Vuodet Afrikassa opettivat kehityspolitiikan asiantuntija Mirkka Mattilalle, miten pysyvää muutosta saadaan aikaan
Suomen UNICEFilla vuoden alussa kehityspolitiikan ja lapsen oikeuksien erityisasiantuntijana aloittanut Mirkka Mattila on työssään nähnyt kehitysyhteistyötä sekä rahoittajamaiden että kenttätyön näkökulmasta. Tässä artikkelissa hän kertoo, miten pysyvää muutosta saadaan aikaan.
Vuonna 2010 Afrikan unioni käynnisti massiivisen hankkeen koko mantereen väestötietojärjestelmien kehittämiseksi. Visiona oli luoda moderni järjestelmä, joka mahdollistaa ihmisten ja elämäntapahtumien, kuten syntymien, avioliittojen, kuolemien ja kuolinsyiden virallisen rekisteröimisen. Tiedon avulla sosiaalipalveluita, koulutusta ja terveydenhuoltoa voidaan suunnitella ja kohdistaa oikein.
Väestötietojen kerääminen ja merkitseminen alkaa siitä, että ihminen rekisteröidään ja saa syntymätodistuksen. Tässä työssä UNICEFin mandaatti ja osaaminen on keskiössä. Hankkeen käynnistyessä Mirkka Mattila työskenteli UNICEFin Länsi- ja Keski-Afrikan aluetoimistossa lastensuojelun kehittämisen parissa ja oli mukana ydinryhmässä kehittämässä järjestelmää ranskankielisessä Afrikassa.
– Syntymärekisteröinti ja sen takaama laillinen identiteetti linkittyvät perustavanlaatuisesti lapsen perusoikeuksiin ja UNICEFin oikeusperustaiseen työhön, ilman rekisteröintiä monet muut lapsen oikeudet jäävät toteutumatta, Mattila sanoo.
Rekisteröinti on yksi ihmisten perusoikeuksista ja se mahdollistaa väestötilastojen keräämisen, jotka ovat ensisijaisia yhteiskunnan demokratiakehityksessä.
Suomessa kaikki synnytyssairaalassa syntyvät lapset saavat henkilötunnuksen ja syntymätodistuksen automaattisesti. UNICEFin aluetoimistossa ratkaisua lähdettiin hakemaan yhteistyössä sisäministeriön, oikeuslaitoksen ja terveydenhuoltojärjestelmän kanssa.
– Mietittiin ratkaisuja siihen, miten lapseen saadaan ensimmäinen kontakti, joko terveysasemalla synnytyksessä, tai myöhemmin, kun annetaan rokotuksia niille lukuisille lapsille, jotka syntyvät kotona. Yhteistyötä tehtiin myös koulutusalan kanssa, jotta lapset saadaan rekisteröityä viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun, Mattila kertoo.
Suomalaisen tai muun valmiin, hyväksi havaitun järjestelmän vieminen sellaisenaan voisi olla houkuttelevaa muttei kannattavaa. Mattila korostaa paikallisten olosuhteiden tuntemista ja työn suunnittelemista maan omien resurssien ja osaamisen mukaan. Modernista digitalisoidusta järjestelmästä ei ole hyötyä, jos maalla ei ole resursseja käyttää ja ylläpitää sitä.
– Maakontekstin tunteminen ja resursseiltaan sopivien ratkaisujen löytäminen on ensiarvoista. Ei voi suunnitella tietokonepohjaista järjestelmää maihin, joissa ei ole sähköä, vaan pitää miettiä jotain kevyempää tapaa kuten matkapuhelinteknologian käyttöä, joka on lähes kaikkien ulottuvilla.
Mirkka Mattila työskentelee Suomen UNICEFilla lapsen oikeuksien ja kehityspolitiikan erityisasiantuntijana. Aiemmin Mattila on työskennellyt UNICEFin alue- ja maatoimistoissa Länsi- ja Keski-Afrikassa sekä Suomessa Väestöliitossa ja IOM:n Pohjoismaiden aluetoimistossa.
Pelkkä rahoitus ei riitä, se pitää myös kohdentaa oikein
Köyhyyden vähentäminen, koulujärjestelmien kehittäminen ja jokaisen lapsen saaminen rokotusohjelman piiriin on hidasta työtä. Tuloksien aikaan saaminen vaatii pitkäjänteistä suunnittelua ja sen tueksi pitkäkestoista, ennakoitavaa rahoitusta.
Suuret rahoittajamaat eli Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa ovat viime vuosina tehneet leikkauksia kehitysrahoitukseen – myös Suomi on vähentänyt tukeaan kehittyville maille. Miksi valtioiden tulisi edelleen jatkaa kehitysrahoitusta ja tukea kehitysyhteistyölle? Yksi vastaus on sitoumukset ja sopimukset, joihin valtiot ovat sitoutuneet.
– Rikkaat maat ovat sitoutuneet esimerkiksi kestävän kehityksen tavoitteisiin ja lapsen oikeuksien sopimukseen. Näiden sitoumuksien täyttämiseksi tarvitaan rahoitusta ja kehitysyhteistyötä, Mattila sanoo.
Monet globaalit haasteet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä – lapsikuolleisuuteen, nälkään ja oppimisvajeeseen on yritetty puuttua jo vuosikymmenien ajan, mutta haasteet pysyvät. Tällä hetkellä lasten elämää maailmanlaajuisesti haastaa konfliktien poikkeuksellisen suuri määrä sekä ilmastonmuutoksen voimistamat sääilmiöt.
Yksi Norsunluurannikon lapsen oikeus -haasteista on lapsityövoiman käyttö. Kenttämatkoilla on virallisen ohjelman lisäksi mahdollista kuitenkin myös iloita lasten kanssa. Kuva: UNICEF
Kehitystä hidastaa myös rahoituksen korvamerkintä ja pirstaleisuus. Projektimainen rahoitus aiheuttaa hallinnolle valtavasti työtä. Riskinä on, että lyhyellä rahoituksella ratkaisut jäävät liian lyhytkestoisiksi, tai niiden tavoitteet ovat lähtöisin enemmän rahoittajan näkökulmasta kuin paikallistuntemuksesta.
– Jos ajatellaan vaikka lastensuojelupalveluita, niin niiden kehittäminen vuosi kerrallaan on hyvin vaikeaa, jos ei ole tietoa rahoituksen jatkosta. Yhteiskuntien projektimainen kehittäminen on vaikeaa. Sen sijaan varat, joita ei ole korvamerkitty tiettyyn toimintaan antavat liikkumavaraa suunnitteluun.
Lapsiin panostaminen kannattaa
UNICEFin erityinen vahvuus rahoittajana on joustavuus ja pitkäkestoisuus. Maan hallinnon kanssa tehdään viisivuotinen suunnitelma eli maaohjelma ja sopimuksen yhteydessä sitoudutaan rahoitukseen koko ajalle. Luonnonkatastrofin tai muun kriisin iskiessä maaohjelman rahoitusta voidaan hetkellisesti siirtää humanitaariseen työhön, joka vastaa perustarpeisiin, mutta silloinkin pyritään taustalla tekemään pitkäjänteistä kehittämistä.
– Kriisinkin keskellä esimerkiksi kehitetään vedensaantia ja paikallista vesijärjestelmää, joka jää yhteisöjen käyttöön pitkäksi aikaa. Voi sanoa, että tämä on UNICEFin erityisyys: katastrofin iskiessä UNICEFin hätäapu käynnistyy välittömästi ja kriisin jälkeen pitkäkestoista kehitystyötä jatketaan tulosten juurruttamiseksi.
Lapsiin investoiminen on kustannustehokas tapa kehittää yhteiskuntaa.
Lasten rokottaminen laajoilla rokoteohjelmilla suojaa vakavia sairauksia vastaan ja tuo myöhemmin säästöjä terveydenhuollossa. Panostukset lasten koulutukseen taas näkyvät siinä, että lapsista kasvaa osaavia ja tuottavia henkilöitä yhteiskuntaa rakentamaan. Ymmärtämällä paikallista tilannetta ja resursseja ja satsaamalla pitkäkestoiseen, joustavaan rajoitukseen sekä yhteistyöhön paikallisten toimijoiden kansa, saadaan merkittäviä tuloksia aikaan.
Lasten syntymärekisteröinti on hyvä esimerkki siitä, miten vaikuttavaa kehitysyhteistyö parhaimmillaan on. Mattila kertoo, että kun hanke aloitettiin vuonna 2010 vain 41% Länsi- ja Keski-Afrikan maiden lapsista sai syntymätodistuksen. Kymmenen vuotta myöhemmin prosentti oli 53 %. 12 miljoonaa lasta enemmän sai syntymätodistuksen vuonna 2020 kuin 2010 ja suuri osa suoraan terveysasemilta.
– Kun prosessi on kertaalleen luotu - lainsädääntöä uudistettu, järjestelmää modernisoitu ja henkilökuntaa koulutettu, niin pikkuhiljaa lasten rekisteröinti kasvaa ja yhä useammat lapset saavat syntymätodistuksen. Työ on hidasta, mutta kun järjestelmä suunnitellaan paikallisista lähtökohdista käsin, ei sitä tarvitse tehdä uudestaan, vaan se toimii maan omilla resursseilla.
UNICEF on YK:n lastenjärjestö, joka tekee pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, vaikuttamista ja hätäaputyötä lasten hyväksi. Teemme työtä yli 190 maassa yhteistyössä eri maiden hallitusten, järjestöjen, yritysten ja tavallisten kansalaisten kanssa. Toteutamme pitkäaikaisia kehitysohjelmia, jotka tukevat matalan ja keskitulotason maiden omia rakenteita.Työmme rahoitetaan vapaaehtoisin lahjoituksin tavallisilta ihmisiltä, yrityksiltä ja eri maiden hallituksilta.
