Lapsikeskeisten järjestöjen kannanotto hallitusohjelmaan 2011
29.08.2011

Lapset näkyvämmäksi kehityspolitiikassa

Me Pelastakaa Lapset ryn, Plan Suomi Säätiön, Suomen World Visionin ja Suomen UNICEFin pääsihteerit ja toiminnanjohtajat odotamme, että Suomi pitää kiinni kansainvälisestä sitoumuksestaan nostaa kehitysavun määrärahat 0,7 prosenttiin BKT:sta. Toivoisimme, että ministerikaudellanne lasten oikeudet nostettaisiin paremmin esiin Suomen tulevassa kehityspolitiikassa.
 
Järjestömme esittävät, että

  • Suomen kehityspolitiikan tulee olla ihmisoikeusperustaista ja erityisesti lasten oikeuksien pitää olla vahvemmin esillä uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa.
  • Vuosituhattavoitteista erityisesti köyhyyden poistamiseen, koulutukseen ja terveyteen liittyvät tavoitteet tulee asettaa keskiöön lasten hyvinvoinnin edistämiseksi.
  • Kaikessa kehitysyhteistyössä tulee selvittää toiminnan vaikutukset lapsiin.

Suomen kehitysyhteistyön on oltava oikeusperustaista

YK:n lapsen oikeuksien sopimus  on yksi oikeusperustaisen kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun lähtökohdista. YK:n lapsen oikeuksien komitea ehdottikin Suomelle kesäkuussa 2011, että lapsen oikeudet tulisi huomioida tarkemmin Suomen kehityspolitiikassa. Pidämme erittäin hyvänä hallitusohjelman neuvottelutuloksen linjaa, joka korostaa oikeusvaltiokehitystä ja ihmisoikeuksia Suomen kehitysyhteistyössä. Ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön päämääränä on tukea myös lapsia vaatimaan oikeuksiaan. Hallitusohjelman neuvottelutulos painottaa lisäksi kehityspolitiikan johdonmukaisuutta, avun laatua ja tuloksellisuutta. Oikeusperustainen kehitysyhteistyö takaa näiden toteutumisen laadukkaammin kuin tarveperustainen lähestymistapa.
 
Ehdotamme, että tulevassa kehityspoliittisessa ohjelmassa kiinnitetään enemmän huomiota oikeusperustaiseen kehitysyhteistyöhön, lasten ja nuorten oikeudet huomioiden.
 
Teoriassa Suomen kehityspolitiikka perustuu ihmisoikeuksien edistämiselle. Käytännössä kuitenkin oikeusperustaisuuden toteutus on osittain epäonnistunut ohjelmatyössä (1).  ”Suomi ja oikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen”  –selvitys suositteleekin oikeusperustaisen lähestymistavan sisällyttämistä Suomen kehityspolitiikan kaikille osa-alueille sekä kehitysohjelmien ohjeistuksien tekemistä ja ministeriön virkamiesten kouluttamista oikeusperustaiseen kehitysyhteistyöhön (2).
 
Lapsen oikeuksien toteutumista Suomen kehityspolitiikassa ei ole juurikaan selvitetty tutkimuksilla tai arvioinneilla, mutta syksyn 2011 aikana valmistunee ulkoasianministeriön teettämä selvitys lapsiköyhyydestä. Esimerkiksi Norja on jo vuonna 2005 tehnyt kunnianhimoisen strategian ”Kolme miljardia syytä” lasten ja nuorten huomioimisesta Norjan kehityspolitiikassa (3). Tanska taas on valmistellut ohjeistuksen ”Lapset ja nuoret Tanskan kehitys-yhteistyössä”(4).
 
Eri ohjeistusten ja strategioiden käytännön toteutumista voi tarkastella ”Lapsen oikeuksien tukeminen” – raportista  vuodelta 2011, jossa tarkastellaan lasten oikeuksien toteutumista Ruotsin ja Norjan kehityspolitiikassa (5). Selvityksen pääsuosituksia ovat:

  • Lapsen oikeuksien komitean suositusten tulisi ohjata maiden välistä poliittista dialogia ja myös kehityspoliittista ohjelmatyötä.
  • Kaikkien kehityspoliittisten toimien tulee tukea lapsen oikeuksien sopimuksen yleisten periaatteiden toteutumista: Syrjimättömyys (artikla 2), lapsen edun huomioiminen (artikla 3), oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6) ja lapsen näkemysten kunnioittaminen (artikla 12). Lasten osallistamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota.
  • Kaikkien kehityspoliittisen toimien tulisi olla oikeusperustaisen lähestymistavan mukaisia.

Esimerkiksi Ruotsi on ottanut lapsen oikeudet omassa kehityspolitiikassaan läpileikkaavaksi teemaksi. Suomi on sisällyttänyt kiitettävästi lapsen oikeuksien sopimuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Odotamme, että lapsen oikeudet otettaisiin myös osaksi Suomen kehityspolitiikkaa.

Mitä oikeusperustaisuus tuo lisää perinteiseen kehitysapuun?

Oikeusperustaisen kehitysavun periaate on, että valtiot ovat viime kädessä vastuullisia ihmisoikeuksien toteutumisesta omassa maassaan. Kansalaisjärjestöjen rooli on tukea ja auttaa tässä tehtävässä sekä toimia vahtikoirana ja tehdä vaikuttamistyötä, muttei korvata pysyvästi minkään valtion roolia palvelujen tuottajana kansalaisilleen. Oikeusperustaisen lähestymistavan avulla ihmisiä voimaannutetaan osallistumaan heitä koskevaan politiikan ja päätösten valmisteluun sekä vaatimaan ja käyttämään oikeuksiaan (6).  Oikeusperustaisuus käsittelee kehitystä holistisesti. Se ottaa huomioon perheet, yhteisöt, kansalaisyhteiskunnan, paikalliset ja kansalliset toimijat ja analysoi näiden yhtymäkohtia sosiaalisten, poliittisten ja lakeihin perustuvien kehysten kautta.
 
Oikeusperustainen lähestymistapa edesauttaa myös luomaan kansallisia lakeja ja normeja, määrittämään budjetteja ja suunnittelemaan vaikuttavaa toimintaa. Velvoitteet eri toimijoille syntyvät kansainvälisten sopimuksien kautta, joiden myötä on helpompaa taata kehityksen kestävyys (7).

Vuosituhattavoitteet Suomen kehityspolitiikan perustana

Suomen uuden hallituksen tehtävä on erityisen tärkeä YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisen ja niiden tulevaisuuden kannalta, sillä tavoitteiden määräaika umpeutuu tällä hallituskaudella vuonna 2015. Suomella tulisikin olla aktiivinen rooli nykyistä kunnian-himoisempien tavoitteiden asettamisessa vuosituhattavoitteiden jälkeiselle ajanjaksolle. Erityisen tärkeää olisi edistää lasten ja nuorten oikeutta koulutukseen niin, että se kattaisi myös toisen asteen koulutuksen.
 
Suomen kehityspoliittinen ohjelma vuodelta 2007 määritteli YK:n vuosituhattavoitteista tärkeimmiksi erityisesti köyhyyden poistamisen, ympäristöllisesti kestävän kehityksen toteuttamisen ja maailmanlaajuisen kumppanuuden luomisen. Koulutusta ja terveyttä edistävien ohjelmien painoarvo kehityspolitiikassa on viime vuosina huolestuttavasti heikentynyt. Suomen kehityspolitiikkaa ja sen toteutusta arvioiva kehityspoliittinen toimikunta onkin huomauttanut, ettei yksi näkökulma saa jättää toisia kehitystarpeita täysin huomiotta. Suomen kehityspolitiikkaa tulisi ohjata yhteistyömaiden toimintaympäristöt ja paikalliset tarpeet. Suomen tulisi kiinnittää enemmän huomiota vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen sekä huomioida tämä myös tulevassa kehityspoliittisessa ohjelmassa (8). 

Vuosituhattavoitteissa on kyse lasten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta

YK:n kahdeksasta vuosituhattavoitteesta kuusi ensimmäistä koskettaa suoraan lapsia. Myös kaksi viimeistä tavoitetta liittyy lapsiin. Riittävä ravinto, terveys ja koulutus vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen koko tämän elinkaaren ajan. Suomen kehityspolitiikan tulisikin tähdätä lasten oikeuksien toteutumiseen vuosituhattavoitteiden mukaisesti, sillä lasten mahdollisuudet täyteen kehitykseen takaavat lopulta koko ihmiskunnan kehityksen. Lapset ovat myös kaikkein haavoittuvaisimpia ja kärsivät yleensä eniten perusasioiden, kuten veden, ruoan ja terveydenhuollon puutteesta.
 
Aliravitsemus on syynä kolmannekseen vuosittaisista 8,1 miljoonasta lapsikuolemasta. Suurin osa lapsista menehtyy tauteihin, jotka voitaisiin ehkäistä, kuten ripuliin, malariaan tai keuhkokuumeeseen. Yli 90 prosenttia 2,1 miljoonasta HIV:n kanssa elävästä lapsesta on saanut tartunnan kohdussa, synnytyksessä tai imetyksen kautta. Nämä tartunnat voitaisiin estää äideille annettavan lääkityksen avulla.
 
Lasten hyvinvointi yhdessä tasa-arvoisen koulutuksen kanssa auttaa vähentämään köyhyyttä ja edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Erityisesti tyttöjen koulutuksella on pitkälle kantavia vaikutuksia yhteiskuntien sisällä. Tällä hetkellä noin 67 miljoonaa kouluikäistä lasta ei kuitenkaan käy lainkaan koulua (9). Tyttöjen koulunkäynti ei vieläkään ole yhtä yleistä kuin poikien, mikä vaikuttaa muun muassa lapsiköyhyyteen ja lapsikuolleisuuteen. Kolmas vuosituhattavoite pyrkii erityisesti edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja voimaannuttamaan naisia sekä parantamaan myös tyttöjen asemaa ja koulutusta. Miehillä ja pojilla on suuri rooli tasa-arvon toteutumisen edistämisessä ja heidän osallistamisensa eri maissa on tärkeää.
 
Vuosituhattavoitteet toimivat hyvinä ylätavoitteina ja yleismittareina hyvinvoinnin lisääntymiselle maailman lasten keskuudessa. Ylätavoitteet yksin eivät kuitenkaan kykene parantamaan maailman lasten elämää, vaan niihin täytyy pureutua hieman tarkemmin.
 
Vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa on tapahtunut edistystä monella saralla, mutta alueiden välinen ja maiden sisäinen eriarvoisuus on kasvanut. Esimerkiksi Afganistanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuus ei ole laskenut kuin yhden prosenttiyksikön, vaikka maailmanlaajuisesti kuolleisuus on laskenut 30 prosenttia vuosien 1990 ja 2008 välillä. Myös koulutus jakaantuu eriarvoisesti: kehitysmaiden köyhimpään viidennekseen kuuluvista lapsista vain 64 prosenttia käy koulua, kun rikkaimpaan viidennekseen kuuluvista koulua käy 90 prosenttia.
 
Eriarvoisuuden kasvu edellyttää työn kohdistamista entistä vahvemmin juuri heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien tukemiseen. UNICEFin tutkimusten mukaan kaikkein köyhimpien, syrjäytyneimpien ja vaikeimmin tavoitettavien ihmisryhmien auttaminen on myös nopein tapa saavuttaa vuosituhattavoitteet.
 
Ehdotamme, että Suomen kehityspolitiikassa keskityttäisiin erityisesti lasten asemaa parantaviin vuosituhattavoitteisiin, kuten koulutukseen, terveyteen ja lapsiköyhyyden vähentämiseen.

Lapsivaikutusten arviointi on tärkeää

 YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa, että kaikissa lapsia koskevissa yhteiskunnan toimenpiteissä ja päätöksissä on otettava huomioon lapsen etu (artikla 3:I). Sopimuksen toteuttaminen edellyttää, että päätöksentekijöillä on ratkaisuja tehdessään tietoa niiden vaikutuksista lapsiin. Komitea suosittelee erillisen lapsivaikutusten arvioinnin tekemistä, kun laaditaan tai toimeenpannaan uusia toimintaohjelmia tai ohjeita. Myös uutta lainsäädäntöä ja määräyksiä, talousarvioita tai hallinnollisia muutoksia laadittaessa ja toimeenpantaessa suositellaan tehtäväksi lapsivaikutusten arviointi (10).
 
Pelastakaa Lapset ry, Plan Suomi Säätiö, Suomen World Vision ja Suomen UNICEF esittävät, että kaikessa kehitysyhteistyössä tulee selvittää toiminnan vaikutukset lapsiin. Lapsivaikutusten arviointi takaa sen, että lapsiin kohdistuva kehitysyhteistyö on tuloksellista ja oikeudenmukaista. Lapsivaikutusten arviointia voidaan tehdä ennakkoarviointina, jolloin suunnitteilla olevan päätöksen, toimenpiteen tai ohjelman todennäköisiä vaikutuksia lasten elämään arvioidaan, kattaen sekä suorat että epäsuorat vaikutukset lapsiin. Vaikutuksia voidaan tarkastella myös prosessiarviointina, jolloin vaikutuksia ja toimeenpanon sujumista analysoidaan päätöksen, toimenpiteen tai ohjelman toteutuksen yhteydessä. Seurannalla voidaan selvittää, miten aikaisemmin tehty päätös tai ohjelma on vaikuttanut lasten elämään (11).  YK:n lapsen oikeuksien komitea painottaa erityisesti ennakkoarvioinnin merkitystä (12).
 
YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten mukaisesti, lapsen oikeudet tulisi huomioida tarkemmin Suomen kehityspolitiikassa (13).  Lapsivaikutusten arvioinnin tulisikin olla luonnollinen osa hankkeiden suunnittelua, seurantaa ja arviointia. Toiminnan tueksi tulisi asettaa selkeät tavoitteet ja indikaattorit, joita on mahdollista seurata. Lapsen oikeuksien ja aseman edistämisen rahoitus on tarpeellista tuoda näkyväksi budjettitasolla ja sen seuranta tulee sitoa selkeisiin tavoitteisiin. Lapsivaikutusten arviointia tulisi tehdä kaikilla niillä kehitysyhteistyön toiminta-alueilla, joilla voidaan nähdä olevan vaikutuksia lapsiin.
 
Lapsivaikutusten arviointi (Child Impact Assesment - CIA/Child Rights Impact Assesment - CRIA) on käsite, jota on tutkittu ja määritelty viime vuosina myös Suomessa (14).  Kehitysyhteistyön saralla uraauurtavaa työtä on tehnyt Ruotsi, joka on kehittänyt kehitysyhteistyötä ohjaavan ohjelman lapsivaikutusten näkökulmasta (15).  UNICEF ja Euroopan Unioni julkaisevat pian työkalupakin lapsivaikutusten arviointiin. Se esittelee eri maista koottuja malleja lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamisesta ja tukee mallien käyttöönottoa. Päätavoitteena on korostaa lapsivaikutusten arvioinnin yhteyttä lapsen oikeuksien sopimuksen sisältöön ja sen täytäntöönpanoon. Lapsivaikutusten arvioinnissa tärkeää on myös lasten, nuorten ja lapsiperheiden kuuleminen ja osallistaminen, joita tulisi edistää päätöksenteossa.

LÄHTEET:
 
1) Evaluation. The cross-cutting Themes in the Finnish Development. Evaluation report 2008:6. Ministry for Foreign Affairs of Finland. p. 76.
2) Finland and the Human Rights-based Approach to Development. Final Report. March 2006.
3) Three Billion Reasons. Norway’s Development Strategy for Children and Young People in the South. NORAD.2005
4) Children and Young People in Danish Development Cooperation. Guidelines. Ministry of Foreign Affairs DANIDA.
5) Supporting Child Rights. Synthesis of Lessons Learned in Four Countries. 2011:1.
6) Frequently asked questions on a human rights based approach to development cooperation, 2006, s.15.
7) Frequently asked questions on a human rights based approach to development cooperation, 2006, s.15.
8) KPT: Suomen kehityspolitiikan tila 2011, s.17.
9) Child Health Epidemiology Reference Group of WHO and UNICEF, 2010, “Global, Regional, and National Causes of Child Mortality in 2008: A Systematic Analysis,” Lancet 375(9730): 1969–87.  .
10) UNESCO Data Centre 2010.
11) Taskinen, S.: Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Edita Prima Oy, Helsinki 2006, s. 4.
12) Taskinen, S.: Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Edita Prima Oy, Helsinki 2006, s. 10.
13) CRC/C/FIN/CO/4 17.6.2011. Committee on the Rights of the Child. 57th session. Consideration of reports submitted by States parties under article 44 of the Convention. Concluding observations: Finland.
http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=78467&GUID={FD37A056-428E-4D25-A5B9-176DA70829D4}
14) Alila, K.: Lapsivaikutusten arviointi – kansallisia ja kansainvälisiä näkökulmia. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja, 2011, s. 7.
15) Regeringens skrivelse 2001/02:186. Ett barnrättsperspektiv i internationellts utvecklingssamarbete.