Tavoite 1: Ei köyhyyttä

Laboni, 10, seisoo kotinsa oviaukolla Bangladeshin pääkaupungin Dhakan slummissa. Hän käy kolmatta luokkaa UNICEFin kumppanuusjärjestön koulua, joka on tarkoitettu äärimmäisestä köyhyydestä eläville lapsille. © UNICEF/UNI142699/Noorani

Miten köyhyys vaikuttaa maailman lasten elämään?

Noin miljardi ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dollarilla päivässä. Lähes puolet heistä on lapsia. Köyhyyden takia lapsilla ei ole esimerkiksi varaa syödä tarpeeksi, asua kunnollisessa kodissa, ostaa lääkkeitä tai käydä koulua. Koulunkäynnin sijaan heidän pitää ehkä tehdä töitä jo nuorena, jotta perheessä riittäisi ruokaa kaikille.

Suurin osa äärimmäisessä köyhyydessä elävistä lapsista asuu Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Silti köyhyys on maailmanlaajuinen ongelma, joka tuntuu jopa Suomessa. Rikkaissa maissa köyhien lasten määrä on kasvanut 2,6 miljoonalla lapsella vuonna 2008 alkaneen laman jälkeen. Lue lisää köyhyydestä maailmalla esimerkiksi täältä.

Suomessa lapsiperheistä vajaa 10 prosenttia on pienituloisia. Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Lapsiköyhyys on yleisintä yhden huoltajan perheissä sekä monilapsisissa perheissä. Näissä perheissä köyhyys voi näkyä esimerkiksi niin, ettei vanhemmilla ole varaa ostaa kunnon ruokaa, hienoja puhelimia, autoa tai matkustaa.

Mitä tavoite sisältää?

Tavoitteena on poistaa kokonaan äärimmäinen köyhyys ja vähentää ainakin puolella niiden ihmisten määrää, jotka kotimaansa määritelmän mukaan elävät köyhyydessä. Lisäksi tavoitteena on tarjota jokaiselle mahdollisuus päästä käyttämään peruspalveluita, käydä koulua ja saada terveydenhoitoa vuoteen 2030 mennessä.

On merkittävää, että tavoitteessa mainitaan lapset ja köyhyys sekä äärimmäisen köyhyyden poistaminen kaikkialta maailmasta kaikissa muodoissaan. Tavoitteessa myös tunnistetaan, että on tärkeää taata asianmukaiset kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät, jotka turvaavat ihmisille riittävän toimeentulon ja huolenpidon kaikissa elämäntilanteissa. Köyhien ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ja yhteisöjen sopeutumiskykyä äkillisiin kriiseihin, kuten tulviin ja hirmumyrskyihin, tulee myös tukea.