Siirry sisältöön

Lähiopetus on lapsille ja koko maailmalle kohtalonkysymys

Inka Hetemäki Näkökulma
Inka Hetemäki
Tyhjä luokkahuone, jossa tuolien selkänojilla UNICEF-reppuja
 
”Oppiminen ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä”, kirjoittaa professori Katariina Salmela-Aro ansiokkaasti Vieraskynässä (HS 4.8.2021) lähiopetuksen puolesta.

Suomessa on kiivaasti keskusteltu, pitääkö lapset ja nuoret sulkea koteihinsa ja tuleeko heidän aloittaa lukukausi etäopiskellen. Etäopiskelu on ollut mahdollista vauraissa maissa hyvien opettajien, välineiden ja yhteyksien turvin, mutta on samalla heikentänyt oppimisintoa ja lisännyt opettajien ja oppilaiden uupumusta. 

Koululla on valtava merkitys lapsen kehityksessä. Kyse ei ole ainoastaan oppimistuloksista, vaan kokonaisvaltaisesta kasvusta: turvallisuudesta, osallisuudesta ja sosioemotionaalisista taidoista. Koulun ja sen kehittämien taitojen merkitys ei ole tärkeää vain yksilölle itselleen, vaan koko yhteiskunnalle. Yhteiskuntien ja koko maailman vakaus, vauraus ja kehittyminen on kiinni tulevaisuuden aikuisista.

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt 12-15-vuotiaiden rokotusten aloittamista ensi viikolla. Samaan aikaan köyhissä maissa vain yksi prosentti koko väestöstä on saanut ensimmäisen rokotuksen. Alhainen rokotuskattavuus pitää koulut suljettuina kehittyvissä maissa. Kolmasosa maailman koululaisista ei ole saanut etäopetusta koronakriisin aikana. Esimerkiksi itäisessä ja eteläisessä Afrikassa 40 prosenttia lapsista ja nuorista ei nyt käy koulua. 

Koulujen suluilla on kauaskantoisia vaikutuksia lasten elämään. Esimerkiksi Ugandassa, jossa koulut ovat olleet kiinni yli 300 päivää, ja jossa vain 0,3 prosentilla kotitalouksista on nettiyhteys, ovat teiniraskaudet nousseet 20 prosenttia. Etelä-Afrikassa 450 000 lasta on pudonnut koronakriisin aikana koulusta. Lapsityöläisten määrän maailmassa ennakoidaan kasvavan lähes yhdeksällä miljoonalla. Köyhyyden kierrettä ei monissa perheissä saada katkaistua, kun koulutustaso ei kohene. Koulutuksen heikentyminen ja paremman elannon etsiminen tulee näkymään myös yhä kasvavina pakolais- ja siirtolaisvirtoina.

Vaikeissa yhteiskunnallisissa tilanteissa tehdään liian usein paniikkiratkaisuja. Ihmisoikeussopimusjärjestelmällä on pyritty tasaamaan kriisienkin vaikutuksia, ja näissä sopimuksissa vain yksi ihmisryhmä asetetaan muiden edelle: lapset. Lapsen etu on aina huomioitava ensisijaisesti. Tässä on syynä se viisaus, että heikosti hoidetut lapset horjuttavat yhteiskuntavakautta ja turvallisuutta, kasvattavat palveluvelkaa ja näin kriisiyttävät yhteiskunnan pysyvästi.

Koulujen sulkeminen ja lähiopetuksen puuttuminen ovatkin lapsille ja koko maailmalle kohtalonkysymyksiä. Velvoite huolehtia lapsista kaikkialla maailmassa on äärimmäisen painava. Tasa-arvoinen rokotteiden jakelu on ensisijaista, jotta pandemia saadaan selätettyä ja jotta lapset kaikkialla maailmassa pääsevät takaisin kouluun - oppimaan, kasvamaan ja kehittymään.

Julkaistu7.8.2021