Hengen pelastamisen logistiikka

Näkökulma

Kun katastrofi missä päin maailmaa tahansa iskee, UNICEFin Kööpenhaminan humanitaarisen avun keskuksessa alkaa kuhina. 72 tunnin sisällä avun pitää saavuttaa kriisialueiden lapset. UNICEFin Esko Suoranta kävi tutustumassa keskukseen.

Varastohalli on 100 metriä pitkä, lähes 30 metriä korkea ja sisällä on hämärää ja viileää. Lattiasta kattoon ja seinästä seinään ulottuvien hyllyjen välissä liikkuu robottivarsia syvyys- ja korkeussuunnassa. Teollisen surinan ja kaukaisten kolahdusten lisäksi ääniä ei juuri kuulu, kun robotit lastaavat pakkauksia linjastolle eteenpäin lähetettäväksi. Noin kymmenen metrin korkeudella on tasanne, jolta seuraamme varaston liikehdintää.

Olemme Kööpenhaminassa UNICEFin hankintakeskuksessa, joka on maailman suurin humanitaarisen avun keskus. Kun katastrofi missä päin maailmaa tahansa iskee, täältä lähetetään hätäaputarvikkeita kriisialueelle. 72 tunnin aikana voidaan lähettää hätäaputarvikkeita 200 000 ihmiselle.

Siis kolmessa vuorokaudessa, missä päin maailmaa tahansa, hätään joutuneet ihmiset saavat tarvitsemansa avun: lääkkeitä, puhdasta vettä, hygieniatarvikkeita, suojaa.

En voi olla ajattelematta, miten saumattomasti kaiken täytyy toimia, jotta apu on perillä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Teen itse töitä UNICEF-kävelyn parissa, ja sitä kautta varastoinnin ja logistiikan maailma on minulle jokseenkin tuttua. Meidän lähetyksemme kouluille eivät ole elämän ja kuoleman kysymyksiä, mutta silti tärkeitä.  Lähetämme joka vuosi lähes 200 000 oppilaalle UNICEF-kävelyä varten kävelypassit, tarrat, sponsorikuoret ja kaiken muun tarvittavan onnistuneen UNICEF-tapahtuman järjestämiseen.

Logistiikkaketjumme pettää silloin tällöin. Toisinaan pakkaaja on pakannut liian vähän kuoria ja joskus paketti vaurioituu matkalla koululle. Silloin tällöin asiakaspalveluumme tulee paniikinomainen puhelu kokonaan kadonneesta lähetyksestä. Yleensä paketti kyllä löytyy oikeasta koulusta, mutta se on päätynyt koulussa väärään paikkaan.

Kööpenhaminan hankintakeskuksen lähetyksissä virheisiin tai viivästyksiin ei ole varaa. Hankintakeskuksen toimitusketjun jokainen vaihe on tarkkaan suunniteltu.

Video: UNICEFin feissarit esittelemässä hankintakeskusta.

Työn kulmakivi on ennakointi. Kriiseihin on mahdollista varautua, sillä luonnonkatastrofit iskevät ennemmin tai myöhemmin: esimerkiksi Pakistanissa maa järisee tasaisin väliajoin ja Filippiineille rantautuu tuhoisa taifuuni.

Pakistanin ja Filippiinien kaltaisille alueille UNICEF toimittaa hätäaputarvikkeita hyvissä ajoin etukäteen. Tarvikkeet toimitetaan laivarahtina paikan päälle varastoihin, mikä on sekä kustannustehokasta että pienentää kriisien alkuvaiheiden vaikutuksia. Kun katastrofi toden teolla iskee, valtio pyytää UNICEFilta apua. Silloin hätäapulähetys viedään perille charter-koneella ja mukaan pakataan juuri ne tavarat, jotka lähivarastoista puuttuvat.

Harva kuljetusliike toimii samanlaisen paineen alla kuin UNICEF. Otetaan esimerkkinä Afganistan, missä esiintyy kotoperäistä poliota ja Taleban-liike sotii hallituksen joukkojen kanssa. UNICEF onnistuu aika ajoin vaatimaan neljän päivän tulitauon, jonka aikana noin kaksi miljoona lasta on rokotettava poliota vastaan. Suuri osa poliorokotteista valmistetaan Intiassa, josta ne kulkevat maa- ja ilmateitse Afganistaniin. Siellä toimituksen ajoituksen on onnistuttava täydellisesti ja kylmäketjun on oltava aukoton, jotta rokotteet eivät hetkeksikään käy yli kahdeksassa celsiusasteessa ja pilaannu.

UNICEF rokottaa 45 prosenttia maailman 0 – 5-vuotiaista lapsista. Merkittävänä sisäänostajana UNICEF pystyy painostamaan lääkeyhtiöitä pitämään elintärkeiden tuotteiden hinnat alhaalla. Sama pätee terapeuttiseen ravintoon ja jopa kuljetuskustannuksiin. Rahtikulut ovat pysyneet vuosia samalla tasolla, vaikka liikkuvan tavaran määrä on kasvanut koko ajan. Vuonna 2016 UNICEF laski säästäneensä yli 588 miljoonaa dollaria valtioiden ja lahjoittajien rahoja hinnoitteluun vaikuttamalla.

Tutustumiskierroksemme hankintakeskuksessa lähenee loppuaan. Suurin osa varastotyöntekijöistä lähtee kotiin ja robotit jäävät järjestelemään hyllyjä. Myös yön tunteina keskus on valmiina toimimaan. Tuntuu hyvältä tietää, että kriisin sattuessa auttajat käyvät töihin silmänräpäyksessä.

***

 

Esko Suoranta

Kirjoittaja Esko Suoranta on varainhankinnan suunnittelija. Hän vieraili UNICEFin hankintakeskuksessa Kööpenhaminassa toukokuussa.