”Vanhempien kanssa ei osaa samalla tavalla olla innoissaan, kuin jos menee avustajan kanssa tekemään juttuja”

 

Millainen on hyvä avustaja?

Lassi: Semmonen joka antaa meidän tehdä sitä mitä me itte halutaan, eikä sanele ehtoja – ei silleen että nyt me tehdään tätä ja tätä. Pitää olla sopivan rento. En tykkää jos on koko ajan kauheen kiireinen, sellanen ”no niin nyt tehdään tästä nopeesti”. Pitää olla aikaa keskittyä siihen hommaan.
 
On tosi tärkeetä, että se ois ihmisenä semmonen, jonka kanssa tulee toimeen. Eihän sitä oo kivaa sellasen kanssa, jonka kanssa ei synny juttua mistään ja jonka kanssa on jotenkin koko ajan kiusallinen olo. Kaikki avustajat, joita mulla on tähän asti ollut, on ollet kyllä hyviä.
 
Leevi: Mun mielestä avustajan ja avustettavan välillä pitää olla jonkunlainen kaveruus. Ei nyt ylin ystävä tarvi olla. Mutta jos vaikka sulla on tosi huono päivä, niin olis hyvä, jos avustajalle pystyis ongelmitta kertomaan, että mä en tiedä miten mä pystyn tänään olemaan täällä, kun ei nyt oikein asiat mee hyvin. Että olis jonkunlaisia kavereita sen avustajan kanssa, että juttua syntyis. Avustajan kanssa joutuu olemaan aika paljon ihan kahden keskenkin.
 
Lassi: Ja sitten tietysti semmonen, että osaa tehdä sen avustamistyön hyvin ja kaikki semmoset hommat, mitä siihen liittyy. Auttaa semmosissa tilanteissa missä tarvii ja ehkä antaa sitten tehdä itte semmosia juttuja, mitä itte pystyy. Avustamisen tarkoitushan ei oo tehdä kaikkea sun puolesta, vaan auttaa semmosissa asioissa, mistä ei selviydy itte.
 

Mitä mieltä olette äidistä ja isästä avustajina?

Lassi: Jos ei ketään muuta avustajaa ole, niin onhan se vanhempienkin kanssa kiva viettää välillä aikaa, mutta kyllä se nyt ehkä kivempaa kuitenkin on, jos siinä on joku muu. Vanhempien kanssa on kuitenkin niin paljon, että on se erilaista, jos siinä on joku muu ihminen tekemässä.
 
Sillon kun oli pienempi, vanhempien kanssa oli tosi kivaa olla paljonkin, mutta nyt kun vähän on kasvanu, niin tietysti se on niin että haluais ehkä jonkun vähän nuoremmankin avustajan. Joskus kun vanhempien kanssa on pitänyt tehdä jotain, ei osaa samalla tavalla olla innoissaan, kuin jos menee jonkun avustajan kanssa tekemään jotain juttuja.
 
Leevi: Mä sanon samaa. On ihan kivaa tehdä juttuja vanhempien kanssa, mutta kyllä tän ikänen nuori tarvii muutakin seuraa.
 

Kuinka usein saatte vapaa-ajan avustajia?

Lassi: Nyt meillä on ollut aika usein vapaa-ajan avustajat. Mutta ne on yleensä semmosia ihmisiä, jotka opiskelee tai tekee jotain työtä samalla, niin ne ehtii tekemään tietyn määrän tunteja. Se on ihan ymmärrettävää, eihän kenelläkään voi olla rajattomasti aikaa, varsinkaan kun tosta työstä ei ihan kauheesti saa palkkaa, eikä niitä tunteja nyt niin paljon tuu. Ja varsinkin nuorilla suunnitelmat muuttuu tiuhaan, sehän on ihan ymmärrettävää. Käytännössä siitä kuitenkin seuraa se, että avustajat  pystyy olemaan vaan jonkun aikaa avustajia ja sitten niille tulee jotain muita juttuja. Esimeriksi edellinen avustaja muutti pois Vaasasta. Nyt me yritetään etsiä uutta.
 
Leevi: Tällä hetkellä meillä ei oo siis ketään.
 
Lassi: Paitsi koulussa meillä tietenkin on nytkin avustaja, mutta vapaa-ajan avustajaa, jonka kanssa voi tehdä käytännössä mitä vaan, ei ole.
 
Leevi: Mä oon sitä mieltä, että yhteiskunta vois nostaa avustajan palkkaa. Avustajan ei välttämättä tarviis ettiä mitään muuta työtä, jos avustamisesta sais sen verran hyvää palkkaa, että sillä elättäis ittensä hyvin. Ja sillon niiden jotka tarvii avustajaa olis luultavasti helpompi saada semmonen. Lisäys: Se on kyllä vähän vaikeeta, kun periaatteessa niitä tunteja sais olla maksimissaan vaan 30 kuukaudessa. Toki jos on joku pitempi matka mihin tarvii avustajaa, niin sillon niitä saa anottua lisää ja se ollaan muutaman kerran tehty.
 
Lassi: Ja onhan yhteiskunta avustajia huomioinu kuitenkin jonkin verran. Moniin paikkoihin, vaikkapa kuntosaliin ja uimahalliin, tai huvipuistoihin avustaja saa tulla ilmaseks mukaan.
 

Jos teillä olisi aina avustaja käytettävissä avustaja, mitä tekisitte?

Lassi: Varmaan tulis ainakin harrastettua enemmän liikuntaa. Ja kesällä tulis varmasti käytyä huvipuistoissa – mä tykkään tosi paljon huvipuistoista – ja miksei nyt varmasti muuallakin. Vois olla kiva esimerkiks jossain konserteissakin käydä. Semmosiin saattajakin pääsee ilmaiseksi.
 
Leevi: Jos mulla olis aina avustaja, niin mä uskon, että mä alkaisin käymään kunnolla salilla ja hankkimaan lihasta ja liikkumaan kunnolla.
 
Lassi: Mäkin tykkäisin tehdä tosi paljon kaikkee tommosta, mutta sinne ei oo kiva mennä yksin. On muillakin varmaan sama ongelma, mut meillä on vielä isompi juttu, kun ei pystytä tavallaan pärjäämään ilman avustajaa. Tai no pystyis, jos jaksais opetella jonkun ison salin ulkoa, että miten siellä on mitäkin, mutta mä en koe sitä kauheen mielekkäänä. Se on kyllä paljon kivempi, että siinä ois joku avustaja.
 
Lassi: Niin. Yritä nyt siinä, kun siinä on muita ihmisiä, miettiä salilla että jaaha missäs se seuraava laite nyt olikaan, olikohan se täällä suunnassa? Vai oliko se tuolla toisessa suunnassa?
 
Leevi: Jaha, miten mä saan tähän nyt hyvin painoja?
 
Lassi: Miettikää nyt ittekin. Aika hankalaahan se olis, jos ilman näkökykyä menisitte johonkin salille ja yrittäisitte miettiä siinä, että mitenkähän täältä nyt löytäis jotain.