Näkökulma: Painajaisten äitienpäivä
Gazan sota on ollut poikkeuksellisen julma alueen lapsille ja äideille.
Tänä äitienpäivänä ajatukseni ovat Gazassa. Sota on ollut poikkeuksellisen julma alueen lapsille ja äideille.
Konfliktissa on arvioiden mukaan kuollut jo yli 50 000 ihmistä ja heistä vähintään puolet on naisia ja lapsia.
Mielessäni ovat kaikki ne lapset, jotka ovat menettäneet vähintään toisen vanhempansa konfliktin aikana. Heitä on arvioiden mukaan jo lähemmäs 40 000. Ajatukseni ovat myös niiden yli 15 000 konfliktissa kuolleen lapsen äitien luona, joiden syli on tyhjä.
Mietin sitä, miten vanhemmat yrittävät huolehtia lapsistaan mahdottomissa olosuhteissa. Lapsia kuolee pommien lisäksi nälkään, nestehukkaan, huonosta hygieniasta ja likaisesta vedestä johtuviin tauteihin ja sairaanhoidon puutteeseen.
90 prosenttia alueen asukkaista on joutunut pakenemaan kotoaan. Suurin osa perheistä asuu itse kyhätyissä teltoissa alueilla, joilla kaikesta on pulaa. Ruoasta. Puhtaasta vedestä. Käymälöistä. Suojasta. Toivosta.
Tänä äitienpäivänä ajattelen kaikkia niitä äitejä, jotka eivät voi viedä lapsiaan minnekään, missä olisi turvallista tai paremmat mahdollisuudet selviytyä.
Ajattelen sitä, miten joka kymmenes minuutti nainen synnyttää lapsen näihin järkyttäviin olosuhteisiin. Millaista on olla raskaana ja synnyttää, kun kivunlievitystä ei ole tarjolla ja iso osa sairaaloista on tuhottu? Millaista on kasvattaa sisällään elämää, kun ympäriltä se kuihtuu koko ajan pois?
Tänä äitienpäivänä ajattelen kaikkia niitä äitejä, jotka eivät voi viedä lapsiaan minnekään, missä olisi turvallista tai paremmat mahdollisuudet selviytyä.
Heitä, jotka joutuvat katsomaan lastensa nääntymistä vierestä, kykenemättä auttamaan.
Äitejä, jotka eivät osaa vastata lastensa kysymyksiin siitä, milloin tämä loppuu.
Avustuskuljetukset on estetty Gazaan jo yli kahden kuukauden ajan. Rajan takana odottaa rekkalasteittain apua, mutta se ei pääse sisälle.
Ennen kaikkea ajattelen sitä, että tämän täytyy loppua. Kansainvälisen yhteisön pitää tehdä enemmän lasten suojelemiseksi.
UNICEF on yksi harvoista toimijoista, joka enää kykenee toimimaan alueella. Jaamme viimeisiä varastojamme perheille ja autamme heitä parhaamme mukaan selviytymään.
Ennen kaikkea ajattelen sitä, että tämän täytyy loppua. Kansainvälisen yhteisön pitää tehdä enemmän lasten suojelemiseksi. Kansainvälinen oikeus edellyttää, että konfliktin osapuolet tekevät kaikkensa suojellakseen siviilejä ja varmistavat humanitaarisen avun perille menon.
Suomen UNICEF ja Naisasialiitto Unioni järjestävät äitienpäivänä 11.5. kynttilöiden laskun ja hiljaisen hetken Gazan äideille ja lapsille. Haluamme muistaa konfliktissa lapsensa tai vanhempansa menettäneitä ja ottaa kantaa rauhan puolesta sekä vedota pikaisiin toimiin siviilien suojelemiseksi. Vetoamme yhdessä päättäjiin, jotta he tekisivät kaikkensa, että alueelle saadaan pysyvä rauha ja humanitaariselle avulle taataan pikaisesti esteetön pääsy.
Kirjoittajat
