Elisabeth Rehnillä on erityinen suhde UNICEFiin: "Sodan pahin uhri on menetetty lapsuus"

Lokakuun 10. päivä uutisissa kerrotaan, että Israelin joukot vetäytyvät Gazasta ja mahdollisuus rauhaan ja humanitaarisen avun esteettömään pääsyyn on lähempänä kuin koskaan viimeisen kahden vuoden aikana. Toinen päivän hyvä uutinen erityisesti naisten oikeuksia puolustaneelle Elisabeth Rehnille on se, että Nobelin rauhanpalkinnon saa nainen, venezuelalainen oppositiojohtaja María Corina Machado, työstään demokratian hyväksi. Hyvien uutisten jälkeen on sopiva hetki pysähtyä analysoimaan kohta 80 vuotta täyttävää YK:ta ja sen lastenjärjestö UNICEFia.

Merkittävän uran YK:ssa ja ihmisoikeuksien puolustajana tehnyt Elisabeth Rehn on nähnyt ja kokenut sodan vaikutuksia omasta lapsuudestaan asti.

– Olen tavannut lapsia sodan keskellä, joka puolella maailmaa. Sota sinänsä on kamalaa, ja kaikissa näissä sodissa ne suurimmat, pahimmat uhrit ovat ne lapset, jotka menettivät lapsuutensa. Heistä voi tulla hienoja vahvoja ihmisiä, jos saavat sen oikean avun. Mutta jotakin olennaista heiltä on viety, Rehn sanoo.

Päivän uutinen eli Israelin ja Palestiinan konflikti on Rehnille hyvin tuttu ja hän on vieraillut alueella lukuisia kertoja. Tasan 20 vuotta sitten hän teki UNDP:lle raporttia avusta Palestiinaan. Jo silloin Gazan olosuhteet jäivät mieleen ahdistavina, ihmisiä oli paljon ja perheet asuivat hyvin ahtaasti.

– Kaikki lapset ovat hyviä ja viattomia syntyessään, myös palestiinalaislapset Gazassa. Tämä tuntuu unohtuneen. Jos tämä rauha nyt saadaan aikaan, niin miten nämä kaikki lapset oppivat ajattelemaan muista ihmisistä hyvää, Rehn pohtii.

UNICEF tuli tutuksi jo lapsena

Elisabeth Rehnin isä toimi kunnanlääkärinä Mäntsälässä, ja sodan jälkeen suomalaisten lasten hätä sekä myös UNICEFin apu tulivat isän työn kautta lähelle. Isä kertoi kotona lasten keskuudessa leviävistä kulkutaudeista, kurkkumätää ja tulirokkoa sairastettiin paljon. Nykyään nämä taudit ovat rokotusten ja myös UNICEFin työn ansiosta Suomesta kadonneet.

– Opin jo omassa lapsuudessani kuinka tärkeä UNICEF on. Saimme isältä kuulla, että aivan fantastista mitä laitteita UNICEF on lähettänyt Suomelle. Saimme kaikkea aivan välttämätöntä lasten tueksi. Esimerkiksi keskoskaappeja, joita ei Suomessa ollut vielä juuri ollut, Rehn kertoo.

Pitkän työuransa aikana Elisabeth Rehn on toiminut muun muassa Suomen UNICEFin hallituksen puheenjohtajana vuosina 1988–1994. Lisäksi hän on työskennellyt useissa YK-tehtävissä, kuten ihmisoikeusraportoijana entisen Jugoslavian alueella  1995-97, ja YK:n pääsihteerin erityisedustajana Bosnia-Herzegovinassa 1998- 99  YK:n alipääsihteerin vakanssilla. Työ UNICEFin parissa on ollut aina tärkeää ja avannut ymmärrystä maailmasta. Kokemuksensa pohjalta hän puolustaa usein kritiikin kohteena olevaa varojen käyttöä.

– Minulle tärkeätä UNICEFissa on se, että selkeästi raportoidaan mihin rahat käytetään. Se, että avoimesti myönnetään, että tietty prosenttiosuus menee hallintoon. Se maksaa, että avun saa perille, Rehn toteaa.

80-vuotias YK kritiikin kohteena

YK-järjestelmä kohtaa monenlaista kritiikkiä tehottomana ja vanhanaikaisena. Itseään kaiken nähneeksi kuvaileva Elisabeth Rehn puolustaa kansainvälistä yhteistyötä ja sanoo uskovansa sen merkitykseen. Järjestelmän vahvuudeksi Rehn mainitsee esimerkiksi sen, että YK on lähellä ihmistä ja kokoaa yhteen liki 200 maan edustajat.

– Vaikka vaikeudet ovat nyt suuret, niin onhan se kuitenkin mahtavaa, että voidaan olla yhdessä keskustelemassa. Ja kaikki saavat puheenvuoron, ovat sitten roistoja tai hyväntekijöitä. Olisihan se hullua, jos se nyt joutuisi roskakoppaan. Ja mikä silloin tulisi tilalle?

YK-kritiikistä Rehn tunnistaa tutuksi moitteen hitaudesta, mutta sillekin on hyvä syy.

– Kun haluat tehdä työtä varmasti oikein, niin ettei tule moitteita väärinkäytöksistä, niin silloin joudutaan kontrolloimaan ja varmistamaan monta eri vaihetta, siinä menee aikaa. Järjestöt kuitenkin operoivat muiden ihmisten rahoilla, niin silloin on oltava huolellinen.

UNICEFin välittämä tieto on tärkeää

Yksi UNICEFin vahvuuksista ja rooleista osana YK-järjestelmää on tiedon hankkiminen ja jakaminen. Rehn painottaa, miten UNICEFin ansiosta maailman lasten tilanne tulee näkyväksi. Omasta tilanteestaan kertominen on merkityksellistä myös avunsaajille.

– Olin Kongossa tekemässä raporttia, ja haastattelin sotilaiden raiskaamia naisia, osa heistä vielä ihan lapsia. He kiittivät minua, ja sanoivat että heille on tärkeää, että maailmassa on ihmisiä, jotka välittävät heistä.

Naisten ja lasten asema, etenkin sotien ja konfliktien keskellä on tullut Rehnille tutuksi. Haastavissakin olosuhteissa ihmisillä säilyy toivo, etenkin vanhemmat jaksavat aina toivoa lapsilleen hyvää.

– Vaikka on kuinka kauheaa, niin siinä on aina mukana toivo ja siinä jotenkin pärjää. Kun sodan on käynyt läpi, niin siitä ei välttämättä tule katkeruutta, vaan siitä tulee oppeja.