Suomen ensimmäinen kansallinen lapsistrategia on tärkeä virstanpylväs lapsenoikeuksien edistämisessä Suomessa. Suomen UNICEF kiittää tehtyä työtä, arvostaa parlamentaarista työskentelymallia, ja on tyytyväinen siitä, että sai olla mukana niin parlamentaarisessa komiteassa kuin seurantaryhmässä.

Jätämme seurantaryhmän kuulemisessa (24.5.) annettujen huomioidemme lisäksi erillisen lausunnon, koska haluamme sitenkin omalta osaltamme osoittaa, kuinka tärkeänä me pidämme lapsistrategian, ja edelleen sen toimintasuunnitelman, syntymistä Suomeen. 

Lausuntopalvelun rakenne ei kaikilta osin tue sitä, mitä haluamme toimintasuunnitelman kokonaisuuden osalta tuoda esiin, siksi erillinen lausunto. Pyrimme kuitenkin vastaamaan ainakin joltain osin – kuten teimme jo kuulemisessa – myös lausuntopalvelussa esitettyihin kysymyksiin.

Toimintasuunnitelma edistämässä lapsistrategian tavoitetta johdonmukaisuudesta ja parantamassa lapsiasioiden kansallista koordinaatiota

Suomen UNICEFin keskeinen huoli on, kuinka lapsistrategian toimintasuunnitelma tulee edistämään lapsiasioiden koordinaatiota ja poikkihallinnollisuutta.

Strategian yksi kolmesta linjauksesta on ollut edistää lasten oikeuksien huomioimista kaikessa toiminnassa.

Strategian taustana (lapsistrategia, s. 8) on YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja lapsen oikeuksien komitean Suomelle 2011 antamat päätelmät koskien johdonmukaista lapsipolitiikkaa ja lapsen oikeuksia koskevien kysymysten kansallista koordinaatiota. Parlamentaarinen komitea piti myös tärkeänä, että ”kansallinen lapsistrategia pannaan suunnitelmallisesti toimeen eri hallinnonalat ja yhteiskunnan osa-alueet yhdistävällä tavalla. Toimeenpanossa tulee erityisesti ensimmäisellä toimeenpanokaudella varmistaa, että strategiatyö rakentuu kiinteäksi osaksi valtionhallinnon strategista suunnittelua ja päätöksentekoa ja että sille luodaan toimeenpanoa tukevat, pysyvät rakenteet.”

Toimintasuunnitelmasta ei selvästi käy ilmi, kuinka kiinteäksi osaksi valtionhallinnon strategista suunnittelua strategia asettuu, eikä käy ilmi se, kuinka strategia edistää koordinaatiota, ja mitkä nämä toimeenpanoa tukevat, pysyvät rakenteet ovat. Toimenpide-ehdotuksissa on toimintasuunnitelmaluonnoksen mukaan keskitytty toimenpiteisiin, jotka täydentävät käynnissä olevaa toimintaa ja ovat omiaan vahvistamaan rakenteita – mutta tämä rakenteiden vahvistaminen ei ole esitetyssä toiminatasuunnitelman luonnoksessa riittävää, tai se on riittämättömästi kirjattu.

Johdonmukaisuutta ja koordinaatiota vahvistettaisiin Suomen UNICEFin mukaan seuraavilla toimilla: 

  • Parlamentaarisen komitean tueksi luodun sihteeristön asema ja rooli tulisi määritellä toimintasuunnitelmassa, sillä itse strategiassa sen tehtävä on sidottu ainoastaan parlamentaarisen komitean toimikauteen.
  • Toimintasuunnitelman luonnoksessa, kohdassa 13 Seuranta ja arviointi mainitaan itse kansallinen lapsistrategia ikään kuin elimenä, jota se ei ole. Tämä ”elin”, joka ”koordinoi, järjestää, antaa ja valmistelee” tulee määritellä tarkemmin, jotta toiminnasta tulee rakenteellista, johdonmukaista ja koordinaatiotta vahvistavaa.
  • Onko sihteeristön tukena myös viranomaistason ryhmä? (Ja ovatko nämä tällaiset poikkihallinnolliset viranomaistyöryhmät osoittautuneet hyväksi keinoksi koordinoida asioita valtionhallinnon tasolla, tässä voisi tarkastella esim. PIO-verkoston työtä.)
  • Lapsistrategiatyön aikana on useasti viitattu ”ministerityöryhmään”. Mikä on tämän toimintasuunnitelman luonnoksessakin mainitun lapsi- ja nuorisopoliittinen ministerityöryhmän rooli tulevaisuudessa edistää lapsiasioiden koordinaatiota ja poikkihallinnollisuutta?
  • Toimintasuunnitelmassa tekeminen on usein passiivissa. Tämä vaikeuttaa osaltaan ymmärrystä siitä, kuka on vastuutaho, ja mihin rakenteeseen aiottu toiminta kiinnittyy.
  • Toimintasuunnitelman suhde hallitusohjelmaan tulisi myös määritellä. Nyt se laadittiin ymmärrettävistä syistä kesken hallitusohjelman, ja ikään kuin sitä paikkaamaan, mutta onko tulevaisuudessa tarkoitus laatia se yhtäaikaisesti hallitusohjelman kanssa, strategisemmin linjaavaksi ”lapsiohjelmaksi”? ”Aukkopaikkojen” täyttäminen on tärkeää, mutta tällaiset täydentävät toimet eivät välttämättä ole niitä strategisimpia ja vaikutukseltaan kestävimpiä.
  • Itse strategiassa on kuntien merkitys lapsen oikeuksien toteuttajana nostettu esiin. Toimintasuunnitelmassa ei ole esitetty toimenpidettä, mikä edistäisi kuntien osalta lapsen oikeuksien kokonaiskoordinaatiota, näitä ei ole nostettu esiin edes olemassa olevan työn esittelyssä. Tässä olisi ollut mahdollisuus sitoa joitain osa-alueita esim. UNICEFin lapsiystävällinen kunta -työhön, jolloin toimenpiteet olisivat olleet strategisempia, vahvemmin pysyvään muutokseen tähtääviä. Esitetty, mahdollisesti kertaluontoinen koulutuskokoisuus kunnille koskien lapsivaikutusten arviointia ja budjetointia ei ole tähän riittävä keino. Jos kunnat oleellisina lapsen lähipiiritoimijoina on päätetty jättää myöhempään tuen vaiheeseen, niin se tulisi kirjata suunnitelman alkuun näkyväksi.

Poimimme toimintasuunnitelmasta (ja itse strategiasta) kuitenkin nämä alle listatut kolme koordinaatiota vahvistavaa toimenpidettä, mutta toimintasuunnitelmassa nämä eri koordinaatiota edistävät toimet tulisi olla esitettynä kootusti:

1. Kunkin hallituksen tehtävänä on laatia ja toteuttaa tarkempi toimeenpanosuunnitelma strategian linjausten toteuttamiseksi hallituskaudellaan. Lapsistrategiassa itsessään todetaan (s. 36): ”Toimeenpanosuunnitelma valmistellaan eri hallinnonalat kattavana virkatyönä ja hyväksytään valtioneuvoston yleisistunnossa.” ja ”Kansallisen lapsistrategian tulee tukea kunkin hallituksen toimeenpanosuunnitelmaa ja siihen liittyvää parlamentaarista yhteistyötä sekä vahvistaa yhteistyötä ja osaamisen koordinointia viranomaisten ja eri yhteiskunnan aloja edustavien asiantuntijoiden välillä.”

  • Tämän hallinnonalat kattavan virkatyön tulisi olla määriteltynä, minkälaista ja kuinka pysyvää rakennetta sillä tarkoitetaan?
  • Kts. myös s. 2. Toimintasuunnitelman suhde hallitusohjelmaan

2. Toimeenpanosuunnitelman laatiminen, toteuttaminen ja seuranta tulee kytkeä huolella valittuihin indikaattoreihin, joilla seurataan yhtäältä strategiassa tehtyjen linjausten ja toisaalta niitä hallituskausittain toteuttavien toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Toimintasuunnitelman kohdassa 13 Seuranta ja arviointi todetaan, että eduskunnalle annettavan eduskuntakertomuksen tulee sisältää valikoitu indikaattoritieto, ja että tämä indikaattoritieto sidotaan jo muutoin käynnissä oleviin tiedonkeruisiin, ja siinä nostetaan esiin huomiot ajankohtaisista kysymyksistä lasten, nuorten ja perheiden asemassa.

  • Tällainen hyvinvointi-indikaattoriraami olisi ollut hyödyllistä luoda jo strategialle, ja viimeistään itse toimintasuunnitelmaan, vaikkakin aikataulu ei tainnut tätä nyt mahdollistaa. Se olisi auttanut hahmottamaan nyt valittujen toimenpiteiden vaikuttavuutta.

 3. Toimeenpanon etenemistä tulee myös seurata säännöllisesti ja hallituskausittaisen toimeenpanon vaikuttavuudesta tulee tehdä selkoa.

  • Viitaten edellisellä sivulla esitettyyn, näitä toimia tekevät tahot tulee nimetä.

Lausuntopyynnössä esitetyistä erillisistä ehdotuksista: 

Useassa esitetyissä ehdotuksissa on valittu keinoksi koulutus.

Informaatio-ohjaus on tärkeä ohjauskeino. Onko selvitetty muiden strategioiden tai ohjelmien osalta, miten valtionhallinnon informaatio-ohjaus toimii? Pistemäisten koulutusten vaikutus uhkaa jäädä lyhyeksi vs. lapsen oikeuksien systemaattinen integrointi eri ammattien ja koulutusten tutkintoihin ja täydennyskoulutukseen. Vaikka systemaattinen integrointi on haastavampaa ja hitaampaa, koulutusrakenteisiin kiinnittyminen maksaa itsensä takasin pitkällä tähtäimellä. 

On tärkeää kiinnittää huomiota paitsi koulutusten, myös materiaalien toimeenpanoon ja jalkauttamiseen. Hyvää materiaalia on runsaasti, joka ei systemaattisesti päädy käyttöön. 

Sekä koulutusten, että koulutusmateriaalien osalta esitämme, että ”pyörää ei keksitä uudelleen”, vaan että selvitetään ja hyödynnetään jo olemassa olevia toimijoita ja kehitetään valmiita materiaaleja.

Alla listattujen toimenpide-ehdotusten osalta nostamme esiin vain ne kohdat, joista syntyi kysymyksiä/huolia, muita ehdotuksia kannatamme

1. Lapset, nuoret ja koronakriisi

Toimenpide-ehdotus: ”Lapsivaikutusten arviointia, lapsibudjetointia ja lasten osallisuutta koskeva koulutuskokonaisuus ja tukiaineistot kunnille ja alueille yhteistyössä LAPE-muutosohjelman kanssa.”

  • Viittaamme huomioihin, joita esitimme koskien informaatio-ohjausta yleensä. Jos koulutuskokonaisuuden on ajateltu tukevan ja nivoutuvan jo nyt käynnissä olevaan, pysyvämmin lapsivaikutusta ja lapsibudjetointia tukevaan toimintaan, nämä toiminnat tulisi olla esillä toimeenpanosuunnitelmassa.

Toimenpide-ehdotus: ”Lapsivaikutusten arviointia, lapsibudjetointia ja lasten osallisuutta koskeva koulutuskokonaisuus ja tukiaineistot kuntien nuorisovaltuustoille ja muille lasten ja nuorten vaikuttajaryhmille.”

  • Emme koe tätä strategian, emmekä valtiontason kokoiseksi toimenpiteeksi, emmekä pitkäkestoisesti lapsen oikeuksia edistäväksi.

Toimenpide-ehdotus: Etäpalveluiden kehittämishanke yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

  • Hanke on kannatettava, mutta keinoja ei ole toimenpiteessä esitetty.

2. Syrjinnän ja eriarvoisuuden torjunta

Toimenpide-ehdotus: ”Tiedonkeruu hyvinvointierojen syistä ja niihin vaikuttamisesta.”

  • Tutkimustieto ja tiedonkeruu ovat äärimmäisen tärkeää. Nostamme esiin kuitenkin myös tutkimustiedon runsauden, mutta sen huonon hyödyntämisen. Esim. Lapsen aika- selvitys avaa hyvinvointierojen syitä syvällisesti. Lisäksi professori Juho Saari teki ”jatkoraportin” Sipilän hallituksen eriarvoisuustyöryhmätyön jälkeen. Vaikka tässä raportissa ei keskitytty lapsiin, on sitä syytä tarkastella.

Jos tällaiseen erilliseen hyvinvointierojen syyt -selvitykseen päädytään, siinä olisi hyvä määritellä hyvinvoinnin/huonovointisuuden lopputulosindikaattorit, ja edelleen lähteä etsimään syitä näiden takaa. Nämä valitut lopputulosindikaattorit voisivat toimia myös pitkäaikaisina strategisina mittareina, joita nyt ei olla vielä määritelty, ja joiden avulla strategian onnistumista voidaan pitkällä tähtäimellä arvioida

3. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien turvaaminen

Tässä osassa on keskitytty korjaaviin toimiin. Vanhemmuuden tukeen ja avopalveluihin, ja muihin ennaltaehkäisevimpiin toimiin on suuri tarve, ja ne ovat niin lapsen kuin perheenkin kannalta arvokkaimmat, ja yhteiskunnan kannalta kustannustehokkaimmat.

Toimenpide-ehdotus: ”Laaditaan koulutuspaketti seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta sekä sateenkaariperheistä ammattilaisille.”

  • Tässä varmasti hyödynnetään jo olemassa olevia kouluttajia ja koulutuspaketteja.

4. Lasten suojelu väkivallalta

Toimenpide-ehdotus: ”Toteutetaan lapsiuhritutkimus.”

  • Kyllä, mutta tälle pitäisi saada pysyvä omistajuus, sen löytäminen olisi strategian tasoinen toimenpide.

5. Lasten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalvelut

Toimenpide-ehdotus: ”Laaditaan toimintasuunnitelma päihteillä oireilevien lasten ja nuorten tukemiseksi. ja ” Toteutetaan selvityshanke ja laaditaan opas palveluiden saavutettavuudesta lapsille ja nuorille.”

Tässäkin osassa on keskitytty korjaaviin toimiin (vrt. kohta 3.). Vanhemmuuden tukeen ja avopalveluihin, ja muihin ennaltaehkäisevimpiin toimiin on suuri tarve, ja ne ovat niin lapsen kuin perheenkin kannalta arvokkaimmat.

6. Varhaiskasvatus ja koulutus

Toimenpide-ehdotus: ”Laaditaan opettajille ajantasainen materiaalipaketti lapsistrategiasta ja lasten oikeuksista.”

  • Suomen UNICEF ei koe tämän tuovan lisäarvoa jo tehtyyn työhön, eikä ole kansallisen strategian tasoinen toimi. Vähintäänkin kaikki olemassa oleva materiaali tulee olla tiedossa ja hyödynnettävä. Tätä tärkeämpää olisi panostaa opettajien kestävään lapsenoikeuskoulutukseen osana ammattiin kouluttautumista tai täydennyskoulutusta (kts. kohta ”informaatio-ohjaus edellisellä sivulla). 

7. Perheen riittävä toimeentulo sekä työn ja perheen yhteensovittaminen

Toimenpide-ehdotus: ”Puututaan lapsiperheköyhyyteen ja syrjäytymiseen eurooppalaisen lapsitakuun mukaisesti.”

  • Ehdotus on kannatettava, mutta ongelma ollessa näin laaja toimenpiteen toteuttaminen passiivimuodossa herättää kysymyksen toimenpiteen realistisuudesta.

8. Lasten läheis- ja vertaissuhteet

9. Lasten vapaa-aika ja harrastukset

Toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia, mutta työ on toimijakentästä johtuen laajaa, ja tulisiko toimenpidettä rajatakin pilotiksi. Tässäkään toimenpiteessä ei ole nimetty tekijää.

10. Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi

Toimenpide-ehdotus: ”Kootaan kattava tietopohja lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja koronakriisin vaikutuksista siihen.”

Tekstissä viitataan ilmeisesti virheellisesti opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuun 2011:3. Liikunnan edistämisen linjoista, kun tekstissä tarkoitetaan varmaankin Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:3 eli lasten kansallisia indikaattoreita.  

11. Lapsen oikeus tulla kuulluksi ja saada tietoa

Toimenpide-ehdotus: ”Toteutetaan lapsen oikeuksia ja erityisesti lasten osallisuutta koskeva koulutuskokonaisuus ammattilaisille.”

  • Tähän oli ilmeisesti suunniteltu verkkokoulutuskokonaisuutta yhdessä lapsiasiavaltuutetun kanssa. Se on mallina varmasti sopivan kevyt toteuttaa. Se voisi olla myös se malli, jolla tässä toimenpideohjelmassa tehtäisiin noita mahdollisia muita koulutuksia, tai tätä koulutusta voitaisiin hyödyntää niihin. Verkkokoulutuksenkin osalta pitää luoda koulutussuunnitelma, jolla varmistetaan koulutuksen markkinointi, saavutettavuus ja koulutuksen ylläpitäminen.


Muita lapsen asemaa edistäviä toimenpiteitä Suomessa

Lapsistrategiasihteeristö oli avoin kuulemaan myös muista lapsen asemaa edistävistä toimenpiteistä, jotka ”ovat konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia alle kahden vuoden aikajänteellä; joissa on huomioitu jo käynnissä oleva toiminta; ja jotka auttavat luomaan perustaa pitkäjänteiselle lapsi- ja perhepolitiikalle”.
 

  1. Toimeenpanoa, johdonmukaisuutta ja rakenteita tukevaa on myös normiohjaus. Suomessa on yhä lainsäädäntöä, joissa on puutteita lapsen oikeuksien osalta. Esimerkkeinä vaikkapa varhaiskasvatuslaki, ulkomaalaislaki, translaki. Näiden uudistamistarpeet lapsen oikeuksien osalta olisi voitu koota, vaikka itse uudistustyö olisikin siirtynyt seuraavalle hallitukselle.
  2. Ylipäätään olisi tärkeää varmistaa jo olemassa olevien ja tulevien lakien lapsenoikeusperustaisuus: millaisella tukirakenteella ja -materiaalilla varmistetaan lainvalmistelun lapsivaikutusten arviointi. Pelkkä kertakoulutus ei riittävä keino tähän. Tähän olisi voitu perustaa selvitystyöryhmä, joka olisi voinut olla sama, kuin kohtaan 1.
  3. Meillä on meneillään kaksi isoa, tärkeää uudistusta, jotka koskettavat suoraan lapsia: sote- ja sotu-uudistukset. Näiden lapsivaikutusarviointien varmistaminen ja kehittäminen olisi erityisen tärkeää juuri nyt.
  4. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten osalta ehdotetut toimenpiteet olivat pääosin korjaavia. Ne ovat tärkeitä, mutta Suomen UNICEF olisi mielellään nähnyt ehdotuksia varhaisen vaiheen ennaltaehkäisevistä toimista, kuten kotipalvelun ja avohuollon toimista. Tähän liittyy haavoittuvaiset lasten ja lapsiryhmien parempi ajoissa tunnistaminen, jotta osataan puuttua ennaltaehkäisevästi. Näihin lapsiin ja ryhmiin liittyen tietoa tulisi olla paremmin käytössä niin valtakunnallisesti kuin kuntatasolla.

 

Helsingissä 10. kesäkuuta 2021

Inka Hetemäki
ohjelmajohtaja

Johanna Laaja
erityisasiantuntija, lapsiystävällinen hallinto