8 syytä miksi isä on ansainnut sukkapakettinsa

Näkökulma

Me rakastamme isiä. He muun muassa varastavat lastensa lelut.

Isänpäivän kunniaksi päätin listata syitä isien parhauteen. Sinulla on varmasti lisää syitä, voit kertoa niistä meille sosiaalisessa mediassa. Hyvä isät!

1. Isä osaa ihan samat jutut kuin äiti.

Saimme esikoisemme reilu kuusi vuotta sitten. Kävi niin kuin monille tuoreille vanhemmille: imetyskoneena jäin vauvan kanssa kotiin ja puolivahingossa omin roppakaupalla vauvanhoitoon liittyviä asioita itselleni.

Vastasin lasten inahduksiin ja huutoihin mihin kellon aikaan tahansa. Lämmitin soseet ja syötin. Vein neuvolaan ja lääkäriin.

Isä pääsi vähemmällä.

Mutta kas, isä kyllä osaa tasan samat asiat. Minä vain tajusin sen vasta, kun palasin töihin ja mieheni jäi vuorostaan kotiin lapsen kanssa. Hommat hoituivat ja nyytti kasvoi taaperoksi.

Enää minua ei tarvita edes pakkaamaan kahden lapsen tavaroita viikon reissulle. Isä hoitaa.

2. Isä osaa eri jutut kuin äiti.

Meillä kummallakin on omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Olen rakentanut tulevaisuuteni sen varaan, että isä hoitaa huvipuistojen hurjimmat laitteet lastemme kanssa.

Ilman isää meillä kotona myös syötäisiin vain makaronilaatikkoa, kalakeittoa ja sitä yhtä pastaa, koska tapanani on vetää varman päälle. 

Isä viis välittää ennakkoluuloista ja heittää ruokiin oliiveja, kapriksia ja anjovista. Ja lapset syövät. Jos eivät, niin isä vain toteaa: ”syövät sitten enemmän seuraavalla aterialla.”

Cool.

3. Isä opettaa lapsille kärsivällisyyttä.

Minulle lapsen itkun kuunteleminen on sietämätöntä kidutusta. En kestä, jos lapseni parkuu, vaan minun on pakko vastata hätään välittömästi.

Isä puolestaan kääntää sanomalehden sivua ja hörppää kahvia. Hän lukee artikkelin loppuun. Ja menee sitten katsomaan, mistä on kyse.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhempien ei tulisi olla lasten hyppykeppejä, joten kiitos tästä. En pystyisi.

4. Isä varastaa lastensa lelut.

Kuuntelen usein huvittuneena, kuinka mieheni ”riitelee” lapsemme kanssa.

– Isi, mä haluan leikkiä tolla.

– Ei, mä leikin sillä nyt.

– Isi mä haluan!

– Ei, isi ajaa nyt tällä pikkuautolla.

Ja niin lapsi oppii, ettei aina saa sitä mitä haluaa. Hyvä.

Hiljattain mieheni ehdotti, että hankkisimme ”lapsille” Playstationin. Hmm.

5. Isät antavat lasten leikkiä.

Tiedätte varmaan ne äidit, jotka katsovat kauhusta kankeina, kun lapsi horjuu kiipeilytelineen päällä parin metrin korkeudella.

Apua, kohta se tippuu! Varovasti, varovasti!

Minä olen sellainen. Usein käännän selkäni, jotta kestän. Tiedän, että lasten tulee saada kiipeillä, kaatua ja kehittää tasapainoaan. Siten he oppivat.

Samassa tilanteessa isä yllyttää menemään vähän korkeammalle, kannustaa ja tsemppaa.

6. Isä on lapsen lempikaveri.

Lapset, joilla on useita läheisiä aikuisia elämässään, ovat onnekkaita. Isille tämä rooli tottakai kuuluu siinä missä äideillekin.

Isät, jotka voivat jäädä kotiin hoitamaan pieniä lapsia, saavat minulta erityisiä hurraa-huutoja. Olen nähnyt, miten paljon se antaa.

Puolisoni jäi pidemmäksi aikaa hoitovapaalle kummankin lapsemme kanssa. Toisen kohdalla huomasin jo parin viikon jälkeen, että töistä tullessani kotona pyöri kolmikko, jolla oli ihan omat jutut.

Kun 2,5 vuotias lapseni kuiskutti ”isi on mun lempikaveri”, olin pakahtua.

7. Isä on äidin paras kaveri.

Yksi parhaita asioita lasten saannissa on se, että meistä tuli mieheni kanssa vanhempia. Yhdessä.

Olemme tukeneet toisiamme puolin ja toisin. Kun toisella menee hermo, tilanne usein vaikuttaa toisesta mitättömältä ja asia on helppo ottaa hoidettavaksi.

Olen kiitollinen hetkistä, kun mies nousee yöllä ja vastaa lapsen itkuun. Saan kääntää kylkeä, isä hoitaa.

Ja olen onnellinen illoista, kun ruoka on valmista ja minä en ole tehnyt sen eteen mitään.

8. Isästä voi tulla joskus pappa.

Lapsillamme on kaksi pappaa. He ovat olleet syntymästä asti mukana lasten elämässä ja innostuneina seuraavat heidän kehitystään.

– Sinä osaat puhua todella hyvin, kehuu toinen.

– Tule papan syliin, sanoo toinen ja tekee hassuja ilmeitä.

Papat ovat niin rakkaita, että nuorempi lapsistamme lähtökohtaisesti rakastaa kaikkia harmaantuvia miehiä.

Isät ja papat nyt vain ovat sellaisia. Luotettavia ja kivoja, sanoisivat lapset.

Eija Wallenius

Kirjoittaja työskentelee tiedottajana Suomen UNICEFilla