Kultakaivoksilla, kaatopaikoilla, kaduilla – näitä töitä ei yhdenkään lapsen pitäisi joutua tekemään

6-vuotias Chamroeun auttaa äitiään, Sarethia, keräämään roskia myytäväksi Phnom Penhissä. Kuva: © UNICEF/UNI165136/Lovell

Useimpina aamuina Chamroeun, 6, lähtee äitinsä Sarethin kanssa Kambodžan pääkaupungin Phnom Penhin kaduille keräämään tyhjiä tölkkejä, purkkeja ja muovipulloja myytäväksi. Lounasaikaan Sareth laskee aamupäivän aikana tienatut rahat. Jos rahaa on tarpeeksi, äidillä on varaa hankkia kolmelle lapselleen kunnon ruokaa.

– Jos minulla ei ole tarpeeksi rahaa tölkkien ja pullojen myymisen jälkeen, ostan jokaiselle heille kananmunan. Tänään se on ruokamme, hän sanoo.

Sarethin perhe elää köyhissä oloissa Phnom Penhin lähistöllä, jossa he vuokraavat huonetta saastuneen joen viereltä. Lapsilla on vähän tilaa leikkiä roskien ja ulosteen peittämässä ympäristössä. Puhtaasta vedestä ja käymälöistä on pulaa, ja terveydenhuolto on olematonta.

Muhammad käy läpi jätteitä löytääkseen myyntikelpoista tavaraa. Kuva: © UNICEF/UN016295/Gilbertson VII Photo

Auringon porottaessa kuumimmillaan 15-vuotiaasta Muhammadista tuntuu kuin hänen kehonsa olisi tulessa. Jäte savuaa Muhammadin muovista kyhättyjen sandaalien alla, kun hän etsii myyntiin kelpaavaa tavaraa nigerialaisella kaatopaikalla. Koulunkäynnin sijaan hän viettää päivänsä täällä.

Muutaman päivän kivuliaan työskentelyn jälkeen Muhammadilla on yleensä kasassa tavaraa noin 50 sentin arvosta.

Kaikkea löytämäänsä hän ei kuitenkaan myy.

– Olen vaikuttunut kuvista, joissa näen lapsia koulussa tai pelaamassa jalkapalloa, hän sanoo.

Muhammadin elämä oli tavallista, kunnes Boko Haramin väkivalta pakotti hänen perheensä jättämään heidän kotinsa. Sen jälkeen Muhammadista tuli yksi niistä maailman 75 miljoonasta lapsesta, joiden koulunkäynnin kriisi on keskeyttänyt.

– Unelmoin, että voisin olla sotilas, tai jotain sen kaltaista. Mutta nyt en ole koulussa, joten en enää tiedä mitä minusta voisi tulevaisuudessa tulla.

Mohammed, 14, lepää työpäivän jälkeen Erbilissä, Irakissa. Mohammed ja hänen viisi sisarustaan eivät ole käyneet koulua sen jälkeen, kun perhe pakeni Syyrian sotaa.  Kuva: © UNICEF/UN020133/Yar                                                                   

 – Asuimme maatilalla Kobanissa. Isälläni oli rekka, ja hän työskenteli maatilalla, ja me kävimme koulua. Minulla on ikävä kouluani Syyriassa. Minulla on ikävä kyniä ja kirjojani, ja haluaisin ne takaisin.

Mohammed on vain 14-vuotias, mutta koulu on hänellä enää vain kaukainen muisto. Hän ja hänen viisi sisarustaan eivät ole käyneet koulua sen jälkeen, kun he pakenivat Syyriasta Irakin Kurdistaniin. Koulunkäynnin sijaan Mohammed työskentelee täysipäiväisesti mekaanikkona vaihtaen öljyjä ja korjaten akseleita.

Mohammed on valitettavasti yksi monista. Irakiin paenneista syyrialaislapsista 77 prosenttia on työskennellyt auttaakseen perhettään ja 70 prosenttia on joutunut jättämään väliin ainakin vuoden koulua.

13-vuotiaan Ariefulin koulu jäi kesken työnteon takia. UNICEFin tuen ansiosta hän palasi hiljattain kouluun ensi kertaa sitten ensimmäisen luokan. Kuva: © UNICEF/UN016319/Gilbertson VII Photo

Arieful ei tiedä, mitä hän haluaisi tehdä aikuisena. Hän jäi koulusta jo ensimmäisellä luokalla, minkä jälkeen hänen mahdollisuutensa - ja unelmansa - ovat olleet rajalliset.

Tiilitehtaalla vietetyn rankan työpäivän jälkeen Ariefulille jää käteen vajaa kolme euroa, jonka hän antaa perheelleen. Perhe lainaa rahaa tehtaan omistajalta hiljaisina aikoina ja pystyy hädin tuskin maksamaan velkansa takaisin, kun työt jälleen jatkuvat.

Nykyään Arieful on mukana UNICEFin tukemassa ohjelmassa, joka antaa koulun lopettamaan joutuneille lapsille toisen mahdollisuuden koulunkäyntiin. Ariefulin perhe ei selviä ilman hänen palkkaansa, joten ohjelma mahdollistaa koulunkäynnin töiden jälkeen. Jos Arieful pystyy käymään koulun loppuun, hän voi rakentaa paremman elämän itselleen ja päästä ulos velkakierteestä, joka on kahlinnut hänen perheensä köyhyyteen.

Boureimaa lasketaan kaivoskuiluun Dorissa, Burkina Fasossa. Kuva: © UNICEF/UNI162958/Nesbitt

Boureima työskentelee kultakaivoksella Afrikan pohjoisosissa sijaitsevalla kuivalla Sahelin alueella. Työ on vaarallista ja estää Boureimania käymästä koulua, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

– Aloitin työskentelyn täällä 13-vuotiaana, koska meillä ei ollut ruokaa kotona, hän kertoo.

– Joka aamu, kun herään, aloitan työt kaivoksella. Päivän aikana saan kerättyä neljästä viiteen säkkiä kiveä käsiteltäväksi ja myytäväksi.

– Vien kaiken mitä ansaitsen kotiin vanhemmilleni.

UNICEF tukee perheitä ja auttaa säätämään lakeja lapsityöläisyyden estämiseksi

UNICEF ehkäisee lapsityöläisyyttä suojelemalla konflikteista ja luonnonkatastrofeista kärsiviä lapsia, parantamalla lasten turvallisuutta kouluissa ja auttamalla perheitä ulos köyhyydestä. Esimerkiksi Burkina Fasossa UNICEFin tukema koulutusprojekti auttoi 15 000 lapsityöläistä, kuten Boureimaa, jättämään vaarallisen työn kaivoksilla.

UNICEF auttaa lapsityöhön joutuneita ja ehkäisee lapsityöläisyyttä muun muassa seuraavin keinoin:

• UNICEF tukee vanhempia, jotta heillä olisi varaa lähettää lapsensa kouluun töiden sijaan.
• UNICEF auttaa pitämään lapset turvassa hätätilanteissa ja niiden jälkimainingeissa. Esimerkiksi Nepalin maanjäristysten jälkeen UNICEF auttoi maan hallitusta palauttamaan 9 000 töihin joutunutta lasta perheidensä luo.

• UNICEF auttaa maita muokkaamaan lakeja ja asetuksia lasten suojelemiseksi työnteolta. Esimerkiksi Boliviassa UNICEFin avulla saatiin lakiin vähimmäisikä työnteolle.

Teksti: RASHINI SURIYAARACHCHI, UNICEF Australia

Alkuperäinen blogiteksti englanniksi / Original blog post in English:

http://www.unicef.org.au/blog/august-2016/child-labour-stories