Lasten kokema väkivalta jää usein piiloon – ratkaisu alkaa arjen kohtaamisissa
Suomen viimeaikaisissa väkivaltatilastoissa näkyy kasvua alaikäisten tekijöiden ja uhrien määrässä. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee ehkäistä lisäämällä tietoa, tukea ja puheeksi ottamista. Vastuu lasten kokeman väkivallan ehkäisystä ja siihen puuttumisesta on aina aikuisilla.
Alkuvuodesta on uutisoitu hengenvaarallisesta lähisuhdeväkivallasta sekä pahoinpitelyiden nousseesta määrästä. Myös lapsiin ja nuoriin kohdistuva ja heidän tekemänsä väkivalta herättää huolta. Lapsilla tarkoitetaan tässä artikkelissa kaikkia alle 18-vuotiaita.
Lapset kohtaavat monenlaista väkivaltaa, josta suuri osa tapahtuu piilossa. Esimerkiksi kaikille lapsille oma koti ei ole turvallinen siellä koetun väkivallan vuoksi.
– Meillä Suomessa valitettavasti aivan liian moni lapsi todistaa tai kokee kotonaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kun lapsi todistaa aikuisten välistä väkivaltaa, on tämä tutkimustiedon mukaan yhtä haitallista kuin lapseen itseen kohdistuva väkivalta, sanoo Suomen UNICEFin lapsen oikeuksien erityisasiantuntija Sanna Koskinen.
Noin joka kymmenes ala- ja yläkouluikäinen on kokenut vanhempiensa taholta fyysistä väkivaltaa.
Kouluterveyskysely 2025
Lapset kokevat kotona myös henkistä väkivaltaa ja epäasiallista kohtelua, kuten haukkumista, nöyryyttämistä ja nolaamista. Näiden kokemusten yleisyys vaihtelee eri ikäisillä lapsilla sekä tyttöjen ja poikien välillä. Esimerkiksi haukkumista on kokenut lähes 30 % yläkouluikäisistä tytöistä (Kouluterveyskysely 2025).
Kerro huolistasi aina jollekin turvalliselle aikuiselle esimerkiksi kotona, koulussa tai harrastuksessa.
Apua tarjoaa myös:
Sekasin-chat – keskusteluapua nuorille. Chat on auki: arkisin 9–24, viikonloppuisin 15–24.
Lasten ja nuorten puhelin päivystää numerossa 116 111 ma-pe klo 14-20 sekä la-su klo 17-20.
Nettiturvakodissa on tietoa ja Apua väkivaltaan -chat on auki arkipäivisin klo 12-18.
MIELI Kriisipuhelin, keskusteluapua kaikkiin asioihin, puhelinnumero 09 2525 0111, aina auki, joka päivä (24 h).
Vastuu on aikuisilla
Jokaisella lapsella on Suomen lain ja ihmisoikeussopimusten, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, perusteella oikeus väkivallattomaan ja turvalliseen lapsuuteen.
– Lapsi ei voi valita kotia tai perhettä, johon syntyy. Ympäröivä yhteiskunta ja aikuiset voivat tehdä paljon – ja heidän tulee tehdä kaikkensa – turvallisen ja väkivallattoman lapsuuden varmistamiseksi jokaiselle lapselle, Koskinen muistuttaa.
Väkivallan kokemukset jäävät liian usein piiloon. Siksi jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua väkivaltaan. On myös tärkeää, että lapset saavat riittävästi tietoa omista oikeuksistaan ja rajoistaan, osaavat tunnistaa väkivallan ja ymmärtävät, milloin heidän rajojaan on rikottu. Lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta on myös asia, jonka vähentämiseksi tulee tehdä työtä.
Lapsille tulee kertoa, että heillä on oikeus väkivallattomaan elämään.
– Lasten turvataitokasvatus on yksi keino ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin. Sen avulla voidaan myös tukea lasta siinä, että huolista kannattaa aina kertoa luotettavalle aikuiselle, Koskinen sanoo.
Lasten ja nuorten arjen palveluissa, kuten varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja opiskeluterveydenhuollossa on väkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa vielä tehtävää. Eri alojen työntekijöiltä puuttuu osaamista tunnistaa lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen eri muodot, kuten kunniaan liittyvä väkivalta ja kuritusväkivalta. Yksi tärkeä kehityskohde on ottaa väkivalta lapsen kanssa puheeksi, uudestaan ja uudestaan.
– Lapsen tai nuoren kynnys kertoa väkivallan kokemuksista on suuri, siksi ammattilaisen kohtaamisissa lasten kanssa tulisi järjestelmällisesti kysyä, onko lapsi kokenut arjessaan kiusaamista tai väkivaltaa. Tämä on yksi asioista, joita esimerkiksi UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -työssä kunnissa edistetään, Koskinen sanoo.
Kaikista lapseen kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä ja muista kuin äärimmäisen lievistä pahoinpitelyistä täytyy tehdä ilmoitus poliisille. Lisäksi tilanteesta täytyy aina tehdä myös lastensuojeluilmoitus.
Kokemukset kasaantuvat
Tutkimuksissa näkyy, että väkivaltakokemuksia on enemmän tietyillä lapsiryhmillä. Näitä haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ovat esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lapset, vammaiset lapset ja kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset – väkivallan kokemuksia on näillä lapsilla selkeästi enemmän kuin vertaisilla.
Kouluterveyskyselyn mukaan esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla kokemukset koulukiusaamisesta ja seksuaaliväkivallasta ovat yleistyneet parin viime vuoden aikana. Luvut ovat lähes kaksinkertaisia muihin nuoriin verrattuna, ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen osalta lähes kolminkertaisia.
Ulkomaalaistaustaisista lapsista jopa puolet on kokenut syrjintää.
– Haavoittuvassa asemassa olevien lasten korostuminen väkivaltaa kokeneissa on laajasti tiedossa, mutta tilanne ei ole valitettavasti muuttunut. Tämä on selkeä epäkohta, ja sen eteen tulisi tehdä entistä painokkaammin työtä eri sektoreilla, Koskinen sanoo.
Väkivallan kokemukset ovat myös erilaisia tytöillä ja pojilla. Poikien väkivaltakokemuksissa korostuu fyysinen uhka, kun taas tytöt kokevat enemmän seksuaalista häirintää, josta iso osa tapahtuu tai linkittyy digitaalisiin ympäristöihin.
Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy edellyttää laaja-alaista eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä riittäviä palveluita. Kunnissa ja hyvinvointialueella tulee toteuttaa koordinoitua väkivallan ehkäisytyötä ja väkivaltaan puuttumisen on oltava järjestelmällistä. Tarvitaan toimivat rakenteet sekä riittävät tukipalvelut. Lisäksi oleellista on kansallisen tason ohjaus väkivallan vastaiseen työhön.
Turvallinen ja väkivallaton lapsuus on jokaisen lapsen oikeus
Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma on sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyössä koordinoima kansallinen suunnitelma ja ohjeistus siitä, miten alaikäisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa tulisi Suomessa ehkäistä vuosina 2026–2033. Suunnitelma perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen sekä muihin ihmisoikeussopimuksiin, ja jatkaa vuonna 2019 julkaistun ensimmäisen suunnitelmakauden yhteistä hyvin edennyttä työtä.
– Toimenpidesuunnitelma on aiempaa kattavampi, koska siihen sisältyy nyt myös sekä lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan vastaisen eli niin kutsutun Lanzaroten sopimuksen toimeenpanotyö että kansallinen Barnahus-työn ohjaus. Toisaalta toimenpiteitä on lukumääräisesti aiempaa vähemmän, kertoo sosiaalineuvos Marjo Malja sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on olennaista pyrkiä ehkäisemään kaikissa niissä ympäristöissä, joissa lapset arkeaan elävät.
– Valtakunnallisen toimenpidesuunnitelman kaikki tavoitteet ovat merkityksellisiä, ja sellaisia, että kaikkien on mahdollista tehdä jotain yhteisten tavoitteiden eteen, Malja painottaa
Suomen UNICEF on myös osaltaan ollut mukana tuottamassa sisältöjä uudelle toimenpidesuunnitelmakaudelle. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyössä Suomen UNICEFin rooli on tukea eri toimijoiden lapsenoikeusosaamista sekä muistuttaa lasten osallisuuden ja kuulemisen tärkeydestä, kun toimenpiteitä väkivallan ehkäisemiseksi suunnitellaan. Suomen UNICEF tukee myös Lapsiystävällinen kunta -mallissa mukana olevia kuntia esimerkiksi kiusaamisen ehkäisytyössä ja väkivallan puheeksi ottamisen lisäämisessä.
– Väkivallaton lapsuus -suunnitelmatyön 27 toimenpidettä on laadittu laajassa yhteistyössä niin keskeisten ministeriöiden, useiden asiantuntijaorganisaatioiden kuin järjestöjen edustajien ja myös tutkijoiden kanssa. Tarkoitus on, että suunnitelma asettaa eri tahoille ja hallinnonaloille yhteiset tavoitteet ja toimeenpanolle raamit. Kun kaikki tekevät työtä samojen tavoitteiden eteen, työ on vaikuttavampaa. Monialainen yhteistyö on välttämätöntä lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi, sanoo suunnitelmatyön toimeenpanon koordinoinnista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella vastaava kehittämispäällikkö Ulla Korpilahti.
THL: Lapsiin kohdistuva väkivalta
Barnahus-sivusto tarjoaa ammattilaisille tukea, työkaluja ja tietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta
Ilmoitusvelvollisuus lapseen kohdistuvan väkivallan epäilystä
