“Haluan esimerkilläni näyttää omille lapsilleni, että muiden auttaminen kannattaa aina.”
Sisarukset Anna ja Ida Poikkijoki ovat luonteiltaan erilaisia, mutta heitä yhdistää UNICEF-vapaaehtoisuus ja huoli maailman lasten tilanteesta.
- Minua kuvaillaan usein iloiseksi, vahvatahtoiseksi, huolehtivaksi, perhekeskeiseksi ja rohkeaksi, Ida Poikkijoki, 34, kertoo.
- Minusta taas sanotaan, että olen levoton sielu, elämäntapaopiskelija ja idealisti. En oikein tahdo asettua aloilleni ja toisaalta en ole varma, haluanko edes, Anna Poikkijoki, 37, kuvailee.
Anna ja Ida ovat sisaruksia ja UNICEF-vapaaehtoisia Turusta. Vapaaehtoisuus on periytynyt heille verenperintönä vanhemmilta.
- Vanhempamme olivat aktiivisia UNICEF-vapaaehtoisia, kun olimme lapsia, Ida sanoo.
- Pyörimme pienestä asti mukana monissa UNICEFin tilaisuuksissa. Muistan, että tapahtumissa oli hyvä tunnelma ja aikuisilla hauskaa yhdessä, Anna kertoo.
Yksi syy toimia UNICEF-vapaaehtoisena on se, että UNICEFin työn keskiössä on lasten ja perheiden kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Anna Poikkijoki
Oman polkunsa UNICEF-vapaaehtoisina sisarukset löysivät kuitenkin vasta aikuisina, Anna nuorena aikuisena ja Ida myöhemmin.
- Aloitin UNICEF-vapaaehtoisena keväällä 2024 ollessani vanhempainvapaalla, Ida kertoo.
- Minä taas olen ollut UNICEF-vapaaehtoinen vuodesta 2009 alkaen. Asuinpaikkani vaihdellessa olen ollut mukana niin Turun, Jyväskylän kuin Espoonkin vapaaehtoisryhmien toiminnassa, Anna luettelee.
Lasten hätä tuntuu epäreilulta
Sekä Ida että Anna ovat huolissaan siitä, miten sodat ja muut kriisit vaikuttavat lapsiin eri puolilla maailmaa.
- Maailmassa tapahtuu jatkuvasti järkyttäviä asioita, joita yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kohtaamaan, Ida huokaa.
- Minua koskettaa tällä hetkellä erityisesti Gazan tilanne, Anna kertoo.
- Tuoreena äitinä lasten hätä, loukkaantumiset, nälkä ja menetykset tuntuvat erityisen pahalta ja epäreilulta, Ida kuvailee.
- Yksi tärkeimmistä syistäni toimia juuri UNICEF-vapaaehtoisena on se, että UNICEFin työn keskiössä on lasten ja perheiden kokonaisvaltainen hyvinvointi, Anna kertoo.
Lasten parissa työskentelevillä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia auttaa lapsia, jotka tarvitsevat tukea.
Ida Poikkijoki
- Minä koen vapaaehtoisuuden tavaksi elää omaa arvomaailmaani kunnioittaen. Haluan myös esimerkilläni näyttää omille lapsilleni, että muiden auttaminen kannattaa aina, Ida lisää.
- Ajattelen, että lapset ovat tulevaisuutemme. Siksi koen nimenomaan lapsiin kohdistuvan auttamisen erityisen merkittäväksi.
Lapsen oikeuksien toteutumisen pitäisi olla itsestäänselvyys
Sisarukset pitävät tärkeänä myös sitä, että UNICEF-vapaaehtoisina he voivat edistää lapsen oikeuksien toteutumista.
- Olen itse saanut elää lapsuuden, jossa ei tarvinut taistella omien oikeuksien puolesta. Oli rakastavat vanhemmat, koti, mahdollisuus leikkiä vapaasti, ystäviä, koulutus ja turvallinen elinympäristö. Toivoisin, että nämä asiat olisivat itsestäänselvyyksiä jokaiselle lapselle, Ida kertoo.
- Minusta on tärkeää, että lapset tuntevat oikeutensa. Ajattelen, että kun lapset oppivat oikeuksistaan ja näkevät, että niitä puolustetaan, he oppivat myös pitämään omia puoliaan ja puolustamaan muita, Anna sanoo.
- Myös päättäjien pitäisi ottaa huomioon erilaisten päätösten vaikutukset lapsiin. Ja lasten parissa työskentelevillä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia tukea ja auttaa lapsia, jotka tarvitsevat tukea. Lapsen hätä jää täällä Suomessakin usein liian helposti huomiotta, Ida jatkaa.
Idan ja Annan vinkit vapaaehtoisuudesta kiinnostuneille
- Ota rohkeasti yhteyttä paikkakuntasi vapaaehtoisryhmään ja selvitä, minkälaista toimintaa ryhmä järjestää.
- Ryhmään voi käydä tutustumassa osallistumalla kokoukseen. Kokouksessa voi rauhassa tunnustella ja kuunnella, jotta saa käsityksen siitä,onko toiminta sellaista, joka kiinnostaa itseä.
- Jos toimintaan tai kokoukseen osallistuminen yksin jännittää, kannattaa ottaa kaveri mukaan.
- Myös UNICEFin maksuttoman verkkokurssin avulla voi tutustua UNICEFin vapaaehtoistoimintaan.
