Vammaisten lasten oikeus mielekkääseen vapaa-aikaan toteutuu huonosti

Laita hyvä jakoon Whatsapp
10.6.2016

Vammaiset lapset ja nuoret korostavat haluavansa elää samanlaista elämää kuin ikätoverinsa.

Vammais- ja lapsitoimijoiden tekemän katsauksen perusteella vammaisten lasten ja nuorten yhdenvertaisuus ja osallisuus etenkään vapaa-ajalla eivät toteudu riittävästi, sillä henkilökohtaisen avun ja muiden avustushenkilöiden saamisessa on puutteita.

Katsauksen laati Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten vanhempien ja yhdistysten yhteistyöverkosto YTRYn työryhmä, johon kuuluivat Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlas, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL), Lastensuojelun Keskusliitto, Vammaisperheiden monitoimikeskus Jaatinen ry, Suomen UNICEF ry ja Nuorisoyhteistyö Seitti ry.

Katsauksessa tarkastellaan sekä perusopetuslain mukaisten henkilökohtaisten kouluavustajien että vammaispalvelulain nojalla muun muassa vapaa-ajan toimintoihin myönnettävien henkilökohtaisten avustajien saatavuutta.

”Haluan olla tekemisessä muiden kanssa"

Osana katsausta tehtiin kysely vammaisten lasten ja nuorten vanhemmille sekä vammaisille lapsille ja nuorille itselleen.

– Vastausten perusteella vammaiset lapset ja nuoret tarvitsevat avustajaa, jotta voisivat elää kuten kaikki muutkin nuoret, toteaa Suomen UNICEFin kotimaan vaikuttamistyön päällikkö Milla Aaltonen.

Vammaiset lapset ja nuoret kuvasivat vapaa-ajan toiveitaan muun muassa näin:

”Haluan olla tekemisessä muiden kanssa. Haluan avustajan, joka vie mut sinne sun tänne. Haluan soittaa rumpuja, fillaroida, uida ja käydä kahvilassa katsomassa elämää.”

”matkustaa kavereiden kanssa suomessa ja lähiulkomailla ilman vanhempia, koulureissuja (vapaaehtoisia tai vapaa-ajan). mennä vaihtoon tai kielikurssille.”

”Pelata pallopelejä, hypätä hyppynarua, hypätä ruutua, Kuusamon tropiikki ja Ranuan eläinpuistoon.”

Ongelmana alueellinen epätasa-arvo

– Ongelmallista on, että eri kunnissa käytännöt vaihtelevat vammaispalvelulain ja perusopetuslain tulkinnassa. Tämä luo alueellista epätasa-arvoa myönnettävän henkilökohtaisen avun saatavuuteen, sanoo erityisasiantuntija Sanna Ahola THL:stä.

Lasten ja nuorten henkilökohtaisen avun palvelu ei ole lisääntynyt juuri lainkaan uuden vammaispalvelulain tultua voimaan syyskuussa 2009, vaikka muilla kohderyhmillä henkilökohtaisen avun määrä on noussut huomattavasti.

Avustaja tukee perheen jaksamista

Vammaisten lasten vanhemmille tehdyssä kyselyssä nousi esiin, että enemmistö kyselyyn vastanneista vanhemmista ei ollut hakenut tai edes harkinnut hakevansa vapaa-ajan avustajaa lapselleen.

– Vaikutti siltä, että vanhemmat eivät aina tienneet, miten henkilökohtaista avustajaa tai koulunkäyntiavustajaa tai muuta tukihenkilöä voisi hakea. Mahdollisesti apua ei haeta siitä syystä, että hakeminen koetaan työlääksi tai vaikeaksi, toteaa toiminnanjohtaja Pauliina Lampinen Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöstä Vamlasista.

Avustajan saaneet perheet kokivat avun lisänneen lapsen osallisuutta ja itsenäisyyttä sekä antaneen vanhemmille lepoa ja liikkumavapautta.

– Kyselyn tulokset puhuvat vahvasti sen puolesta, että henkilökohtainen apu tukee tehokkaasti perheiden arjen jaksamista. Lisäämällä avun tarjoamista ehkä vältyttäisiin perheiden uupumiselta ja raskaampien tukipalveluiden käytöltä, toteaa projektipäällikkö Larissa Franz-Koivisto Vamlasista.

Katsauksen suositukset:

- YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista on noudatettava täysimääräisesti viranomaisten päätöksenteossa ja lainkäytössä rinnakkain YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa.

- Henkilökohtaisen avun tarvetta arvioitaessa on lähtökohtana oltava aina lapsen tarpeet. Apua ei voi evätä esimerkiksi yksin lapsen iän perusteella vaan lapsen omat toiveet ja itsenäistymistarpeet tulee huomioida.

- Lapsille ja nuorille on turvattava yhdenvertaiset henkilökohtaisen avun palvelut asuinkunnasta riippumatta.

- Lapsille ja nuorille on turvattava yhdenvertainen oikeus elää omassa lähiyhteisössään kuten koulussa, harrastuksissa ja vapaa-ajalla.

- Lasten ja nuorten oma ääni on saatava esiin henkilökohtaista apua järjestettäessä, toteutettaessa ja toteutumista arvioitaessa.

Lisätietoja

Milla Aaltonen, kotimaan vaikuttamisen päällikkö, Suomen UNICEF,040 736 6231, milla.aaltonen@unicef.fi
Sanna Ahola, erityisasiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 029 524 7636, sanna.t.ahola@thl.fi
Larissa Franz-Koivisto, Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, 0400 382 559, larissa.franz-koivisto@vamlas.fi
Pauliina Lampinen, toiminnanjohtaja, Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, 050 408 7734, pauliina.lampinen@vamlas.fi
Anu Lönnqvist, viestintävastaava, Vammaisperheiden monitoimikeskus Jaatinen ry, 045 635 5300, anu.lonnqvist@jaatinen.info
Kirsi Pollari, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto, 050 439 8823, kirsi.pollari@lskl.fi

Tutustu raporttiin: ”Haluan avustajan, joka vie mut sinne sun tänne” – Katsaus lasten ja nuorten henkilökohtaiseen apuun

Kuule UNICEFin toiminnasta ja tilaa Unicefin uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeemme kuulet säännöllisesti missä liikumme ja kuinka autamme maailmalla? Uutiskirje ilmestyy noin 1–2 kertaa kuukaudessa ja voit peruuttaa sen milloin tahansa.

Antamiasi henkilötietoja käsitellään EU:n tietosuoja-asetuksen mukaisesti tietosuojaselosteessa kuvatulla tavalla. Lisätietoja täällä.