Lapsiperheiden köyhyyttä ei kitketä hyväntekeväisyydellä

Muistan sen hetken elävästi. Hetken, jolloin tajusin olevani köyhästä perheestä.

Olin kymmenvuotias ja vasta aloittanut koripallon pelaamisen. Harjoitusten jälkeen sain käteeni kirjekuoren annettavaksi äidilleni. Kenellekään muulle joukkueen lapsista ei annettu kirjettä.

Kotona kuulin, että kuoressa oli yhden joukkuekaverini isoäidin säätiöltä saatu avustus harrastusmaksuihini. Olimme siis köyhiä, avustettavia ja erilaisia – näin ainakin lapsen mieleni päätteli.

Kirjekuori toi perheellemme vähän lisää rahaa. Mutta minulle kirjekuori toi köyhyyden kokemuksen.

Paikkani yhteiskunnan tikapuilla selvisi. Syntyi kokemus eriarvoisuudesta – toisilla on, meillä ei.

Riittävä elintaso
on ihmisoikeus

Onneksi emme elä vain muiden hyväntahtoisuuden varassa, vaan yhteiskunnassa, jossa riittävä elintaso ymmärretään ihmisoikeudeksi.

Viisas hyvinvointivaltiomme tekee suurimman osan tulonsiirroista ja tasaavasta sosiaalipolitiikasta kulisseissa. Näin lasten ei tarvitse kohdata kirjekuoria ja oman perheensä taloudellista asemaa joka käänteessä, parhaassa tapauksessa ei lainkaan.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan yhdenkään lapsen ei tulisi kärsiä köyhyydestä, nälästä tai osattomuudesta. Silti Suomessakin moni lapsi kasvaa köyhässä perheessä. Meillä asuu lapsia, jotka tulevat koulusta kotiin voidellut näkkileivät taskussaan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan alle kaksivuotiaana koettu pitkäkestoinen köyhyys lisää hyvinvointiongelmien, peruskoulun varaan jäämisen, rikollisuuden ja mielenterveysongelmien riskiä nuoruudessa.

Lisäksi vanhempien taloudellisilla ongelmilla on tilastollinen yhteys lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Vuonna 1987 syntynyttä ikäluokkaa käsittelevä seurantatutkimus paljastaa, että 90 prosentilla kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista oli vanhempi, joka oli saanut toimeentulotukea seuranta-aikana.

Vaaleissa
voi vaikuttaa

Vaalien alla herää kysymys, millainen lapsipolitiikka ehkäisee lapsiperheköyhyyttä ja eriarvoisuutta.

Lapsiperheköyhyyden ehkäisy edellyttää riittävää sosiaaliturvaa. Yhteiskunnan tulee turvata lapsen arjen ympäristöjen, päiväkotien ja koulujen toimivuus jokaiselle. Tärkeää on tukea perheitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta ongelmat eivät kärjistyisi. Jokaiselle lapselle tulee varmistaa sopiva annos suojaavia tekijöitä: harrastuksia, turvallisia aikuisia, koulutusta.

On myös tärkeää, että päättäjät ja virkamiehet voivat jo etukäteen arvioida päätösten myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia lapsiin. Työkaluna tähän on lapsivaikutusten arviointi. Arvioinnilla voidaan etukäteen varmistaa, etteivät päätöksen vaikutukset osu kipeimmin juuri pienituloisten perheiden lapsiin. UNICEFin vaalitavoite on, että seuraava hallitus ja eduskunta ottavat lapsivaikutusten arvioinnin järjestelmällisesti käyttöönsä.

Jokainen voi vaikuttaa lapsiperheköyhyyden vähentämiseen äänestämällä ehdokasta, joka ottaa nämä kysymykset vakavasti.

Lasten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, ettei Suomesta tule hyväntekeväisyysyhteiskunta. Riittävä elintaso on jokaisen lapsen oikeus, ei rikkaampien naapureiden hyvän tahdon ja kauniiden eleiden varassa oleva asia.

Köyhyys tuottaa näköalattomuutta ja kaventaa mahdollisuuksia. Osattomaksi jääminen ja sen seuraukset ovat koko yhteiskuntaa koetteleva ongelma, jota lapsipolitiikalla voidaan ennaltaehkäistä. Lapsen oikeuksiin pohjaavalla lapsipolitiikalla voidaan luoda uskoa tulevaisuuteen jokaiselle lapselle.

Lisätietoja

Lapsijärjestöjen yhteinen Anna ääni lapselle -kampanja pureutuu muun muassa lapsiperheköyhyyteen. Kampanjasivustolla on lista kampanjan teeseihin sitoutuneista eduskuntavaaliehdokkaista. »Tutustu kampanjaan

UNICEFin vaalitavoite on, että Suomesta tulee paras maa jokaiselle lapselle. » Lue lisää.

 ***

Julkaistu 8.3.2019
Otsikkokuva: Riitta Veijola/Lehtikuva