”Lastensuojelutyö on rankkaa ja korutonta”

– Olimme tapaamassa katulapsia ja tulkki kysyi lapsilta, kuka heistä haluaisi kertoa itsestään meille. Yksi pojista viittasi ja sanoi, että haluaisi kertoa tarinansa nimenomaan minulle.

Tilanne liikutti Sara Isoahoa. Tunteet olivat pinnalla toisella puolella maapalloa, Santa Cruzin kaupungissa Boliviassa.

– Poika tuli viereeni ja kertoi haaveilevansa ammattijalkapalloilijan urasta. Hän sanoi myös olevansa erityisen hyvä laittamaan yhtä pataruokaa.

Tapaaminen oli lyhyt, mutta koskettava. Poika kertoi päässeensä eroon päihteidenkäytöstä, mikä on varsin yleinen ongelma katulapsien keskuudessa. Kaduilla elävät lapset käyttävät päihteitä turruttamaan mieltä ja viemään näläntunnetta pois. 

Suomen UNICEFilla asiakaspalvelun tiiminvetäjänä työskentelevän Isoahon ja 12-vuotiaan Alejandron kohtaaminen oli lämmin, mutta sen taustalla ovat rankat ongelmat. Lapset päätyvät kaduille usein perheessä esiintyvän väkivallan, päihteiden käytön tai köyhyyden takia.

Eriarvoisuuden varjossa

Andien reunustama, pinta-alaltaan noin kolme kertaa Suomen kokoinen Bolivia on yksi Latinalaisen Amerikan köyhimmistä valtioista, vaikka maan talous on viimeiset kymmenen vuotta kasvanut harppauksin.

Bolivia on Paraguayn lisäksi ainoa Etelä-Amerikan sisämaavaltio.

Monet Bolivian sosiaalisista ongelmista juontavat juurensa maan taloudelliseen eriarvoisuuteen. Kuten monissa muissa keskitulotason maissa, myös Boliviassa äärimmäinen köyhyys on vähentynyt vauhdilla, mutta tuloerot ovat edelleen räikeät.

UNICEF on työskennellyt Bolivian lasten terveyden, koulutuksen, suojelun ja tasa-arvon eteen vuodesta 1950.

Tällä hetkellä työn päätavoite on auttaa hallitusta kuromaan eriarvoisuuden kuilu umpeen. Yksi iso haaste liittyy lastensuojeluun ja perheväkivaltaan, joka on maassa yleisempää kuin Etelä-Amerikassa keskimäärin.

Työtä kulisseissa

– Lastensuojelutyö on rankkaa ja korutonta, toteaa lokakuisella Bolivian matkalla Isoahon kanssa ollut Suomen UNICEFin vapaaehtoistoiminnan päällikkö Lena Jolkkonen.

Suomen UNICEFin työntekijät Sara Isoaho (vasemmalla) ja Lena Jolkkonen tutustuivat UNICEFin lastensuojelutyöhön Andien kupeessa Boliviassa lokakuussa 2018. © UNICEF/Bolivia 2019/Garson

Jolkkonen viittaa paitsi lastensuojelutyön synkkään todellisuuteen myös sen monimutkaiseen luonteeseen, joka ei ole niin helposti tiivistettävissä yhteen kuvaan tai muutamaan lauseeseen kuin esimerkiksi kriisialueilla annettava apu.

– Puhumme lahjoittajille usein hätäaputyöstä ja nopeista ratkaisuista. Pitkäjänteisestä vaikuttamistyöstämme on vaikeampi viestiä, sillä se on nippu suuria kokonaisuuksia, joissa tulokset saavutetaan hitaammin, Isoaho sanoo.

Vaikuttamistyö on toisinaan vähemmän näkyvää ”kabinettityötä”, jolla pyritään vaikuttamaan sekä lainsäädäntöön että lapsille haitallisiin asenteisiin ja rakenteisiin. Tavoitteena on pysyvien muutosten aikaansaaminen.

UNICEF on auttanut Boliviassa muun muassa parantamaan lasten oikeusturvaa ja kohtelua oikeusprosesseissa, jotka ovat lapsille usein raskaita.

Isoaho ja Jolkkonen kertovat 16-vuotiaasta tytöstä, joka joutui luokkakaveriensa ja isänsä hyväksikäyttämäksi ja tuli raskaaksi. Asian tutkiminen kesti kauan, sillä tyttö oli aluksi pelännyt kertoa totuutta viranomaisille.

UNICEFin tuella ongelmaan on tartuttu. Rikoksen uhriksi joutuneiden lasten kuuleminen tapahtuu yhä useammin niin sanotun Gesell Chamber -metodin mukaisesti.

Metodi mahdollistaa, että lapsi voi antaa todistuslausunnon erillisessä huoneessa ilman, että joutuu oikeussalissa kohtaamaan henkilön, joka on kaltoinkohdellut häntä.

Huoneessa on lapsen lisäksi vain lastensuojelun ammattilainen. Haastattelu nauhoitetaan, jotta kuulemisten määrä voidaan minimoida.

– Ammattilainen pyrkii muotoilemaan kysymykset lapselle siten, etteivät ne nosta lapsen traumoja uudelleen pintaan, Isoaho kertoo.

Vaikuttamistyön lisäksi tuki saa myös konkreettisemman muodon. UNICEF avustaa muun muassa keskuksia, joissa tukea saavat perheväkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhrit sekä katulapset.

– Asiantuntija-avun lisäksi UNICEF on hankkinut näihin keskuksiin esimerkiksi kalusteita, tietokoneita, kameroita ja tarvikkeita psykologisia testejä varten, Jolkkonen kertoo. 

Väkivallan tutut kasvot

Lastensuojelutyötä Boliviassa mutkistaa entisestään se, että suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu perheen sisällä.

Perheväkivalta kaikissa muodoissaan on Boliviassa yleistä.

Paikalliset asiantuntijat kertoivat Isoaholle ja Jolkkoselle, että perheväkivallan taustalta löytyy runsasta päihteiden käyttöä ja hyväksyvä asenne väkivaltaa kohtaan.

Kaksivuotias Meyeli asuu Independencian vuoristokaupungissa. Meyeli viettää paljon aikaa päivähoitopaikassa, jossa hänen äitinsä työskentelee keittäjänä. © UNICEF/Bolivia 2019/Isoaho

Suurin osa perheväkivallasta kohdistuu tyttöihin ja naisiin. Boliviassa noin 43 prosenttia yli 15-vuotiaista tytöistä tai naisista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Tekijä on usein uhrille ennestään tuttu.

– Minua yllätti, että naisilla on hyväksyvämpi asenne väkivaltaa kohtaan kuin miehillä, Isoaho sanoo.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi 71 prosenttia bolivialaisista naisista ja 68 prosenttia miehistä hyväksyy lasten kuritusväkivallan. Kuritusväkivalta voi tarkoittaa esimerkiksi tukistamista, sormille näpäytystä tai väkivallalla uhkailua.

– Lapsen oikeuksia ei ole vielä täysin omaksuttu. Boliviassa voi havaita ajattelua, että lapsilla on lähinnä velvollisuuksia, mutta ei oikeuksia, Isoaho sanoo.

– Oli ilo huomata, että vierailemassamme iltapäiväkerhossa lapsille opetettiin vapaaehtoisten ohjaajien toimesta heidän oikeuksistaan, Isoaho jatkaa.

Koska monet ongelmista ovat lähtöisin perheistä, perheet otetaan Boliviassa keskiöön myös niiden ratkaisussa.

– Lastensuojelutyö perustuu pitkälti vanhempien ja perheiden tukemiseen ja vahvistamiseen, Isoaho sanoo.

– Jos lapsi on esimerkiksi tehnyt jotain väärää, paikalle kutsutaan koko perhe käsittelemään asiaa. Kyse ei ole vain lapsen tai nuoren kuntouttamisesta. Kun perheet otetaan mukaan, päästään helpommin käsiksi juurisyihin, Jolkkonen kertoo.

Parempi tulevaisuus

Kaikkien lasten kohdalla perheiden mukaan pyytäminen ei ole mahdollista. Isoahon kanssa juttutuokion viettänyt Alejandro on joutunut perheestään eroon, mutta on päässyt elämässään eteenpäin.

Hän saa UNICEFin tukemassa turvakodissa paikan nukkua, ruokaa ja mielekästä tekemistä.

Alejandro ja muut Bolivian lapset saavat Isoahon ja Jolkkosen mukaan laadukasta tukea. Lasten kanssa työskentelevien paikallisten ihmisten ammattitaito valoi suomalaiskaksikkoon uskoa Bolivian tulevaisuudesta.

– Matkasta jäi hyvä fiilis, sillä tapasimme monia eri alojen rautaisia ammattilaisia, jotka puhuivat asioista niiden oikeilla nimillä, Jolkkonen sanoo.

– Heillä on kova palo parantaa lasten tilannetta, Isoaho lisää.

***

Julkaistu: 15.7.2019

Otsikkokuva: UNICEF tukee keskusta, jossa rikoksen tehneitä lapsia kuntoutetaan. Antonio (nimi muutettu), 16, oli aikaisemmin yliaktiivinen ja usein vaikeuksissa. Keskuksen myötä hän on alkanut ilmaista itseään ja koulunkäyntikin sujuu. © Maarit Lamminmäki