Motorsport for All -hanke

Mikä taho Motorsport for All -toiminnan takana on, projektipäällikkö Jukka Pellinen?
Tampereen ammattikorkeakoulu hallinnoi, mutta hanke on osittain ESR-rahoitettu.
 
Mikä sai teidät lähtemään järjestämään esteetöntä toimintaa?
Olen itse ollut aikuiskoulutustöissä ja siellä tuli vastaan tapauksia, joissa nuori oli vammautunut ja hänelle koetettiin löytää uudelleenkoulutusta. Motivaatio näillä nuorilla saattoi olla todella heikko ja elämänhalu lamassa. Sain idean karting-autojen käsihallintalaitteista, joita olin oman harrastukseni parissa rakentanut. Nuorten silmät syttyivät, kun kysyin, haluaisivatko päästä ajamaan. Autourheilu on antanut itselleni paljon; tiedän, että kaikki huolet voi unohtaa ratin takana ja halusin tarjota sen elämyksen näille nuorille. Elämänhalun palauttaminen oli se taka-ajatus.
 
Miten lähditte liikkeelle?
 Ehdotin TAMKille hankkeen kehittämistä vuonna 2008 ja sitten ryhdyttiin selvittämään rahoitusvaihtoehtoja. Alkuun oli vaikeuksia. TAMK päätti omalla rahalla rakentaa ensimmäisen prototyyppiauton ja niin pääsimme ajoradalle pyörätuolikaverien kanssa. Vuonna 2011 EU:n sosiaalirahasto myönsi hankkeelle tuen kaudelle 2012-2014.
 
Millaisia resursseja esteetön toiminta on teiltä vaatinut? 
 ESR-rahoitus oli ratkaiseva, samoin se, että TAMK päätti antaa omia kehitysrahojaan projektille. Talkootyötä on tarvittu myös, varsinkin alussa ennen kuin rahoitus varmistui.
 
Kuuluuko esteettömään toimintaanne yhteistyötä jonkun muun toimijan tai joidenkin muiden toimijoiden kanssa?
Teemme yhteistyötä Synapsian eli Invalidiliiton kuntoutuskeskuksen kanssa. Lisäksi mukana on monia apuvälineyrityksiä sekä autourheiluliitto AKK Motorsport.
 
 
Millaisia vaikutuksia esteettömällä toiminnalla on ollut?
 Kävi juuri niin kuin olin ajatellut: yksi pilottiryhmäläisistämme innostui ja halusi ruveta opiskelemaan autopuolen insinööriksi TAMKissa. Hän on ollut hyvä esimerkki kaikille, pyörätuolissa kulkeva kaveri voi suorittaa insinöörin tutkinnon. Haastavaa se on ollut sekä koululle että opiskelijalle. Koulun autolaboratorio on muuttunut esteettömämmäksi ja opiskelupäivän läpivientiä on edesautettu muun muassa järjestämällä jumppahuone. Tässä TAMK:n monialaisuus on tullut apuun ja koulun fysioterapiaopiskelijat ovat miettineet esteettömyysnäkökulmaa ja auttaneet.
 
Miten esteettömään toimintaanne on suhtauduttu ja millaista palautetta siitä on tullut?
TAMK oli hiljattain yhdistynyt Pirkanmaan ammattikorkeakoulun kanssa eivätkä opettajat ja oppilaat oikein tunteneet toisiaan. Tämä esteettömyyden ympärillä tehty yhteistyö on luonut uutta yhteishenkeä. Yksi uskaltautuu heittäytymään uuteen pyörätuolissa, miksei myös me muut?
 
Positiivista palautetta on tullut. Alkuun oli kieltämättä vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, mikä tässä on ideana. Nyt rahoittaja on erittäin tyytyväinen ja kunta ja muut yhteistyötahot myös.
Mitä viestisit toimijalle, joka on vasta harkitsemassa esteettömän toiminnan järjestämistä -- mistä kannattaa aloittaa ja mitä kannattaa ottaa huomioon?
 
Se on tosiasia, että nykyteknologia mahdollistaa kaiken näköistä. On harhakäsitys, että liikuntarajoite on maailmanloppu. Jos halutaan, niin pystytään. Motivaatio on saatava heräämään. Saman kokeneet ovat paras esimerkki.
 
Millaisia jatkosuunnitelmia teillä on esteettömyyden suhteen? 
Ensi vuodeksi on vielä rahoitus olemassa. Perusideaa on tarkoitus laajentaa. EU-ohjelmakausi vaihtuu ja katsomme, löytyykö sopiva hanke seuraavalle ohjelmakaudelle. Tällä hetkellä näyttää mahdolliselta jatkaa ja luoda koulutuspolku. Konsepti on vammautuneen nuoren motivaation herättäminen jollain, joka sytyttää kiinnostuksen ja siitä aletaan rakentaa koulutuspolkua: miten elämässä eteenpäin. Toisen asteen oppilaitoksia on tarkoitus saada mukaan, koska vammautuneiden joukossa on valitettavasti paljon nuoria, joilla ei vielä ole päästötodistusta lukiosta tai ammattikoulusta.  
 
 
Mitä muuta haluaisit kertoa?
Suurin este ovat vanhat asenteet. Ihmiset tekevät sitä, mitä ovat tottuneet ja on vaikea ajatella, että asiat voi tehdä eri lailla. Kyllä täälläkin ensireaktio oli, että ei autolabraan voi tulla pyörätuolilla, mutta kun asiaa tarkemmin mietittiin, niin muutaman katkaisijan paikan siirtäminen riitti tekemään opiskelusta mahdollista myös pyörätuolista käsin. Käytäntö on pienestä kiinni, jos vain halua löytyy.