Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi kuntalain muuttamisesta

Suomen UNICEFin lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi kuntalain muuttamisesta

Esityksen tavoitteena on selkiyttää valtiovarainministeriön toimivaltaa ja roolia kuntien varautumisen yleisessä ohjauksessa. Lisäksi tavoitteena on tehostaa kuntakonserniin kuuluvien tytäryhteisöiden varautumista, edistää taloudellisen vastuullisuuden tiedostamista ja raportointia, parantaa kuntien talouden vertailukelpoisuutta sekä vahvistaa kunnan vaikuttamistoimielinten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Suomen UNICEF kiittää mahdollisuudesta lausua esityksestä kuntalain muuttamisesta. Suomen UNICEF tarkastelee annettua hallituksen esitystä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (LOS) toteutumisen näkökulmasta.

Suomen UNICEF painottaa, että kaikessa valmistelussa tulee huomioida YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja perustuslain velvoitteet. Tässä hallituksen esityksessä erityisesti huomioitavia ovat lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 12 lapsen näkemyksen kunnioittaminen, artikla 4, joka edellyttää valtioita lapsen oikeuksien täysimääräiseen toteuttamiseen sekä artikla 3, joka edellyttää julkishallinnon toimijoita ensisijaisesti huomioimaan lapsen edun.

Näkemyksenne kuntien varautumisen yleistä ohjausta ja seurantaa koskevasta muutosehdotuksesta (10 §)

Kunnallinen itsehallinto perustuu perustuslain 121 §:ään, jonka 1 momentin mukaan kuntien hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Saman pykälän 3 momentin mukaan kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä on säädettävä lailla.

Hallituksen esityksessä mainitaan, että ohjaus olisi luonteeltaan informaatio-ohjausta, joka ei sitoisi kuntia oikeudellisesti. Suomen UNICEF kannattaa tätä informaatio-ohjausta. Näin säilytetään kuntien autonomia ja kuntademokratia. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, koska paikallishallinnolla on tärkeä rooli paikallisesti lasten hyvinvoinnin ja lapsenoikeusongelmien ratkaisemissa.

Näkemyksenne vaikuttamistoimielinten aloiteoikeutta ja vanhusneuvoston nimeämistä koskevista muutosehdotuksista (26–28 §)

Kiitämme valmistelijoita kattavasta alustuksesta ja tavoitteesta lisätä tietoisuutta nuorisovaltuuston aloiteoikeudesta. Näkemyksemme mukaan tämä lähinnä viestinnällinen lisäys ei kuitenkaan ole tarpeellinen vaan voi pahimmillaan heikentää nuorisovaltuuston aloiteoikeutta niissä kunnissa, joissa nuorisovaltuustolla jo on suora aloiteoikeus kunnanvaltuustossa.  Tämä viestinnällinen lisäys voidaan virheellisesti tulkita tarkoittavan sitä, että jo olemassa olevat aloitemahdollisuudet evätään, koska katsotaan, että nuorisovaltuustolle riittää yleinen kuntalaisaloiteoikeus, joka on jo tällä hetkellä mahdollista myös alle 18-vuotiaille.

Lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 12 velvoittaa julkishallintoa tukemaan järjestelmällisesti ja jatkuvasti lasten mahdollisuuksia vaikuttaa sekä omaan elämäänsä ja lähiympäristöönsä että yhteiskuntaan laajemminkin.

Eri tutkimuksissa nousee esiin osallisuuden kokemuksen ja lasten ja nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen. Vaikka Suomessa lasten ja nuorten osallisuutta on edistetty rakenteellisella tasolla, tarvitaan edelleenkin niin rakenteissa, prosesseissa kuin toteutuksessa parannuksia.

Lapsilla ja nuorilla ei ole äänioikeutta, joten siksi lasten erityislaatuinen asema tulee huomioida kuntalaissa myös suoran aloiteoikeuden kautta.

Tästä syystä esitämme, että nuorisovaltuustolle annetaan suora aloiteoikeus kunnanvaltuustoon.

Jos muutos halutaan toteuttaa informaatio-ohjauksen keinoin, lapsen oikeuksien sopimuksen henkeä noudattaa paremmin ohjeistus siitä, että hallintosääntöön voidaan kirjata nuorisovaltuustolle suora aloiteoikeus valtuustossa.

Perustelemme ehdotusta nuorisovaltuuston suoralle aloiteoikeudelle valtuustossa seuraavasti:

Lapselle tulee taata oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä ja nämä tulee ottaa huomioon.

Artikla 12: ”Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.​

Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.”

Velvoite kattaa lapsen oikeuden esittää vapaasti näkemyksensä sekä saada näkemyksensä huomioon otetuksi häntä koskevissa asioissa.​ Velvoite edellyttää tukemaan järjestelmällisesti ja jatkuvasti lasten mahdollisuuksia vaikuttaa sekä omaan elämäänsä ja lähiympäristöönsä että yhteiskuntaan laajemminkin.​ Lapsen oikeudelle ilmaista näkemyksensä ei voida asettaa minkäänlaisia ikärajoja.​ Osallisuudella on välitön yhteys lapsen edun ensisijaisuuteen.

Näkemyksenne konserniohjetta koskevasta muutosehdotuksesta (47 §)

-

Näkemyksenne kirjanpitoa ja toimintakertomusta koskevista muutosehdotuksista (112 ja 115 §)

Suomen UNICEF muistuttaa, että lapsen edun tulisi olla ensisijaisesti huomioon otettava seikka talousarvioprosessin kaikissa vaiheissa ja kaikissa lapsiin vaikuttavissa talousarviopäätöksissä (esimerkkityökaluna lapsibudjetointi).

Suomen UNICEF haluaa varmistaa, että ehdotetut muutokset mahdollistavat jatkossa riittävästi yhtenäisen ja vertailukelpoisen talouden vertailun kuntien kesken, jotta lapsibudjetointia voidaan kunnissa ja kuntien kesken parhaiten toteuttaa. Vertailukelpoisuuden varmistamisella Suomi toteuttaisi lapsen oikeuksien yleissopimuksen artikla 4:n velvoittavia täysimääräisiä toimia, joilla varmistetaan lapsen oikeuksien toteutuminen.

Lapsibudjetoinnilla tarkoitetaan talousarviosta ja tilinpäätöksestä tehtävää lapsilähtöistä budjettianalyysiä sekä talouspäätösten lapsivaikutusten arviointia​. Talouden vertailun mahdollistaminen on tärkeää, jotta saadaan määrärahakohdennukset ja toteumat lapsiin​ esiin.

Ehdotamme, että lisäämällä lapsibudjetoinnin näkökulma ja sen vaatimat kirjanpidolliset toimet mukaan esitykseen vaikutetaan parempaan hallintoon, yhtenäiseen kirjanpitoon ja mahdollisuuteen edistää lapsibudjetointia valtakunnallisesti sekä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyönä. Näin toteutetaan lapsen oikeuksien sopimuksen henkeä ja komitean antamia suosituksia.

Perustelemme esityksiämme alla olevilla YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artikloilla ja yleiskommentilla 19:

Artikla 3: ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.”

Artikla 4: ”Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi sopimusvaltiot ryhtyvät mahdollisimman täysimääräisesti tällaisiin toimiin käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ja tarvittaessa kansainvälisen yhteistyön puitteissa.”

​Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti 19:​ ”Yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan lapsen etu on ensisijaisesti otettava huomioon kaikissa lapsia koskevissa toimissa. Sopimusvaltiot ovat velvollisia sisällyttämään tämän periaatteen kaikkiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihinsä, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti lapsiin, myös talousarvioihin, ja soveltamaan sitä niissä.

YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti 19 korostaa, että lapsen oikeudet on otettava huomioon talousarvioprosessien kaikissa vaiheissa ja kaikilla hallinnon tasoilla ja mainitsee vaikuttavuudesta seuraavaa: “Sopimusvaltioiden tulisi jatkuvasti arvioida sitä, kuinka talousarviot vaikuttavat eri lapsiryhmiin, ja varmistaa, että niiden talousarviopäätöksillä saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset mahdollisimman monen lapsen osalta, kiinnittäen erityishuomiota haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin.”

Näkemyksenne esitysluonnoksen vaikutusarvioinneista

Näkemyksemme mukaan vaikuttamistoimielinten aloiteoikeuden kielteisiä vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi.

Ehdotettu viestinnällinen lisäys voidaan virheellisesti tulkita tarkoittavan sitä, että jo olemassa olevat aloitemahdollisuudet evätään, koska katsotaan, että nuorisovaltuustolle riittää yleinen kuntalaisaloiteoikeus, joka on jo tällä hetkellä mahdollista alle 18-vuotiaille.

Suomen UNICEF näkee huolestuttavana, ettei asianomaisia sidosryhmiä, esimerkiksi nuorisovaltuustojen edustajia, ole lainvalmistelussa kuultu ennen lausuntokierroksen asettamista. 

Muut huomionne esitysluonnoksesta

Suomen UNICEF muistuttaa, että lapsen oikeus osallisuuteen on laajempi kuin kuntalain mukainen aloiteoikeus. Lapsille ja nuorille tulee viestiä arjessa heidän mahdollisuuksistaan ja keinoistaan vaikuttaa ja oikeudestaan tulla kuulluksi. Osallisuusmenetelmien tulee olla lapsiystävällisiä. Osallisuudelle ei ole ikärajaa, joten myös pienten lasten osallisuus tulee kunnissa varmistaa. Lisäksi lapsille ja nuorille tulee entistä paremmin viestiä siitä, mitä vaikutuksia heidän esittämillään aloitteilla on ollut.

Suomen UNICEF esittää, että kuntalakia seuraavaksi uudistettaessa, valmistelussa huomioidaan mahdollisuus lisätä lapsen oikeudet kuntalakiin.