Näkökulma: Lapsen oikeudet tekoälyn aikakaudella – organisaatioiden on kannettava vastuunsa

Lapset muodostavat yli neljänneksen maailman väestöstä ja ovat yksi suurimmista digitaalisten palveluiden käyttäjäryhmistä. 

Onkin erittäin tärkeää, että organisaatiot eivät unohda lapsia laatiessaan omia tekoälyohjeistuksiaan.  

Tässä viisi näkökulmaa, jotka organisaatioiden tulisi huomioida tekoälyohjeistuksissaan: 

1. Tekoäly ei saa lisätä lasten eriarvoisuutta

Tekoäly voi vahvistaa eriarvoisuutta ja stereotypioita, jos sitä kehitetään ja käytetään ilman tietoista lapsivaikutusten arviointia.  

Kaikilla lapsilla ei ole samanlaista pääsyä digitaalisiin palveluihin tai valmiuksia hyödyntää niitä, ja tekoälypalveluiden ja -ratkaisuiden vinoumat voivat heijastaa ja jopa voimistaa syrjiviä rakenteita.  

Organisaatioiden vastuulla on varmistaa, että tekoäly ei sulje ketään ulkopuolelle – vaan tukee kaikkien lasten mahdollisuuksia oppia ja osallistua. 

2. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi 

Päätöksiä tekoälyn käytöstä tehdään usein ilman, että lapsilta kysytään heidän kokemuksiaan tai mielipiteitään. Tämä on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa, jonka mukaan lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.  

Organisaatioiden tulisi aktiivisesti kuulla lapsia tekoälyratkaisuja suunnitellessaan ja arvioidessaan. Näin voidaan kehittää ratkaisuita, jotka palvelevat lasten tarpeita ja suojelevat heitä riskeiltä. 

3. Lapsen etu on asetettava etusijalle

Tekoälyratkaisuja suunnitellaan usein tehokkuus, kasvu tai liiketoiminta edellä, eikä kehittämistyössä useinkaan pohdita lapsen etua. 

Tekoälyä hyödyntävät palvelut saattavat esimerkiksi samanaikaisesti tukea lasten oppimista ja altistaa lapsia disinformaatiolle, tietosuojariskeille tai haitalliselle sisällölle. 

Lapsen edun toteutuminen vaatii aina eettistä punnintaa, ja edellyttää tietoisia valintoja tekoälyratkaisujen suunnittelussa ja käytössä. Lapsen etu on asetettava ensisijaiseksi kaikissa tekoälyä koskevissa linjauksissa. 

4. Tekoälyn on tuettava lasten kasvua ja hyvinvointia

Tekoäly vaikuttaa jo nyt siihen, miten lapset oppivat, leikkivät ja ovat vuorovaikutuksessa muiden kanssa.  

Parhaimmillaan se voi kaventaa oppimiseroja ja tukea lasten kehitystä. Pahimmillaan se voi heikentää hyvinvointia, lisätä haitallista sisältöä tai korvata inhimillistä vuorovaikutusta tilanteissa, joissa sitä kipeästi tarvitaan.  

Organisaatioiden tulee arvioida tekoälyn vaikutuksia lasten elämään kokonaisvaltaisesti – ei vain teknisestä tai taloudellisesta näkökulmasta.

5. Vastuullinen tekoäly turvaa lapsen oikeudet

Lasten turvallisuus, oikeudet ja hyvinvointi on huomioitava jo teknologian suunnitteluvaiheessa. Tämä edellyttää selkeitä ohjeistuksia, läpinäkyvyyttä ja jatkuvaa arviointia. 

Kyse on vastuusta. Tekoälyä kehittävät ja hyödyntävät organisaatiot eivät voi siirtää perheille tai kouluille kaikkea vastuuta siitä, minkälaisia tekoälyratkaisuja lapset käyttävät. 

Lapsen oikeuksien huomioiminen tekoälyohjeistuksissa ei ole vain eettinen velvollisuus – se on myös edellytys kestäville ja luotettaville ratkaisuille.  

Kun rakennamme tekoälyratkaisuja, jotka ovat hyviä lapsille, rakennamme samalla parempaa yhteiskuntaa meille kaikille. 

Lähde: www.unicef.org/innocenti/reports/policy-guidance-ai-children