Näkökulma: Avustustyöntekijöiden tehtävä on pelastaa ihmishenkiä, ei pelätä omansa puolesta.


Aamuisin kahvikupin äärellä uutisia selaillessa tuntuu jokseenkin epätodelliselta uskoa lukemaansa. Gazassa avustustyöntekijät ovat jälleen joutuneet tulituksen kohteeksi. Sairaaloihin ja ajoneuvoihin, joilla apua kuljetetaan, on isketty. Humanitaarinen apu on pysäytetty rajalle tai sitä on jaettu aseiden turvin niille, jotka henkensä kaupalla uskaltautuvat avustuspisteelle. Kymmeniä on kuollut apua hakiessaan.
Jos jonakin päivänä onnistuukin säilyttämään edes jonkinlaisen optimismin hivenen maailman inhimillisyydestä, on se viimeistään iltaan mennessä haudattu jonnekin typerän toiveikkuuden hautausmaan pimeimpään nurkkaan. Todellisuus ihmisyyden tilasta lyö vasten kasvoja, kun maailman johtajat ja muut aikuiset ihmiset uhoavat kilpaa politiikan ja sosiaalisen median näyttämöillä.
Humanitaarisesta avusta on tehty politiikan väline, kiistakapula siitä, kenelle apua saa toimittaa, millä tavoin ja kenen toimesta.
Humanitaarisesta avusta on tehty politiikan väline, kiistakapula siitä, kenelle apua saa toimittaa, millä tavoin ja kenen toimesta. Ihmisten hätä kuumentaa tunteita siihen pisteeseen, että saamme jatkuvasti vihaviestejä, joiden lähettäjien mielestä olemme puolueellisia auttaessamme hädänalaisia ihmisiä.
Jakolinja oikean ja väärän, humaanin ja epäinhimillisen, välillä ei ole koskaan ollut näin paksu ja läpäisemätön. Gaza on tästä brutaalein esimerkki, mutta lista on pitkä. Ihmishengen pyhyydestä ja yhdessä sovituista säännöistä piittaamattomuudesta kertovat myös tuoreet OCHA:n (YK:n hätäaputoimisto) julkaisemat luvut avustustyöntekijöihin kohdistuneista iskuista. Viime vuonna niissä tehtiin jälleen järkyttävä ennätys: 383 kuollutta avustustyöntekijää 27 maassa. Lisäksi 308 loukkaantui, 125 kidnapattiin ja 45 pidätettiin.
Viime vuonna avustustyöntekijöihin kohdistuneissa iskuissa tehtiin jälleen järkyttävä ennätys: 383 kuollutta avustustyöntekijää 27 maassa.
Puhumme siis nyt niistä ihmisistä, jotka tekevät työtänsä maailman kriisipesäkkeissä ja konflikteissa. Heistä, joita olemme yhdessä sovituin kansainvälisin sopimuksin luvanneet suojella, jotta he voisivat puolestaan suojella kaikkein heikompiosaisia lapsia ja perheitä. Avustustyöntekijöiden tehtävä on pelastaa ihmishenkiä, ei pelätä omansa puolesta.
Humanitaarisen oikeuden säännöissä sanotaan, että siviilejä on suojeltava eivätkä avustustyöntekijät koskaan saa olla hyökkäysten kohteena. Sääntöjen mukaan sodan osapuolilla on vastuu varmistaa, että siviilit saavat apua ja avun pitää aina olla puolueetonta. Näihin yhdessä sovittuihin sääntöihin ei ole hyvästä syystä jätetty neuvotteluvaraa.
Haluammeko todellakin jäädä historiaan niinä aikalaisina, joiden taantumuksellisuutta kauhistellaan keskiaikaan verraten? Joiden kuvia katsellessa tulevaisuuden lapset kysyvät, miten he antoivat sen kaiken tapahtua?
Toivoisin voivani vielä kokea sen päivän, kun usko inhimillisyyteen ei ole pelkkää typerää idealismia vaan liekki, joka palaa vahvana iltaan asti.
19.8. vietetään kansainvälistä humanitaarisen avun päivää. Päivän tarkoitus on kunnioittaa humanitaarisia työntekijöitä ja kiinnittää huomiota siviilien suojeluun kriisialueilla.