Riitta päätti muistaa testamentissaan maailman lapsia
Turkulainen Riitta Suomi oppi lapsuudessaan, että heikompia pitää auttaa. Hän kertoo, miksi päätti ryhtyä UNICEFin testamenttilahjoittajaksi.
Opin omassa lapsuudessani, ettei toimeentulo ole itsestäänselvyys. Synnyin vuonna 1948 kolmilapsisen kuopiolaisperheen nuorimmaksi. Meillä oli vain yksi kammari ja keittiö, ja äiti ompeli meille päällepantavaa sukulaisten vanhoista vaatteista. Opin vanhemmiltani, että heikompia pitää auttaa.
Olen ollut pitkään UNICEFin kuukausilahjoittaja. Sitten kun kuolen, kuukausittainen tukeni maailman lapsille loppuu yht’äkkiä. Testamentilla voin edes hieman pitkittää ja tasoittaa avun loppumista osaltani. Tiedän, että pienikin testamenttilahjoitus voi pelastaa monen lapsen elämän.
Jokaisen ihmisen kannattaisi tehdä testamentti, vaikka ei paljon omaisuutta olisikaan. Yleensä kuitenkin jokaiselta jää jälkeen jotain. Jollei omia lapsia ole, miksei lahjoittaisi UNICEFin kautta maailman lapsille. Ja jos on omia lapsia, voi jakaa perinnön kohtuudella omille ja kehitysmaiden lapsille.
Minulla on kolme ihanaa aikuista lasta, jotka ymmärtävät päätökseni oikein hyvin, enkä todellakaan jätä heitä osattomiksi. Puolisoni tekee omalta osaltaan testamentin, ja yhdessä neuvottelemme testamenttiemme sisällön.
Haluan auttaa lapsia, jotta he voivat elää ihmisarvoista elämää omalla kotiseudullaan turvallisesti ja koulua käyden. Minun perintöni on pieni, mutta teen oman osuuteni niin hyvin, kuin osaan.
***
Lisätietoa aiheesta
Haluatko tietää enemmän? Tilaa testamenttiesite.
Katso video Riitasta (Youtube)
***
Kuva: © UNICEF/2016/Halkilahti
