Näkökulma: Algoritmit ohjaavat huomiotamme – kuka kuulee ihmisten hädän?
Tiedon saantiamme määrittävät somekuplat ja algoritmien suositukset. Kuinka paljon voimme vaikuttaa siihen, mitä seuraamme ja kulutamme? Kuuluuko ihmisten hätä kaiken keskeltä?


Useat järjestöt ja kehitysaputoimijat ovat rahapulassa. Samaan aikaan autettavien määrä sekä Suomessa että maailmalla nousee. Heikki Hurstin järjestämässä vähävaraisten joulujuhlassa tehtiin kävijäennätys, kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet mukaan. UNICEFin arvio lasten globaalista avuntarpeesta on ennätyksellinen, rahoitusta ja apua ei riitä kaikille.
Joulun alla sosiaalinen media ja katukuva täyttyivät varainhankintakampanjoiden mainoksista. Yritykset, yhteisöt ja yksilöt hankkivat joulumieltä tempaisemalla ja lahjoittamalla. Autettavien määrän noustessa ja resurssien vähentyessä kasvaa kilpailu siitä, kenen kärsimys saa eniten näkyvyyttä ja resursseja.
Suurin hätä ei tarkoita suurinta näkyvyyttä
Perinteisesti auttamista ja empatiaa ohjaavat arvot, ehkä omat kokemukset ja toisaalta se, missä apua tarvitaan eniten. Tekoälyn kuumentamassa ylioptimoidussa suosittelusomessa huomiomme valikoituminen on epäselvää. Algoritmit valitsevat. Hätä ja kilpailu on suurta.
Edes journalismi ei ole tästä vapaata. Kriiseistä uutisoitaessa uutiskriteereihin ei vaikuta avuntarpeen määrä tai hädän suuruus.
Tuoreen tutkimuksen mukaan humanitaaristen kriisien uutisointia ovat länsimediassa viime vuosina dominoineet aiheet Gazasta ja Ukrainasta. Niistä on uutisoitu kymmenkertaisesti verrattuna esimerkiksi kriiseihin Tšadissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa, vaikka maissa on käynnissä pitkittyneet humanitaariset kriisit ja avuntarpeessa olevien ihmisten määrä on suurempi.
Some typistää avustustyön lyhytvideoiksi
Hädän, kärsimyksen, auttamisen ja unohdettujen kriisien ymmärtämiseen tarvitaan uudenlaisia keinoja. Kirjojen, elokuvien ja syventävän journalismin kautta on mahdollista herättää tunteita ja samalla taustoittaa ja avata tapahtumakulkuja ja ilmiöiden moninaisuutta.
Nopeatempoisten lyhytvideoiden kultakaudella empatia herätetään nopeasti. Humanitaarinen apu ja avustustyö typistyvät lyhytvideoissa ja varainhankintapyynnöissä vaatepaketeiksi ja köyhyyden kierteeksi, koko avustustyön moninaisuus ja monimutkaisuus ei piirry esiin.
Käänne: Humanitaarisen työn rajat ja mahdollisuudet
UNICEFin tuottama Gaza’s Silent Threat -dokumenttielokuva on ainutlaatuinen kurkistus humanitaarisen työn olosuhteisiin Gazassa. Dokumentti on kuvattu lokakuussa 2024 Gazassa toteutetun poliorokotekampanjan aikana. Kahta paikallista työntekijää seuraamalla dokumentti tuo esiin avustustyön monenlaiset haasteet ja toisaalta sen voiman.
Gaza’s Silent Threat -dokumentti esitetään osana politiikan ja kulttuurin Käänne Festivaalia. Dokumentin jälkeisessä keskustelussa pohditaan humanitaarisen avun mahdollisuuksia ja rajoituksia. Gazassa avustuskuljetuksien pääsyä alueelle on rajoitettu ja avustustyöntekijät eivät ole olleet turvassa. Sama koskee toimittajia. Miten turvataan humanitaarisen työn toimintamahdollisuudet nyt ja jatkossa? Mikä on tiedonvälityksen merkitys kriisien ratkaisussa?
Gaza’s Silent Threat -elokuvanäytös ja keskustelu järjestetään Käänne Festivaalilla Helsingin Korjaamolla sunnuntaina 18.1.2026 kello 14.30. Keskustelemassa ovat pitkän uran humanitaarisessa avustustyössä tehnyt Fingon toiminnanjohtaja Linda Konate sekä kirjailija, entinen Lähi-idän kirjeenvaihtaja Irene Zidan. Haastattelijana toimii Suomen UNICEFin vaikuttamisviestinnän asiantuntija Noora Pohjanheimo. Käänne on kaikille avoin ja politiikan ja kulttuurin festivaali, tapahtuma on maksuton.


