Suomen UNICEFin lausunto /
Lausuntopyyntö
HEL7828-14/29.3.2011
 
 

YK; Rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (CERD); komitean suositusten nrot 12, 13 ja 16 täytäntöönpanon seuranta


 

Yleistä

Suomen UNICEF kiittää ulkoasiainministeriötä mahdollisuudesta lausua kantansa rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanon seurantaan liittyen. Lausuntoa on pyydetty komitean suosituksista numeroiden 12, 13 ja 16 osalta. Suomen UNICEF lausuu ainoastaan numeron 16 Maahanmuuttajien tilanne, turvapaikanhakijat mukaan lukien suosituksen täytäntöönpanosta.
 

Kansallisissa ohjelmissa tunnustettu rasismin haitallisuus ja hyvien etnisten suhteiden merkitys

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan on kirjattu useita ohjelmia ja strategioita, jotka vaikuttavat maahanmuuttajien ja turvapaikan hakijoiden elämään. Näitä ohjelmia ja strategioita ovat muun muassa ensimmäinen kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma, kolmas sisäisen turvallisuuden ohjelma, lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma ja maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategia. Lisäksi on valmistunut hallituksen kotouttamisohjelma vuosille 2012-2015 osana lakia kotoutumisen edistämistä.

Yhteistä näille ohjelmille ja strategioille on, että niissä on tunnustettu rasismi ja sen haitalliset ja pitkäkestoiset vaikutukset maahanmuuttajien kotoutumiseen ja yhteiskuntaan laajemminkin. Lisäksi niissä on todettu, että maahanmuuttajataustaiset lapset ovat erittäin haavoittuvassa asemassa rasismin ja syrjinnän kohteina. Tämä onkin erittäin tärkeää: Monikulttuuristen lasten etuja ajava järjestöverkosto nosti esiin rasisminvastaisella viikolla vuonna 2013 sen, että lasten parissa työtä tekevät järjestötoimijat kuulevat toistuvasti lasten ja nuorten rasismikokemuksista. Kokemusten mukaan avoin rasismi julkisessa tilassa on lisääntynyt. Lasten turvattomuuden tunnetta lisää se, että rasismia voi kohdata milloin ja missä tahansa, niin koulumatkalla kuin vapaa-ajalla ja julkisissa kulkuvälineissä ja että sitä koetaan tuntemattomien aikuisten taholta.

Ohjelmista ja strategioista kirjattujen perusteella voidaan siis sanoa, että kansallisesti on tunnistettu tarve puuttua ja ennaltaehkäistä rasismia ja syrjintää ja toisaalta edistää hyviä etnisiä suhteita ja yhdenvertaisuutta. Konkreettisia keinoja kuinka tätä tehdään, on kuitenkin nähtävissä vielä vähän.
 

Ihmisoikeuskasvatuksen rooli edelleen puutteellinen rasismin ja syrjinnän ennaltaehkäisyssä ja asenteisiin vaikuttamisessa

Valtion kotouttamisohjelmassa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu rasististen tekojen ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen väheneminen. Keinoksi on esitetty muun muassa viranomais-, työmarkkina- ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen levittämistä sekä kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman linjausten noudattamista. Ensimmäisessä kansallisessa perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmassa II Erityinen osa -kohdassa hallituksen linjauksissa oikeuksien tehokkaan toteutumisen turvaamiseksi tuodaankin esiin perus- ja ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen tärkeys ja todetaan, että ministeriöillä on vastuu oman hallinnonalansa viranomaisten perus- ja ihmisoikeuskoulutuksesta. Perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma sisältää kaksi hanketta (hanke nro 59 Oppilaiden emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen kehittämisen tukeminen ja hanke nro 62 Suvaitsevaisuus osana koulujen kerhotoimintaa), jotka pyrkivät vastaamaan rasismiin ja syrjintään ja toisaalta edistämään yhdenvertaisuutta. 

Suomessa toimivat kansalaisjärjestöt ovat tuoneet toistuvasti esiin, että asenteisiin vaikuttaminen vaatii pitkäjänteistä, koordinoitua ja viranomaisvetoista ihmisoikeuskasvatustyötä. Perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman valmistelua varten perustettu kansalaisjärjestöpaneeli toi vahvasti esille ohjelman valmisteluvaiheessa sen, etteivät edellä mainitut ohjelmaan kirjatut kaksi hanketta ole riittäviä kattamaan sitä ihmisoikeuskasvatustarvetta, jonka avulla voidaan rakenteellisesti ja pitkäjänteisesti ennaltaehkäistä syrjintää ja rasismia. Ohjelmaan sisällytetyt hankkeet kohdistuvat vain lapsiin, kun kansalaisjärjestöpaneeli esitti, että ihmisoikeuskasvatuksen ja -tiedotuksen tulee saavuttaa kaikki väestöryhmät, niin lapset, nuoret, aikuiset kuin vanhuksetkin. Lisäksi ongelmallista hankkeissa on, että ne sisältävät suvaitsevaisuusnäkökulman ihmisoikeusnäkökulman sijaan. Ihmisoikeusnäkökulma sisältää velvoitteen noudattaa ja toteuttaa kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia eikä se sisällä vahingollista valta-asetelmaa kuten suvaitsevaisuusnäkökulma. Lisäksi ihmisoikeuksien kautta on mahdollisuus tuoda esille kaikille ihmisryhmille universaalit ja yhtäläiset oikeudet taustasta, ihonväristä, uskonnosta tai muusta ominaisuudesta riippumatta. Näiden näkökulmien esiintuominen kasvatuksessa on erittäin tärkeää. Ihmisoikeuskeskus työstää parhaillaan selvitystä ihmisoikeuskasvatuksesta ja Suomen UNICEF pitää erittäin tärkeänä, että tämän selvityksen suositukset huomioidaan eri hallinnonaloilla ja ne johtavat ihmisoikeuskasvatuksen systemaattiseen koordinointiin ja toteutukseen kaikessa formaalissa koulutuksessa varhaislapsuudesta aikuisuuteen.
 

Maahanmuuttajataustaisen lasten oikeusturva rasismin ja syrjinnän tapauksissa

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan on sisällytetty seuraavat toimenpiteet: 1) Uhrien avunsaantia tehostetaan ja viranomaisten toimintaa kehitetään helpommin lähestyttäväksi lapsille ja nuorille ja 2) Tuotetaan matalan kynnyksen palveluja syrjintää ja rasismia kokeneille sekä syrjintävaarassa oleville lapsille ja nuorille. Nämä ovat erittäin tärkeitä toimenpiteitä, joista on käyty keskustelua jo useamman vuoden ajan. Se, kuinka näitä toimenpiteitä on lähdetty edistämään kokonaisuutena ja juurikin lapsen oikeusturvan näkökulmasta ovat jääneet lapsen oikeuksia edistäville kansalaisjärjestötoimijoille epäselväksi. Viranomaisten tulisi pitää kansalliset ihmisoikeus- ja lapsen oikeuksia edistävät kansalaisyhteiskunnan toimijat tietoisina miten näitä toimenpiteitä kehitetään ja tehdä kehittämistyötä yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Yhtenä toimenpiteenä edellä mainittuihin linjauksiin voidaan nähdä parhaillaan käynnissä oleva yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistaminen, joka sisältää lain yhdenvertaisuusvaltuutetusta ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta. Tämän hetkinen lakiesitys ei kuitenkaan eksplisiittisesti anna ymmärtää, että kyseisen valtuutetun ja lautakunnan toiminta olisi lapsiystävällistä.


Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toiminnan järjestäminen lapsiystävällisesti on erityisen tärkeää siksi, että Suomessa lapsiasiavaltuutettu ei käsittele lasten tekemiä valituksia.  Tästä seuraa, että Suomessa muiden, yksittäistapauksia käsittelevien ihmisoikeusinstituutioiden tulee toimia lapsiystävällisesti. YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle vuonna. 2011 antamissa suosituksissaan velvoittanut Suomea tiedottamaan myös lapsille ihmisoikeuksia valvovien instituutioiden valitusmenettelyistä. Lisäksi alaikäisten mahdollisuutta tosiasiallisesti käyttää kansallisia valitus- ja kantelumekanismeja on korostettu useissa Euroopan neuvoston viimeaikaisissa linjauksissa, kuten Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivat (hyväksytty ministerineuvostossa vuonna 2010).
 
 
Helsingissä 29.4.2013
Suomen UNICEF
 
Marja-Riitta Ketola, pääsihteeri 
 
Mirella Huttunen, asiantuntija