”Mun mielestä kaikilla lapsilla pitäis olla samat mahdollisuudet harrastaa”

14-vuotialla Espoossa asuvalla Auralla on monta harrastusta. Hän on myös tulisieluinen kiusaamisen vastustaja ja kaikkien lasten harrastusmahdollisuuksien puolestapuhuja. 
 
Mitä harrastat? 

Mä harrastan tanssia, kerran viikossa, ja keramiikkaa. Ja sit mä alotin seinäkiipeilyn tossa äskettäin.

Tanssiin mut sai lähtemään kaverit. Aika moni harrastaa sitä ja mä oon aika paljon unelmoinut, että mäkin pääsisin. Tykkään tanssista siks, että siinä saa mennä ja unohtaa kaikki ongelmat, kun menee musiikin mukana. Ja sit kehittyy siinä ja tekniikkakin kehittyy ja tulee myös tasapainoa.

Keramiikkaaninnostus tuli siitä, että mä tykkään piirrellä ja maalailla ja kaikkee tällasta. Sitten äiti keksi, että voisin käydä kesäkurssilla. Siellä oli niin kivaa, että halusin alottaa keramiikan harrastuksena.

Halusin harrastaa myös jotain erikoisempaa. Vähän kateltiin iskän kanssa mitä kaikkee on ja keksittiin, että seinäkiipeily on se juttu. Seinäkiipeily ei sinänsä oo vaikeeta, mut se on aika rankkaa. Siinä pitää vaan löytää reitti ylös. Se voi olla vähän hankalaa jossain välissä, jos ei löydä niitä juttuja mistä otetaan kiinni. Kun niin käy, pitää vaan tulla alas tai huilata vähän aikaa.
 
Entä mitä teet kavereiden kanssa?

Saatetaan käydä kaupoissa. Tai ollaan vaan ulkona tai sisällä ja jutellaan kaikesta. Saatetaan tehä läksyjäkin. Tehään vaan jotain kivaa ja käydään elokuvissa ja otetaan kuvia ja kaikkee tällasta. Ystävässä on tärkeintä, että siihen voi luottaa ja sen kanssa on hyvä olla.
 
Jos sulla olis kaikki valta maailmasssa, niin mitä muuttaisit sun omassa elämässä?

Ehkä sen, että kuulisin ilman näitä mun kuulolaitteita.

Mulla on kuulovamma ja mä käytän molemmissa korvissa implanttia. Se on helpottanut mun elämää oikeestaan tosi paljon. Sen avulla mä pystyn olla periaatteessa niin kuin muut ihmiset. Moni ei välttämättä tajua tai huomaa, että mulla on implantit. Jos mä kerron jollekin uudelle kaverille, niin se on yleensä silleen, että ”ei sust kyllä arvais, että sulla olis”.

Sain mun ensimmäisen implantin 2-vuotiaana oikealle puolelle ja 6-vuotiaana vasemmalle puolelle. Nää implantit rajoittaa … ei mulle kyllä tuu nyt mitään mieleen.

Tai no kyllä nää rajottaa silleen, että ei näiden kanssa pysty mennä uimaan. Ja ei välttämättä jotain sirkuskoulua pystyis harrastaan. Tai no pystyis varmaan, mutta sanotaan että sirkuskouluun vois olla vaikea mennä, jos implantit tippuis tai menis rikki. Päivittäisellä tasolla nää ei kauheesti rajota, vaikka esimerkiks jos joku puhuu selin muhun tai mumisee, niin mä saa siitä selvää. Ja rikkinäinen puhelin on hankalaa, kun en saa kuiskimisesta selvää.

Täytyy vaan yrittää tehdä silleen, että nää ei rajoittais niin kauheesti.
 
Hyvää tässä on se, että mä osaan lukea huulilta ja voisin hyvinkin olla agentti, jos semmonen olis mahdollista.

Entä mitä muuttaisit muussa kuin omassa elämässä?

Koulumaailmaa muuttaisin silleen, että kaikilla olis paremmat oltavat koulussa ja ketään ei kiusattais. Koulusta tekis paremman sen, että olis parempi ilmapiiri, eikä kenenkään tarvis pelätä, että kiusataan erilaisuuden vuoks. Mua ei oo onneks kiusattu.

Mun mielestä kaikilla lapsilla pitäis olla samanlaiset mahdollisuudet harrastaa. Aikuisten pitäis ottaaa huomioon, mitä lapsi ite haluaa harrastaa. Jos vaikka jollain on liikuntavamma ja se haluaa harrastaa jotain tiettyä urheilulajia, niin aikuinen voi yrittää tehdä sen mahdolliseks. Ja vaikka kuuro voi harrastaa sitä mitä haluaa, varsinkin jos mukana on tulkki tai ohjaaja. Pitää antaa lapselle mahdollisuus. Niinkun mullakin. Mä pystyn harrastamaan niitä juttuja, mitä mä ite haluun.