Kun lapset lähtevät

Näkökulma

Kolmen lapsen äiti, UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki kertoo, miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa.

Kukaan ei kertonut, että kun lapset lähtevät, kodista tulee hipihiljainen. Että siinä hiljaisuudessa jokainen ääni on huokaus. Paitsi oven kolahdus, joka on Kuka tuli? -kaipaus.

Kukaan ei kertonut, että kun lapset lähtevät, koti lopettaa liikkumisen. Jokainen esine jähmettyy asentoonsa. Sohvatyynyssä on minun eilinen painaumani, torkkupeitossa uneni.

Eteisessä tyhjä kulku ja vain muutama naurettava kenkä. Tiskipöydällä yksinäisen muki. Liikkumatonta, elotonta.

Kukaan ei kertonut, että kun lapset lähtevät, leipä homehtuu pöydälle, maito happanee jääkaappiin, ja että kurkku on lähtökohtaisesti liian suuri ja mätänee nopeasti toisesta päästä. Että pieni oivariinirasia on ihan oikeasti mahdollinen ostos.

Että kaikkien herkku, äidin puolukkapiirakka, ei maistu miltään, kun sitä on liikaa.

Kukaan ei kertonut, että lähteneiden lasten koti on vain talo. Pelkät kuoret.

Kukaan ei kertonut.

Onnellista
surua

Näin sanoitin kaipuutani, kun viimeinen kolmesta lapsestani muutti kotoa pois viime syksynä. Hänkin sai opiskelupaikan, toisesta kaupungista.

Kuinka onnellista. Lapseni, nuori mies, lähti kohti tulevaa. Hänellä on kaikki hyvin. Elämä menee juuri niin kuin sen kuuluu mennä.

Jotkut äidit eivät
koskaan kuule pojistaan

Kaikkien äitien kaipuu ei ole yhtä onnellista. Oma suruni nolottaakin, näissä elämän ja merien myrskyissä.

Perehdyin juuri siihen, kuinka moni ihminen hukkuu Välimereen yrittäessään rakentaa parempaa tulevaisuutta itselleen ja lähtömaahan jäävälle perheelleen.

Viimeisten viiden vuoden aikana Välimereen on hukkunut 17 000 ihmistä. Tänä vuonna yli 800 ihmistä on kuollut tai kadonnut.

Suurin osa heistä on nuoria miehiä, kuten minun opiskelemaan lähtenyt poikani. Näiden nuorten miesten äidit eivät kenties koskaan saa tietää, miten pojan kävi.

Äidit varmaankin uskovat, että poika löytää jotain parempaa. Heidän uskonsa on ehkä suuri, kaipuunsa varmasti vielä suurempi.

Äitien ja isien tehtävänä on huolehtia lapsistaan, mutta kun aika on, päästää myös irti. Minun, äitinä kaikkien maailman äitien joukossa, ja meidän täällä UNICEFissa on tehtävä kaikkemme, jotta jokainen vanhempi voisi turvallisin mielensä päästää lapsensa etsimään onneaan.

 ***

Julkaistu: 22.8.2019

Otsikkokuva: © Istockphoto/pepifoto

Inka Hetemäki

Kirjoittaja on Suomen UNICEFin ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja.