Siirry sisältöön

Aina on toivoa

Afganistanin UNICEFin työntekijä Salam Al-Janabi on juuri palannut kenttämatkaltaan Länsi-Afganistanin Heratista Kabuliin. Hän on luvannut kertoa Afganistanin lasten nykytilanteesta.

Jonne Kuusisto Artikkeli
Jonne Kuusisto
UNICEFin työntekijä sairaalassa lapsipotilasta katsomassa Afganistanissa

Irakista koitoisin oleva Salam työskentelee Afganistanissa UNICEFin viestintäasiantuntijana. Hän on tehnyt töitä UNICEFille viimeiset 11 vuotta kotimaassaan sekä Libanonissa ja Syyriassa. Salamin työhön kuuluu monenlaisen sisällön keräämistä ja tuottamista järjestön tarpeisiin. Hän keskustelee perheiden ja lasten kanssa, kuuntelee ja kerää tarinoita.

Afganistan on jo vuosia ollut yksi vaarallisimmista paikoista lapsille. Kun Salam viime vuoden kesäkuussa aloitti työnsä Afganistanissa, maassa oli meneillään aseellinen konflikti ja tästä seurannut maan sisäinen pakolaiskriisi. Lapsia värvättiin taistelijoiksi, ja heitä loukkaantui ja kuoli väkivaltaisuuksissa.

Maan hallinnon romahtaminen ja vallanvaihto elokuussa ja siitä seuranneet levottomuudet, väkivaltaisuudet ja epävarmuus tekivät kuitenkin vaikeasta tilanteesta hetkessä todella vaikean.

Ja talvi oli vasta tulossa.

Matkallaan Heratissa Salam vieraili paikallisessa sairaalassa ja huolestuttavaa oli sisään otettujen aliravittujen lasten määrä. Ravitsemuskliniikka oli ylikuormitettu. Vastasyntyneiden osastolla kärsittiin lisääntyvissä määrin ennenaikaisista synnytyksistä.

Samalla kun terveyskeskuksia on suljettu rahoituksen puutteen vuoksi, UNICEF on kyennyt kasvattamaan liikkuvien terveys- ja ravitsemustiimiensä lukumäärää. Nämä ovat elintärkeitä erityisesti syrjäisten seutujen äideille ja lapsille.

UNICEFin lapsiystävälliset tilat ovat toiminnassa maan sisäisillä pakolaisleireillä. Rokotteiden ja lääkintätarvikkeiden toimitukset ympäri maata jatkuvat. Vaikka Salam onkin huolissaan nuorten tyttöjen ja naisten asemasta, hän on todella iloinen siitä, että perusasteen opetus on jatkunut.

Hän jatkaa hymyillen:

- Heratissa on suuri pakolaisleiri. Se on ollut siellä kaksi vuotta, pienet savirakennukset jatkuvat silmänkantamattomiin. Kaiken tämän keskellä näkyy pieniä valkoisia kolmioita. Ne ovat UNICEFin telttoja ja niitä on kaikkialla! Kaikki toiminnassa: osa kouluina, osa virkistys- ja terveystiloina.

- Joten tottakai, aina on toivoa. 

Haastatteluaikamme on käymässä vähiin ja Salam kokoaa ajatuksensa:

- Emme saa katsoa poispäin vaan meidän täytyy tarjota näille lapsille selvitymisreitti. Luota meihin, sillä tiedämme kokemuksesta, miten se tehdään. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät tämän, koska suoraan sanottuna sisältäpäin tämä on sydäntä särkevää.

Kuva: © UNICEF Afghanistan


Kirjoitus on alunperin julkaistu UNICEFin Lasten puolella -lehdessä 2/2021

Julkaistu9.2.2022