta huiviin. Se oli vaan kerta ja ihan ohimenevä tilanne, mutta silti se tapahtuma leimautui mun sydämeen tosi surulliseksi tapahtumaksi, kertoo syrjintäkokemuksistaan11-vuotiaana Suomeen ilman vanhempiaan tullut tamperelainen Sahar. 

Meidän ei tarvitse keskustella siitä, onko Suomessa rasismia. Tutkimukset osoittavat selvästi, että rasismi on arkipäivää monelle. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys paljasti rasismia esiintyvän kaikilla koulutusasteilla, varhaiskasvatuksesta alkaen. Koulussa rasismia koettiin sekä opiskelijoiden että opettajien ja muun henkilökunnan taholta. Rasismikokemukset voivat vaikuttaa lasten itsetuntoon, koulumenestykseen ja pärjäämiseen pitkälle tulevaisuuteen. 

Rasismi on ihmisoikeusloukkaus, joka on kielletty niin perustuslaissa kuin lukuisissa sitovissa ihmisoikeussopimuksissa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa kielletään lapsen syrjintä ulkonäön, alkuperän, uskonnon tai muiden ominaisuuksien vuoksi. Sopimus myös velvoittaa suojelemaan lapsia väkivallalta ja välinpitämättömältä kohtelulta.  

Rasismikeskustelusta on puuttunut lasten ja nuorten ääni, vaikka syrjivät kokemukset vaikuttavat heidän kehitykseensä ja tulevaisuuteensa kaikkein syvimmin.Lapset ja nuoret kohtaavat rasismia arjessaan, niin kaduilla, koulussa kuin harrastuksissaan.  

Haastavinta rasismia on kasvoton, rakenteissa piilevä syrjintä. Lapsia, joita hienovaraisin elein jatkuvasti suljetaan ulos. Nuoria, joita syrjinnän vaara pelottaa jo ennalta niin, että elämää kapeutuu ja mahdollisuudet vähenevät.Kukaan ei koe syrjivänsä, mutta silti romaninuori jää ilman tet-harjoittelupaikkaa, rodullistettuja* nuoria ohjataan alempiin jatko-opintoihin eikä huivia käyttävä lapsi pääse harrastamaan muiden mukana. 

Työkaluja rasismia vastaan 

Rasismin poistamiseen eivät riitä julkilausumat tai juhlapuheet. Jotta asenteet ja rakenteet saadaan muutettua, tarvitaan jatkuvaa toimintaa, tietoa ja taitoa, yhteistä tekemistä ja resursseja. Syrjivän ajattelun tunnistaminen niin ympäristössä kuin omassa itsessä on vaativaa, koska tilanteet ovat aina erilaisia, eikä aina löydy valmista toimintaohjetta.  

Omat ennakkoluulot ja oletukset ovat usein myös tiedostamattomia eli itseltäkin vähän piilossa. Saatamme esimerkiksi ulkoisten havaintojemme kautta tehdä oletuksia lapsen osaamisesta, kulttuurista tai asemasta ryhmässä. Osaamisen kehittämiselle on annettava tukea, aikaa ja resursseja, jotta osaamme kohdata kaikki lapset yhtä avoimin mielin. 

– Ihmisyyteni oli (koulussa) monelle asia, jonka käsittelyyn heillä ei ollut työkaluja. Useimmille olen edustanut kulttuuria tai uskontoa, jota he ovat selkeästi vieroksuneet. Tämän vuoksi he eivät osanneet suhtautua minuun kuten muihin oppilaisiin tai opiskelijoihin,kirjailija Maryan Abdulkarim on kuvannut koulukokemuksiaan.  

Antirasistinen työote vaatii neljää T:tä eli tietoa, tunnistamista, tunnustamista ja toimintaa. Yhdenvertaisuustyö edellyttää ymmärrystä rasismin olemassaolosta, tietoa sen ilmenemistavoista sekä työkaluja puuttua ja toimia. 

Hyvänä esimerkkinä Helsingin kaupunki on kouluttanut tuhansia kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisiaan antirasistiseen työotteeseen. Hallituksen yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden tiedonannossa luvattiin kehittää koko koulutusjärjestelmän yhdenvertaisuutta. 

Antirasistinen työkalu voi tarkoittaa esimerkiksi valmiutta puuttua syrjivään kielenkäyttöön. Kollegan puheeseen puuttuminen työpaikan kahvihuoneessa ei ole mutkatonta, mutta tilanteeseen voi jo ennalta miettiä sopivia ja neutraaleja lauseita, kuten: “mitä tarkoitat tuolla?” tai “tuo ei taida olla ihan työpaikkamme arvojen mukaista”.  

Lasten arjen ympäristöissä on tärkeää olla selkeät ohjeet ja tuen suunnitelma siihen, miten rasismia kohdannutta lasta tuetaan ja tilanne selvitetään. Monet syrjinnän kokemukset jäävät raportoimatta, koska kokijat eivät usko kertomisen vaikuttavan mihinkään.  

Lapsia tulee kuulla osana yhdenvertaisuustyötä 

Rasismista puhuttaessa tulee erityisesti kuunnella niitä, jotka rasismin kohteeksi joutuvat. Etenkin rasismia kokevien lasten äänet jäävät usein kuulematta. Kun lapsiasiavaltuutettu selvitti saamelais- ja romanilasten kokemuksia arjesta, lapset kertoivat toistuvasta rasismista.

– No just se, kun mä kerroin, et mä oon romani, niin silloin koettiin, että mun kanssa ei voi olla. Niin sitten mä jäin koulussa yksin. 

Rasismia kohdanneet ja todistaneet lapset ja nuoret ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita, ja heidän osaamistaan kannattaa kuulla ja hyödyntää. Päiväkotien, koulujen ja kuntien lakisääteinen yhdenvertaisuussuunnitelma on hyvä työkalu yhteiskehittämiseen lasten kanssa ja mahdollisuus ottaa rasismi puheeksi. 

Rasismi vaikuttaa lasten ja nuorten tulevaisuususkoon ja lisää syrjäytymisen vaaraa. Miksi nuori luottaisi ja sitoutuisi yhteiskuntaan, joka syrjii ja sulkee ulkopuolelle? Rasismi on haitallista erityisesti sitä kokevalle, mutta myös koko yhteiskunnalle. 

Me emme voi menettää rasismille yhtäkään lasta.