Siirry sisältöön

Neljä sankaritarinaa isistä ja äideistä

Vanhemmat venyvät usein lähes sankarillisiin suorituksiin lastensa puolesta. Nämä neljä isää ja äitiä taistelivat lastensa puolesta poikkeuksellisissa olosuhteissa. Hirmumyrsky, syrjintä, pommi-isku ja sota eivät pysäyttäneet näitä isiä ja äitejä.

Rashini Suriyaarachchi Artikkeli
Rashini Suriyaarachchi

Lasaro taisteli hirmumyrskyä vastaan

Fidžillä asuva Lasaro katsoi kauhistuneena, kun Winston-sykloni repi naapurin talon kappaleiksi alkuvuodesta. Lasaro muistaa, miten sykloni lähestyi perheen kotia. Sykloni tuhosi hetkessä keittiön ja suihkun. Silloin Lasaro ymmärsi, että oli toimittava nopeasti.

- Sanoin perheelleni, että menkää nopeasti ulos älkääkä huolehtiko omaisuudesta, kuten radiosta tai telkkarista.

Lapset eivät päässeet omin voimin ulos voimakkaassa tuulessa, joten Lasaro ryhtyi kantamaan lapsiaan yksitellen ulos. Se oli vaikeaa, sillä voimakas tuuli riepotteli taloa ja tavarat lentelivät ilmassa.

- Kannoin kolmatta lastani ulos, kun ilmassa lentävä aaltopellin palanen repi käteeni haavan, Lasaro kertoo ja näyttää sidettä kädessään.

Kun Lasaro palasi taloon hakemaan neljättä lastaan, sähköt olivat menneet poikki ja talossa tulvi. Lasaro kahlasi pilkkopimeässä talossa ja satutti itsensä veden alla olleisiin aaltopellin palasiin.

Loukkaantumisestaan huolimatta Lasaro onnistui pelastamaan kaikki viisi lastaan hirmumyrskyn kourista.

Hirmumyrskyn tyynnyttyä kodista ei ollut juuri mitään jäljellä, mutta koko perhe oli kasassa Lasaron urheuden ansiosta.

Khalid Raslan halaa neljävuotiasta poikaansa Karamia Berliinissä, minne perhe päätyi vaarallisen pakomatkan päätteeksi.

Khalid valoi lapsiinsa uskoa pakomatkalla Syyriasta

Syyrialaisen Rashlanin perheen 7-vuotiaat kaksoset Jannat ja Amr sekä 4-vuotias Karam ovat selviytyjiä. Perhe asui Homsin kaupungissa Syyriassa, kunnes pommitukset pakottivat perheen lähtemään vaaralliselle pakomatkalle.

Perhe päätyi Libanoniin, missä lapset jatkoivat koulunkäyntiä. Kahden vuoden päästä viranomaiset yhtäkkiä sulkivat koulun ja perhe päätti jatkaa matkaa Saksaan.

Matka Välimeren yli ja halki Euroopan oli täynnä vaaroja ja pelottavia tilanteita. Khalid ja hänen vaimonsa tekivät kaikkensa, jotta matka ei tuntuisi lapsista niin pelottavalta. He kutsuivat matkaa ”perhematkaksi” ja ottivat matkan varrella kuvia ja yrittivät saada lapsensa hymyilemään ja tuntemaan olonsa turvalliseksi.

- Kokosin kaikki voimani, jotta jaksoin suojella perhettäni, Khalid kertoo.

Kolmen vuoden mittainen matka päättyi Saksaan, missä perhe nyt asuu ja katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen.

- Haluan, että lapseni menestyvät elämässä. Haluan, että he voivat tehdä jotain, mikä heitä innostaa.

- Poikani antaa minulle voimaa ja rohkeutta ja syyn herätä joka aamu, syrjintää vastaan taisteleva HIV-positiivinen Livey sanoo.

HIV-positiivisesta Liveystä tuli Namibian nuorin pormestari

Namibialainen Livey Van Wyk oli 17-vuotias, kun hän sai tietää olevansa HIV-positiivinen ja raskaana. 2000-luvun alussa moni ei ymmärtänyt miten HIV leviää, ja HIV-positiivisia ihmisiä välteltiin.

- En tiennyt HIV:stä muuta kuin, että se oli kuolemantuomio, Livey muistelee.

Livey suljettiin yhteisön ulkopuolelle ja häntä kiellettiin tulemasta kouluun.

Kaikki muut paitsi Liveyn isoäiti käänsivät tytölle selän. Isoäidin tuen ansiosta Livey jaksoi hakeutua UNICEFin tukeman ohjelman piiriin ja sai antiretroviraali lääkityksen. Hoidon ansiosta hän synnytti terveen pojan.

- Remy on nyt 13-vuotias. Hän antaa minulle voimaa ja rohkeutta, Livey hymyilee.

Livey ryhtyi puolustamaan HIV-positiivisten oikeuksia. Hän oli ensimmäinen namibialainen, joka puhui julkisesti omasta statuksestaan ja syrjinnästä. Liveystä tuli nopeasti tunnettu vaikuttaja ja 26-vuotiaana hänestä tuli Namibian nuorin pormestari.

Livey on kiitollinen, että hänen poikansa välttyi tartunnalta. Nyt hän haluaa tukea HIV-positiivisia nuoria ja vaikuttaa ihmisiin, jotta HIV-positiiviset ihmiset voisivat elää yhteiskunnassa, jossa heidän oikeuksiaan ei poljeta.

- Unelmani on HIV-vapaa sukupolvi. Mikään ei ole mahdotonta. Uskon, että voimme saavuttaa sen, Livey sanoo päättävästi.

Neveen Barakat lohduttaa kuusivuotiasta tytärtään Rosolia Beit Lahiassa Gazassa.

Gazassa asuva Neveen huolehtii lastensa mielenterveydestä

Elämä Gazassa ei ole helppoa, tietää neljän lapsen äiti Neveen. Pahin tapahtui, kun ilmaisku osui YK:n alaiseen kouluun ja tappoi Naveenin aviomiehen ja lasten isän. Naveen ja kolme lasta haavoittuivat iskussa.

Surun murtama Naveen kokosi itsensä lastensa takia. Lapset näkivät, kun heidän isänsä kuoli ja näkivät miten ihmiset, jotka olivat menettäneet raajansa, huusivat tuskasta.

- 6-vuotias Rosol näki kaikenlaista, verisiä ihmisiä ja isänsä kuolevan. Tämä järkytti tytärtäni syvästi ja jätti hänen mieleensä pysyvän arven, Naveen kertoo.

Naveen tekee kaikkensa, jotta hänen lapsensa tuntisivat olonsa turvalliseksi vaikeista olosuhteista huolimatta. Naveen on huolissaan lastensa mielenterveydestä ja on siksi ryhtynyt käymään säännöllisesti UNICEFin kumppanijärjestön psykososiaalisen tuen kurssilla.

Julkaistu30.12.2016