Anssi Kelan matkapäiväkirja maailman suurimmalta pakolaisleiriltä
Millaista on elämä pakolaisleirillä, ja miten UNICEF auttaa lapsia? Muusikko Anssi Kela kertoo.
Ensimmäinen päivä: tervehdys Bangladeshin Cox’s Bazarista
Myanmarissa suoritettiin pari vuotta sitten etninen puhdistus, jonka seurauksena maan rohingya-vähemmistö pakeni Bangladeshin puolelle.
Rajan tuntumaan muodostui maailman suurin pakolaisleiri: lähes miljoona rohingyaa elää pienellä alueella erittäin vaikeissa olosuhteissa.
Useat avustusjärjestöt paiskivat hommia pitääkseen tilanteen hallinnassa monenlaisten ongelmien keskellä. Tulin seuraamaan UNICEFin toimintaa.
Raportoin tämän viikon teille siitä, millaista työtä täällä tehdään lasten auttamiseksi.
Toinen päivä: tutustuin koulutustyöhön
Bangladeshin pakolaisleirillä on tutustuttu ihmisten arkeen. Rohingyoihin kohdistunut etninen puhdistus jätti arvioiden mukaan yli 9000 sellaista lasta, joiden vanhemmat kuolivat joko väkivaltaisuuksissa tai pakomatkalla.
UNICEFilla on täällä ohjelma, jolla orpolapsille pyritään löytämään sijaiskoteja.
Vanhemmat, jotka ottavat perheeseensä uuden asukkaan, saavat kuukausittain UNICEFilta n. 20 euron maksun, jolla voivat ostaa ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä. Nelisen tuhatta yksin jäänyttä lasta onkin tämän järjestelmän ansiosta saanut täällä uuden kodin.
Hyvin tärkeä osa UNICEFin toimintaa on saada lapset kouluun: se parantaa pitkällä tähtäimellä lasten mahdollisuuksia elämässä.
UNICEF on pystyttänyt alueelle jo yli tuhat pientä koulurakennusta, ja toimittaa lapsille reput ja oppimateriaalin. Lisäksi sadat pakolaiset pitävät UNICEFin tukemana koulua omissa majoissaan.
Näissä opinahjoissa n. 170,000 rohingyalasta saa tällä hetkellä opetusta. Kävin tänään seuraamassa koulunkäyntiä: oli mahtavaa nähdä, miten hyvällä fiiliksellä nouseva polvi opiskeli lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.
Sinun lahjoittamillasi rahoilla muutetaan maailmaa. Yksi lapsi kerrallaan.
Kolmas päivä: puhdasta vettä sadoille tuhansille
Takana on käsittämättömän kuuma päivä maailman suurimmalla pakolaisleirillä Bangladeshissa. Nyt eletään kuivaa kautta, mutta monsuunit lähestyvät.
Bangladesh on surullisen kuuluisa tuhoisista sykloneistaan. Isompaa myllerrystä ei vielä ole osunut leiriin, mutta jos hirmumyrsky valitsee tämän reitin, niin jälki tulee olemaan katastrofaalista.
Lähes miljoona rohingyaa asuu muovipressuista ja bambusta viritetyissä hökkeleissään, jotka eivät missään tapauksessa ole myrskynkestäviä. Heillä on täällä pakopaikka, mutta he eivät ole turvassa.
Tänään kuitenkin oli aurinkoista. Yli neljäkymmentä astetta suoraa paahtoa imi tehokkaasti mehut mustiin pukeutuneesta suomalaisesta.
Veden merkityksen tunsi omissa nahoissaan.
UNICEFin tehtävänä on toimittaa leiriin puhdasta vettä. Likainen vesi tappaa konflikteissa enemmän lapsia kuin luodit. Tätä ei yleensä tule ajatelleeksi.
Pääsin tänään tutustumaan massiiviseen projektiin, jonka ansiosta rohingyoilla on puhdasta vettä. Ympäri leiriä maahan on porattu yli 200 metriä syviä reikiä, joista aurinkopaneelien tuottamalla voimalla pumpataan pohjavettä puhdistamoihin.
Hökkeleiden keskelle on vedetty tuhansia hanoja, joista leirin asukkaat saavat laskettua itselleen juomakelpoista vettä. Verkosto kattaa nyt yli 900,000 ihmistä, joten haaste on ollut valtava. Sitä on kuitenkin saavutuskin.
Vesi ei vain ilmesty hanoihin ilmaiseksi. Meidän lahjoittamamme rahat ovat pieniä puroja, jotka yhdistyessään muodostavat elämän virran.
Neljäs päivä: elämä voittaa
Bangladeshissa on jälleen hikoiltu päivänvarjon alla.
Maailman suurimman pakolaisleirin koko jaksaa hämmästyttää. Minulla ei neljän päivän pyörimisen jälkeen ole vielä pienintäkään näkemystä siitä, miten leirillä navigoidaan. Se vain jatkuu ja jatkuu.
Sadat tuhannet talot ovat keskenään samanlaisia pressu- ja bambukyhäelmiä.
Onneksi paikalliset oppaamme ja kuskit tuntevat reitit. Jos minut tiputettaisiin helikopterista keskelle leiriä, niin päätyisin Jack Nicholsoniksi Hohdon loppuun. En kuitenkaan jäätyneenä, vaan sulaneena läjänä ihmishyytelöä.
Vielä kaksi vuotta sitten alueella oli pelkkää viidakkoa. Infrastruktuuri on rakentunut käsittämättömällä vauhdilla: tiiliskivillä päällystetty tieverkosto, rinteiden pengerrykset, bambuista rakennetut sillat, portaat, vesijohdot, käymälät, jätehuolto kierrätyspisteineen.
Leiri on jatkuvasti elävä, massiivinen rakennushanke.
Vaikka alue onkin laaja, niin ihmisiä on kuitenkin liian tiheässä. Pienissä majoissa asustaa usein kymmenhenkisiä perhekuntia.
Tulipalot ovat merkittävä riskitekijä: juuri tänään leirillä syttyi palo, joka tuhosi kokonaan 39 asumusta, 17 paloi osittain. Käsittääkseni henkilövahingoilta vältyttiin.
Tänään myös kuultiin, että Bengalinlahdella on syntymässä sykloni. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka voimakas siitä tulee, ja mihin suuntaan se lähtee singahtamaan. Kaikki toivovat, ettei Cox’s Bazariin päin. Suojaa sen varalta ei ole.
UNICEF on pystyttänyt ympäri leiriä Child Friendly Space -tiloja. Nämä ovat tavallaan päiväkoteja, joissa lapsille järjestetään ohjattua toimintaa: leikkejä, pelejä, laulamista, piirtämistä, askartelua.
Child Friendly Spacessa lapsi saa olla lapsi. Minut haastettiin paikalliseen peliin, joka on vähän kuin coronaa, mutta ilman keppejä. Pärjäsin melko hyvin, mutta minusta kyllä vaikutti hiukan siltä, että kohteliaat nuoret isäntäni pyrkivät pelaamaan minun pussiini.
Sitten minun toivottiin esittävän laulua. Hätäpäissäni kiljaisin Maamme-laulun.
Päivästä jäi mieleen erityisesti Manjur Ali -niminen poika. Leirille tullessaan hän oli piirtänyt kuvia aseista, palavista ihmisistä, irtihakatuista raajoista ja leikatuista kurkuista. Nyt hän piirtää kukkia, eläimiä ja taloja.
Tämä ei tietenkään poista traumaattisia kokemuksia ja pysyviä arpia, mutta se on kuitenkin merkki siitä, että elämä voi kaikesta huolimatta voittaa.
Klikkaa kuvaa ja katso video, jossa Anssi Kela kertoo, miksi sinun apuasi tarvitaan. »
***
Anssi Kela vieraili Cox's Bazarin pakolaisleirillä huhtikuun lopulla 2019 ja tutustui UNICEFin työhön. Blogi on kokoelma hänen sosiaaliseen mediaan tekemistä päivityksistään.
Julkaistu: 26.4.
Kuvat ja videot: Jari Kivelä
