Lapset tarvitsevat perusrokotteet myös konfliktien ja kriisien keskellä. Näin poliota torjutaan Afganistanissa

Näkymä on kuin elokuvasta: kymmeniä vanhoja tankkeja lojuu ruosteisena kuuman auringon alla. Nuori nainen kyyristyy varjoon pienen pojan kanssa ja avaa sinisen laatikon. Laatikosta hän nappaa kaksi pulloa. Toisessa on poliorokotetta, toisessa A-vitamiinia. Poika avaa suunsa saadakseen tipat. Rokottajana työskentelevä Afiana (nimi muutettu) jatkaa matkaansa.  

Kuva on otettu Kandaharin kaupungissa eteläisessä Afganistanissa. Kuvaaja on UNICEFin Celeste Hibbert, joka työskenteli kanssani poliorokotusohjelman viestintätiimissä maan pääkaupungissa Kabulissa vuosina 2017-2018.  

Rokotuskampanjan seuraaminen Kandaharissa oli ainutlaatuinen tilaisuus nähdä, mitä tuon viheliäisen viruksen hävittäminen käytännössä kentällä.

Rokotteen saanut pikkupoika oli yksi 9,4 miljoonasta lapsesta, jotka UNICEF ja yhteistyökumppanit rokottivat tuon viikon aikana. Afiana taas oli osa 70 000 etulinjan työntekijöiden joukkoa.

Maailman
poliopääkaupunki

Kävin itse Kandaharissa vain muutamaa kuukautta aiemmin.

Matkustimme pienellä avustustyöntekijöiden käytössä olleella potkurikoneella kaupungin lentokentälle.

Katukuva erosi kotipaikastamme Kabulista monella tapaa: pääkaupungissa saattoi nähdä nuoria naisia kävelemässä yliopistoon tai työpaikalle farkkujen yli vedetyssä polvipituisessa hameessa. Kandaharissa taas suuri osa naisista pukeutui pitkähelmaiseen kasvot peittävään burkhaan, eikä naisten työnteko tai opiskelu ollut yhtä yleistä.

Me tunsimme maakunnan ”poliopääkaupunkina”, sillä alueella oli suurin määrä poliotartuntoja koko maassa. Itseasiassa tartuntoja oli tuolloin Shahwalikot-nimisellä alueella enemmän kuin missään muualla maailmassa.  

Kandaharissa oli hyvin vaikeaa työskennellä: 40 vuotta jatkuneen konfliktin aiheuttamat turvallisuusriskit rajoittivat liikkumista ja vaikea humanitaarinen kriisi tarkoitti, että lapset olivat monesti aliravittuja, hygienia puutteellista ja tietämys rokotuksista ja terveydenhuollosta matalaa.  

Kun ihmisillä ei ole ruokaa eikä perusturvallisuutta, rokotteet eivät välttämättä myöskään ole ensimmäinen huolenaihe.

Afiana teki merkittävää työtä: naisena hänen roolinsa rokottajana oli hyvin tärkeä. Kerron myöhemmin miksi. 

Polio hävitetään
vain kulkemalla lasten luo

Vuonna 1988 Maailman terveysjärjestö WHO:n koolle kutsumaan terveyskokoukseen saapuneet johtajat päättivät yhteisestä tavoitteesta: poliovirus hävitettäisiin maailmasta. Tuohon aikaan poliotapauksia oli vielä noin 350 000 vuosittain ja tavattiin yli 120 maassa. Polion hävittämiseksi perustetusta hankkeesta tulisi siihen astisen historian suurin terveysprojekti.    

Nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, polio on hävitetty suurimmasta osasta maailmaa ja villiä virusta esiintyy enää kahdessa maassa: Afganistanissa ja Pakistanissa. Kaksi kolmesta villistä virustyypistä on jo hävitetty.  

Miten tämä on saatu aikaiseksi?

Jotta polion kaltainen nopeasti leviävä virus saadaan hävitettyä, ei riitä, että rokotteita tarjotaan terveysasemilla, vaan jokainen lapsi täytyy rokottaa. Tämä tarkoittaa sitä, että rokottajat kiertävät kodeissa ja kaduilla ja rokotuspisteitä on sijoitettu vilkkaille kulkuväylille ja rajanylityspisteille. Ympäri maailmaa rokottajat ovat kulkeneet syrjäisiinkin kyliin jalan, aaseilla, polkupyörillä, veneillä – ja millä tahansa menetelmällä, jolla etenemään on päästy.

Rokotuskampanjoiden ajaksi konfliktialueilla on neuvoteltu aselepoja.. Suurissa kampanjoissa on rokotettu miljoonia lapsia muutamien päivien aikana.

Suuret rokotuskampanjat ovat keskeinen osa ohjelman työtä myös Afganistanissa.

Kampanjoita järjestetään monta kertaa vuodessa, sillä alle viisivuotiaiden lasten pitää saada poliorokotteena käytettäviä tippoja useamman kerran ylläpitääkseen tarvittavaa immuniteettia.

Kun työskentelin polio-ohjelmassa, valtakunnallisia kampanjoita järjestettiin kolme kertaa vuodessa ja niiden välissä korkean riskin alueilla järjestettiin vielä useampi kampanja.

Konservatiivisessa Afganistanissa naiset ovat rokottajan työssä etulyöntiasemassa, sillä he saavat astua myös vieraaseen taloon sisälle rokottamaan lapsia. Miesten taas ei ole sopivaa tulla ovesta sisään, mikäli paikalla olisi vain lapsia ja naisia.  

Rokotusohjelma siis tarvitsi naisia kipeästi töihin, mutta aina se ei onnistunut. Yhteiskunnan asenteet eivät kaikkialla tukeneet naisten työskentelyä kodin ulkopuolella ja tässäkin kampanjassa, jossa Afiana työskenteli, vain joka kymmenes työntekijä oli nainen.

Afiana pyysi ystävältäni, että hänen nimensä muutettaisiin, kun kuvaa käytettäisiin myöhemmin ohjelman viestinnässä. 

Poliotapausten määrä
kääntyi taas kasvuun

Poliotapausten määrä laski Afganistanissa pitkään. Vuosina 2018 ja 2019 tapauksia oli enää parikymmentä ja ne olivat keskittyneet suurelta osin eteläisiin maakuntiin. Suurimmassa osassa maata lasten immuniteetti oli keskimäärin hyvä ja virusta ei juuri tavattu.  

Nyt tilanne on muuttunut. Tapauksia on raportoitu tänä vuonna jo yli 50 ja syynä on se, että rokotekampanjat jouduttiin keskeyttämään koronapandemian seurauksena.  

Polio ei ole ainoa sairaus, joka on päässyt leviämään maassa pandemian seurauksena, sillä myös rutiinirokotukset häiriintyivät, minkä seurauksena lapsikuolleisuuden kasvua pelätään.  

Ongelma on vakava eikä se koske vain Afganistania.

Tämän vuoden marraskuun alussa UNICEF ja Maailman terveysjärjestö WHO varoittivat yhdessä hälyttävästä terveyskriisistä: koronapandemian takia väliin jääneet rokotukset voivat nyt johtaa polion ja tuhkarokon leviämiseen.

Uhkakuva on se, että jo lähes hävitetyksi saatu polio pääsisi uudestaan leviämään globaalisti. Kymmenessä vuodessa tapauksia voisi olla arvion mukaan 200 000.

Nyt poliokampanjat ovat jälleen käynnistyneet Afganistanissa ja ohjelmatyö on paiskannut kättä koronaviruksen torjunnan kanssa. Polio-ohjelman työntekijät ovat jakaneet miljoonia paloja saippuaa ja tietoutta koronatartunnalta suojautumisesta.

Elämme historiallista hetkeä: samalla kun kansainvälinen yhteistyö koronaviruksen leviämisen pysäyttämiseksi on tärkeämpää kuin koskaan,  muu elintärkeä terveydenhuolto ei saa kärsiä, jotta lapset eivät sairastuisi tai kuolisi näihin estettävissä oleviin tauteihin.

Kun ajattelen Afganistania, muistan kauniit vuoret ja ystävälliset ihmiset.

Toivon, että Afiana on saanut elää turvassa ja jatkaa työtään. Toivon, että se pikkupoika saa edelleen kävellä terveenä.

***

Kirjoittaja työskenteli Afganistanissa Maailman terveysjärjestön palveluksessa polio-ohjelman tiedottajana vuosina 2017-2018. UNICEF työskentelee polio-ohjelmassa WHO:n rinnalla kumppanina yhteistyössä Afganistanin hallituksen kanssa.