Siirry sisältöön

Eija Ahvo teki tärkeän päätöksen - ”Voin kuolemanikin jälkeen vaikuttaa”

Eija Ahvo sai lapsena nauttia lukuisista onnellisista hetkistä. Suomen UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs Ahvo toivoo samaa mahdollisuutta kaikille maailman lapsille ja päätti siksi muistaa UNICEFia myös testamentissaan.

Martti Penttilä Näkökulma

Kun näyttelijä Eija Ahvolta kysyy, mitä hän muistaa lapsuutensa kesistä, vastaus on yksinkertainen.

– Kesällä Suomi oli lämmin ja kaikilla oli loma, Ahvo sanoo.

Ahvo syntyi 1950-luvulla Pohjois-Savossa Juankoskella. Lämpöä ja lomaa hyödynnettiin erityisesti luonnossa oleskeluun. Koulujen päätyttyä tie vei mummolaan Riistavedelle, jossa isoisä opetti kalastamaan.

Ahvo muistaa erityisesti hetken, jolloin hän sai ensi kertaa soutuvastuun kannettavakseen kalareissulla.

– Verkkojen soutaminen ei ole ihan helppoa, mutta pappa ei koskaan ollut ärhäkkä ja sanonut, että nyt sinne ja huopaa nyt ja souda nyt. Se vain sanoi, että ‘hyvä, hyvä’, hän muistelee isoisänsä opetusmetodeja.

Omalla työllä hankittu ruoka oli lapsen mieleen.

– Tuntui kivalta syödä kalasoppaa, koska tiesi olleensa ihan itse mukana kaloja pyydystämässä.

Onnellisten
muistojen eväät

Ahvolle lapsuuden onnelliset hetket ja niistä syntyvät muistot ovat korvaamattomia.

– Kauniit ja kannustavat muistot ovat tosi tärkeitä ja kannattelevia juttuja joka ikisen elämässä, hän sanoo.

Ahvon lapsuus oli onnellinen, iloisia muistoja synnyttävä, mutta kaikille maailman lapsille se ei sitä ole.

Ahvo haluaa olla mukana vaikuttamassa siihen, että yhä useampi lapsi maailmassa saisi kokea kauniita hetkiä, joita jonain päivänä muistella. Siksi hän teki päätöksen testamenttilahjoituksesta.

– Minusta se on meidän aikuisten tehtävä rakentaa lapsille sellainen maailma, jossa heidän on hyvä ja turvallista kasvaa. Asuu lapsi sitten missä päin maailmaa tahansa, Ahvo sanoo.

Tuloksellista
työtä

Lahjoittamisen lisäksi Ahvo on ollut Suomen UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs vuodesta 1986. Tänä aikana maailman lasten tilanne on parantunut huomattavasti. Esimerkiksi lapsikuolleisuus eli alle 5-vuotiaina kuolleiden määrä on laskenut yli 60 prosenttia vuodesta 1990.

Ahvo on nähnyt kehityksen myös omin silmin. Ensimmäisellä tutustumismatkalla UNICEFin työhön hän näki ”järkyttäviä” asioita, mutta 30 vuotta myöhemmin matkakokemus oli erilainen.

– Kävin Ruandassa, jossa näin pelkästään hyviä asioita. Tulin niin onnelliseksi siitä, miten paljon UNICEFin avulla on saatu hyvää aikaan, hän kertoo.

Testamenttilahjoittajana Ahvo on osaltaan varmistamassa, että kehitys jatkuu oikeanlaisena myös sen jälkeen, kun häntä ei enää ole.

– Minusta on mahtavaa, että voin kuolemanikin jälkeen vaikuttaa näihin asioihin.

Ilmainen
asianajaja

UNICEFin testamenttilahjoittajat saavat halutessaan ilmaisen avun koko testamenttinsa laatimiseen UNICEFin verkostoon kuuluvalta asianajajalta.

– Kun ilmaisin, että haluaisin testamenttilahjoittajaksi, niin UNICEFilta neuvottiin minulle asianajaja, jonka kanssa aloimme miettiä, miten lahjoittaminen käytännössä tapahtuu, Ahvo kertoo.

– Hän osasi hyvin tarkasti kertoa, miten se asia etenee ja millaisia asioita pitää ottaa huomioon.

Ahvo hoiti asian Helsingissä, mutta UNICEFille vapaaehtoistyötä tekevien asianajajien verkosto kattaa lähes koko Suomen.

Kasvava
joukko

Yhä useampi suomalainen on Ahvon tavoin kiinnostunut muistamaan testamentissaan maailman lapsia. UNICEFin teettämän tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista voisi harkita testamenttilahjoituksen tekemistä.

– Jokainen voi lahjoittaa omien mahdollisuuksiensa mukaan, Ahvo korostaa.

Testamenttilahjoituksella ei ole minimisummaa, ja lahjoitus voi olla rahan sijasta esimerkiksi kiinteää omaisuutta.

Monia voi mietityttää testamenttilahjoitusta tehdessä, miten omat lapset eli perilliset suhtautuvat asiaan. Kahden lapsen äiti Eija Ahvo ei näe henkilökohtaisesti asiassa ongelmaa.

– Luotan siihen, että minun ei tarvitse välttämättä edes puhua omille lapsilleni näistä asioista. He kyllä ymmärtävät päätökseni, sillä he ovat seuranneet läheltä miten perheessämme on aina korostettu solidaarisuutta ja lähimmäisen auttamista.

– Matkimalla lapset oppivat vanhemmiltaan.

Ja tietysti isovanhemmiltaan. Nykyään Ahvon kalavedet löytyvät kotikulmilta Kirkkonummen Veikkolasta, ja mukana on usein joku hänen kolmesta lastenlapsestaan.

– Totta kai kalastaminen pitää opettaa nyt heille. Kaikki heistä ovat jo innokkaita onkijoita.

Tutustu testamenttilahjoittamiseen »

Julkaistu 6.9.2019

Julkaistu6.9.2019