Lausunto: YK:n Lapsen oikeuksien sopimus, Suomen neljäs määräaikaisraportti YK:n Lapsen oikeuksien komitealle

 

SUOMEN UNICEF


Suomen UNICEF kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa Suomen neljänteen määräaikaisraporttiin YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Keskitymme lausunnossamme Suomen saamiin suosituksiin YK:n Lapsen oikeuksien komitealta 30.9.2005 sekä tuomme esille niitä puutteita, joita Suomen edellisissä maaraporteissa on mielestämme ollut. Omassa lausunnossamme pyrimme ennakoimaan ja jättämään vähemmälle huomiolle seikat, jotka todennäköisesti tulevat käsiteltyä muiden lausunnoissa. Lukemisen helpottamiseksi olemme korostaneet kunkin kohdan pääkohdat lihavoinnein. Kursiivilla on merkitty joitain erillisiä osioita, jotka ovat Suomen UNICEFin omia toimia kyseisen asian edistämiseksi, ja jotka eivät tule ehkä esille muissa lausunnoissa.

Yleistä

Suomen UNICEF on tyytyväinen, että määräaikaisraportti tulee lyhenemään ja keskittymään edellisen raportoinnin yhteydessä saatuihin suosituksiin. Jotta raportointiprosessi ja edelleen sen myötä Suomelle annettavat suositukset toimisivat mahdollisimman toimivana työkaluna, tulee raportin pureutua aidosti ja avoimesti keskeisiin Suomen lapsipolitiikan, lapsia koskevan lainkäytön ja hallinnon haasteisiin. Suomen on uskallettava aiempaa enemmän keskittyä puutteisiin lapsen oikeuksien toteutumisessa ja jätettävä varsin laadukkaankin lapsiin kohdistuvan perustyön kuvailu vähemmälle.

Suomen aikaisemmat raportit ovat olleet kovin lainsäädäntökeskeisiä. Koska suurimmat haasteet lapsen oikeuksien toteutumisessa Suomessa ovat hallinnon ja käytännön tasolla, lakien yleiskuvauksista tulee mielestämme tässä mittakaavassa luopua. Tärkeätä olisi tuoda esiin keskeiset muutokset, ja uusien lakien kohdalla keskeisesti lapsiin vaikuttavat asiat. Tätä tukee myös komitean ohjeistus, jossa todetaan, että ” reports must strike a balance in describing the formal legal situation and the situation in practice. Therefore the Committee requests that for each cluster the State party provide information with regard to: follow-up, monitoring, resource allocation, statistical data and challenges to implementation…” (CRC/C/58/Rev.129 November 2005, kohta 4). Suomen raporteissa on ollut puutteellisesti esitettynä hallinnon seuranta (kuinka lait toteutuvat), eri toimijoiden kouluttaminen ja resursointi, mikä ongelma tulee esille myös monen alla esitetyn asian yhteydessä.

Keskeinen lainsäädäntö

Lain hedelmöityshoidoista 22.12.2006/1237 osalta on mielestämme tärkeää saattaa komitean tietoon se, että uuden lain mukaan henkilöllä, joka on voinut syntyä luovutetusta sukusolusta tai alkiosta, on salassapitosäännösten estämättä oikeus 18 vuotta täytettyään saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Tähän seikkaan komitea on useasti muiden maiden kohdalla kiinnittänyt huomiota.

Uusi lastensuojelulaki on keskeinen. Koska sitä kommentoivat varmasti seikkaperäisesti monet lastensuojelutahot, Suomen UNICEF nostaa tässä kohdin esille vain tyytyväisyytensä siihen, että uudessa laissa on keskeisesti otettu huomioon lasten etu, ja lapsen etu on myös avattu käsitteenä (417/2007, 4. pykälä) sisältäen Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteet provision, protection ja participation. Uuden lain painopiste on ennaltaehkäisyssä, jonka koemme myönteisenä uudistuksena. Uuden lain myötä lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnys madaltui ja ilmoitusvelvollisuus laajeni - ilmoitusvelvollisia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisin sekä seurakunnan työntekijöiden lisäksi muun muassa nuorisotoimen työntekijät sekä yksityisellä sektorilla toimivat palveluntuottajat - ja laissa on selkeästi ilmaistu se, että salassapitovelvollisuus ei estä ilmoituksen tekemistä.

Uusi laki astui voimaan 1.1.2008. Suomen UNICEF esittää jo tässä vaiheessa huolensa siitä, että koulutusta uudesta lasten suojelulaista, etenkin sen ilmoitusvelvollisuuden laajenemisesta ei ole tässä vaiheessa ulotettu tarpeeksi laajalle. Myös muut lasten parissa työskentelevät kuin sosiaalityöntekijät tulee kouluttaa, joista koulun opettajat ja terveydenhuolto ovat keskeisiä, muuten laajennettu ilmoitusvelvollisuus ei toteudu.

Alle 18 -vuotias on lapsi (1. art)


YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan alle 18 –vuotias on lapsi. Lapset ja nuoret kokevat itse suurena epäkohtana sen, että tämän ikärajan huomioiminen vaihtelee asioittain ja kunnittain. (Opetushallituksen järjestämän Lasten Foorumin osallistujien viesti). Suomessa lapsilisä lakkaa kun lapsi täyttää 17 –vuotta, vaikka monen nuoren kohdalla kustannukset ovat tuossa iässä erityisen suuret. Harvaan asutuilla seuduilla jo toisen asteen oppilaitosten sijainti kaukana kotoa nostaa kustannuksia. Monissa kunnissa jo 12 –vuotiaat joutuvat maksamaan aikuisten taksan julkisissa kulkuneuvoissa, tämä asettaa eri kunnissa asuvat nuoret hyvin eri asemaan, ja estää mm. artiklan 31 täysimääräistä toteutumista (lapsen oikeus osallistua harrastustoimintaan ja kulttuurielämään).

Kansainväliset velvoitteet

 

Kehitysapu


Suomi ei ole sitten ensimmäisen maaraporttinsa raportoinut lainkaan Suomen kansainvälisen vastuun velvoitteista, kehitysavun määrästä ja sen sisällöstä - huolimatta siitä, että YK:n lapsen oikeuksien komitea näin ohjeistaa (General measures of implementation (CRC/C/58/Rev.129 November 2005 - arts. 4, 42 and 44, para. 6, of the Convention), kohta 12 a: States parties that provide international assistance or development aid should provide information on human and financial resources allocated to programmes for children, in particular within bilateral assistance programmes.)

Suomen valtio onnistui nostamaan kehitysmäärärahansa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 1990. Laman myötä prosentuaalinen osuus romahti, eikä sitä ole nostettu taloudellisesta nousukaudesta huolimatta. Suomen kehitysavun määrä – 0,39% vuonna 2006 on pienempi kuin vanhojen EU –maiden keskiarvo huolimatta Suomen hyvästä taloudellisesta tilanteesta. Tämänhetkinen tavoite on saavuttaa 0.7%:n tavoite vuoteen 2015 mennessä, jota ei voi pitää riittävänä huomioiden myös Suomen sitoutuminen vuosituhattavoitteisiin. Vuosituhattavoitteiden, jotka koskevat mitä suurimmassa määrin lapsia, saavuttaminen vaatii maailmanlaajuisesti kehitysmäärärahojen kaksinkertaistamista nopealla aikavälillä.

Myös Lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 24 velvoittaa sopimuspuolia kiinnittämään erityistä huomiota lasten kuolleisuuteen terveyteen ja koulutukseen, ja velvoittaa sopimusvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota kehitysmaiden tarpeeseen. Tämän artiklan täysimääräinen toteuttaminen, sekä vuosituhattavoitteisiin sitoutuminen vaatii Suomelta suurempaa taloudellista panostusta kehitysapuun.

Suomen UNICEF on huolestunut siitä, että hallituksen uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa (2007) lapset eivät juurikaan näy, ja kehitysmaiden perusopetuksen turvaamista ei ole nostettu keskiöön. Täten onkin erityisen tärkeää, että lapsiin, koulutukseen ja perusterveydenhoitoon suunnattuja kehitysmäärärahoja seurataan ja että ne tuodaan näkyviin, Lapsen oikeuksien komitean ohjeiden mukaisesti, myös tässä Suomen määräaikaisraportissa. Kehityspolitiikan tulisi olla johdonmukaisia ja pitkäjänteisiä, se ei voi muuttua jatkuvasti poliittisten voimasuhteiden mukaan.

Kansainväliset ihmisoikeus- ja muut sopimukset


Suomen tulisi raportissa ilmoittaa tavoiteaikataulu puuttuvien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ratifiointien osalta, etenkin: YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja koskien lapsikauppaa ja lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa, YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, sekä Ottavan miinasopimus.

Suomi ja Puola ovat ainoat maat Ottawan miinasopimuksen ulkopuolella. Miinoja on pääosin kehitysmaissa, ja miinojen uhreiksi joutuu noin 1500 ihmistä kuukaudessa. Uhreista 75% on siviilejä, ja siviileistä 34 % on lapsia. Vaikka Suomi on ilmoittanut että se ei valmista eikä myy jalkaväkimiinoja, pysymällä Ottawan sopimuksen ulkopuolella se viestii hyväksyvänsä miinat, jotka aiheuttavat näin dramaattista tuhoa siviiliväestölle vielä sodan loputtuakin.

Suomen tavoitteena on liittyä sopimukseen vuonna 2012, tämäkin edellyttäen mittavat lisämäärärahat puolustuksessa. Suomen UNICEF katsoo, että pitäytymällä Ottawan miinasopimuksen ulkopuolella Suomi ei sitoudu täysmääräisesti YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen henkeen, sen kansainvälisiin velvoitteisiin, eikä sen artikloihin 24, 38, 39 eikä sen lisäpöytäkirjaan koskien lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin.

Suomen saamat edelliset päätelmät (CRC/C/15/ADD.272 30. syyskuuta 2005)


C Pääasialliset huolenaiheet ja suositukset

1. Yleiset täytäntöönpanotoimet 8 (artiklat 4, 42 ja 44 (6. kpl))


Komitean aikaisemmat suositukset

Lapsiin kohdistuva väkivalta

Kts. kohta 4. Perheympäristö ja vaihtoehtoinen hoito.

Kansalliset toimintaohjelmat

Suomen UNICEF on tyytyväinen erityisesti kahteen uuteen toimintaohjelmaan: Lapsi – ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan (OPM, 2007-2011) sekä hallituksen Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan (2007). Molemmissa on nostettu YK:n lapsen oikeuksien sopimus keskeiseksi, ja korostetaan valtion vastuuta siitä tiedottamisesta. Lapsi ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma on listannut kuhunkin toiminta-alueeseen vastuutahot, joka on hyvä askel edistää ohjelmien täytäntöönpanoa. Haasteena on ohjelmien jalkauttaminen tehokkaasti alueellisille toimijoille.

Lapsiin kohdistettavat voimavarat

Suomessa kunnilla on hyvin itsenäinen asema. Tämä asettaa kuntien lapset keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan. Epätasa-arvo ulottuu aina äitys- ja lapsineuvolatoiminnasta koulutukseen, terveydenhuoltoon ja nuorten jatkosijoittumiseen.

Kuntien resursointia lapsiin tehostaisi lapsen edun ensisijaisuuden huomioonottaminen ja edelleen työkaluna lapsivaikutusten arviointimallin käyttöönotto (kts. kohta 2. Lapsen etu tässä lausunnossa).

Tietojen kokoaminen

Suomen UNICEF näkee haasteita yhdistää tietoturvasuoja ja erityisten haavoittuvaisten ryhmien seuranta. Ongelmien ennakointi ja niihin puuttuminen vaatisi selvempää seurantaa ja tilastointia eri vähemmistö- ja sosiaalisista ryhmistä, mutta tietoturvasuoja asettaa tässä rajoja. Suomen UNICEF kiittää kuitenkin STAKESin ja Tilastokeskuksen kirjaa, Suomalainen lapsi, jossa on tilastoitu menestyksekkäästi suomalaisen lapsen elämää.

Yleissopimukseen liittyvä koulutus/tiedottaminen

Viime määräaikaisraportin jättämisen jälkeen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tiedottamisessa on tapahtunut merkittävä edistys. Isona edistysaskeleena voidaan pitää lapsiasiavaltuutetun viran perustamista ja toiminnan käynnistymistä. Lapsiasiavaltuutetun toimenkuvaan kuuluu lapsen oikeuksien edistäminen. Lapsiasiavaltuutetun tueksi on nimetty lapsiasianeuvottelukunta ja sen osaksi lapsen oikeuksien tiedotusryhmä, joka on käynnistänyt tiedotustyön pohtimisen.

Lapsiasianeuvottelukunnan kautta, joka on koonnut yhteen niin ministeriöitä, kuntia kuin järjestöjäkin, tieto YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta on jo levinnyt ja on otettu huomioon erilaisissa toimintasuunnitelmissa ja ohjelmissa, mm. Lapsi – ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa (OPM, 2007-2011).

Nyt uudelle hallituskaudelle luodussa Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa (2007) sitoudutaan luomaan yhdessä eri ministeriöiden, järjestöjen ja lapsiasiavaltuutetun kanssa lapsen oikeuksien tiedottamisen kansallinen viestintästrategia. Sen tarkoituksena on määrittää jatkoa varten eri ministeriöiden vastuut lapsen oikeuksista tiedottamisessa sekä tiedottamisen rahoituksessa.

Strategiaan tulee sisällyttää lapsen parissa työskentelevien, ja lapsia säännöllisesti työssään kohtaavien viranomaisten koulutus sopimuksesta. Sopimus tulee sisällyttää kiinteänä kokonaisuutena opettajien ja varhaiskasvattajien opintoihin.

Näitä koskevat konkreettiset toimet tulee kirjata määräaikaisraporttiin, ja täydentää niitä kuluvan vuoden aikana komitealle toimitettavilla lisäaineistoilla.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus tulee saada selkeästi kirjatuksi koulujen opetussuunnitelmaan. Nyt ihmisoikeudet, moraali ja etiikka ovat siellä liian yleisellä tasolla. Lapsen oikeuksien sopimus on mainittu nimeltä vain kerran, elämänkatsomustiedon yhteydessä, jota opiskelee n. 2% Suomen lapsista.

Lasten ja nuorten alhaisesta tietotaidosta kertoo Suomen UNICEFin syksyllä 2006 Gallupilla teettämä tutkimus, jossa yläkoululaisilta kysyttiin tietämystä ihmis- ja lapsen oikeuksista sekä tutkittiin asenteita. Heistä 60 prosenttia ei tiennyt, tai ei osannut sanoa, että lapsilla on erityisoikeudet, 40 prosenttia sanoi tietävänsä hyvin vähän, tai ei osannut sanoa, lasten oikeuksista. Kysyttäessä avoimella kysymyksellä mihin asiakirjaan lapsen oikeudet on kirjattu, kukaan lapsista ei osannut nimetä YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta. Lapset ovat ylipäätään omaksuneet ihmisoikeudet heikosti; tutkimuksessa ilmenee mm, että 38 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että Suomessa on liikaa pakolaisia ja jopa 41 prosenttia arvioi, että Suomessa on enemmän tai yhtä paljon pakolaisia kuin muissa Euroopan maissa (Suomeen saapuu vain 1-2 % Euroopan Unionin alueen turvapaikanhakijoista).

Tätä viranomaisten strategiaa odotellessa lapsen oikeuksien sopimuksesta viestintä on ollut, ja on järjestöjen vastuulla. Pitkälti myös omarahoitteisena, sillä valtiolta puuttuu taho, joka voisi myöntää varoja kotimaan lapsille suunnattuun lapsen – ja ihmisoikeuskoulutukseen. Ulkoministeriön kehityspoliittinen tiedotus myöntää varoja kehitysmaiden lasten oikeuksista viestimiseen.

Suomen UNICEFin joitakin hankkeita lapsen oikeuksien edistämiseksi:

Lapsen oikeuksien opintokokonaisuus Avoimessa yliopistossa käynnistyi syksyllä 2007 lapsijärjestöjen aloitteesta. Kokonaisuus on poikkitieteellinen ja suunnattu niin opiskelijoille kuin ammatissa jo työskenteleville. Opinnot ovat olleet erittäin suosittuja, ja ne jatkuvat alkusyksyyn 2008.

Tutkimus TNS Gallupilla lapsen oikeuksista ja sen julkaiseminen lapsen oikeuksien päivänä 2006. Tutkimus saavutti merkittävän julkisuuden. (Tutkimuksen tilastollinen virheraja on +/-2,3%.)Tulokset yllä.

Suomen UNICEF on neljän viimeisen vuoden ajan lähettänyt joka lapsen oikeuksien päivän postikortin päättäjille ja vaikuttajille (10. – 30.000 kpl) muistuttaen lapsen oikeuksista ja sopimuksesta eri teemalla. Myös joka vuosi on järjestetty Lapsen oikeuksien päivän tiedotustilaisuus, joka on poikinut haastatteluja ja medianäkyvyyttä ja kuuluvuutta lapsen oikeuksille.

Materiaalina Suomen UNICEF on teettänyt ala- ja yläkouluille Opettajien oppaat (2003) siitä, kuinka lapsen oikeuksia opetetaan (Oikeuden aika –oppaat). Opetushallitus postitti oppaat kaikkiin kouluihin, ja oppaista on jo jouduttu ottamaan lisäpainoksia (2007). Kouluille on teetetty suosittu 12 –osainen lapsen oikeuksin julistesarja, useita videoita, DVD.tä ja pelejä lapsen oikeuksista. Kaikki materiaalimme on ilmaista ja osittain UM:n kehityspoliittisen tiedotuksen tukemaa.

Vuonna 2006 kaikille neljäsluokkalaisille postitettiin Lapsen oikeuksien sanomalehdet, jonka välissä oli liite väkivaltaa vastaan ja tarra Olen lyömätön.

Vuonna 2007 teimme yhdessä muiden lapsijärjestöjen kanssa nuorille suunnatun lapsen oikeuksien esitteen (koordinaatio lapsiasiavaltuutettu), se on käännetty ruotsiksi englanniksi ja pohjoissaameksi. Teimme myös pienille lapsille suunnatun esitteen (koordinaatio Suomen UNICEF), joka on käännetty ruotsiksi ja romaniksi. Suomen UNICEF postitti molemmat esitteet kaikkiin kouluihin lapsen oikeuksien päivänä 2007. Esitteet on vapaasti tilattavissa.

Suomen UNICEF luennoi lapsen oikeuksista mm. varhaiskasvattajille (yhteistyö STAKESin kanssa), yliopistoissa, sosiaalialan oppilaitoksissa, avoimen yliopiston lapsen oikeuksien opintokokonaisuudessa, useassa koulussa.

Opetushallitus käynnisti vuonna 2007 Lasten Foorumi –hankkeen (osallistumishanke), jossa Suomen UNICEF on ollut kumppanina tuoden sisältöä valittuun lapsen oikeus –teemaan. Tämän innoittamana mm. Vantaan kaupunki valitsi kaikkien koulujensa oppilaskuntien teemaksi (vaikuttamisen yhteishanke) lapsen oikeudet. Suomen UNICEF luennoi myös heille.

Järjestöjen työ on tärkeää, mutta se on projektiluontoista ja suuntautuu usein niille tahoille, jotka osaavat tietoa kysyä. Tämän vuoksi onkin tärkeää luoda rakenne lapsen oikeuksien sopimuksesta tiedottamiselle.

2. Yleiset periaatteet (artiklat 2,3, 6 ja 12)


Syrjimättömyys

Tehokkain tapa puuttua syrjintään on puuttua siihen ennen kuin se tapahtuu. Tämä edellyttää järjestelmällistä lasten parissa työskentelevien ihmisoikeus- ja monikulttuurisuuskoulutusta. Monikulttuurisuusopetuksen tulee pitää sisällään Suomen omat vähemmistöt, sekä maahanmuuttajat. Tällainen osio tulee sisällyttää lastentarhaopettajien, terveydenhoitajien ja opettajien opetusohjelmaan. Tällä hetkellä koulutus on satunnaista, paikallista, hankeluonteista ja pitkälti järjestöjen varassa.

Lapsen etu

Suomen UNICEF kiittää uutta Lasten suojelulakia siitä, että siinä Lapsen edun – käsite on avattu lain käyttäjille (kts. kohta Keskeinen lainsäädäntö, lausunnon s. 2). Suomen UNICEF esittää kuitenkin huolensa siitä, että lapsen edun ensisijaisuus ymmärretään yhä liian kapeasti, se liitetään vain suoraan lapsia koskevaan lainsäädäntöön, kun se pitäisi ulottaa kaikkeen lainsäädäntöön ja hallintokäytäntöön.

Lapsen edun käsitteen soveltaminen käytäntöön edellyttää lapsivaikutusten arviointia ennen päätöksentekoa. Suomi sitoutui tehdessään Lapsille sopiva Suomi –ohjelman tekemään tällaisen lapsivaikutusten arviointimallin. Se tehtiin vuonna 2006 (Sirpa Taskinen, lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen, Stakes), mutta sitä ei ole otettu selkeästi käyttöön. Tämänkin ongelmana on, kuten monen ohjelmankin, että niiden levittämiseksi koko yhteiskunnan toimijoille ei ole luotu selkeätä strategiaa eikä nimetty vastuutahoa.

Lapsen edun ensisijaisuuden ymmärtämistä ja soveltamista käytäntöön edesauttaisi myös viranomaisten koulutus YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta.

4. Perheympäristö ja vaihtoehtoinen hoito


Väkivalta, hyväksikäyttö ja laiminlyönti

Suomessa on viranomaisten toimesta ryhdytty kiitettävästi pohtimaan lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämistä osana muita ohjelmia (mm. Oikeusministeriön Kansallinen väkivallan vähentämisohjelma (2006) ja Sisäministeriön Arjen turvaa -sisäisen turvallisuuden ohjelma (2004).

Myös järjestöt ovat olleet aktiivisia. Mm. Lastensuojelun keskusliitolla on ollut näkyvä Älä lyö lasta -kampanja, Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on tehnyt aktiivista työtä koulukiusaamista vastaan.

Suomen UNICEF julkaisi syksyllä 2006 Gallup –tutkimuksen, jonka osana oli kysely nuorten asenteista ruumiilliseen kuritukseen. Tutkimus saavutti paljon huomiota. Suomen UNICEF julkaisi myös elokuussa 2006 UN Violence Studyn osana tutkimuksen Behind Closed Doors (UNICEF ja The Body Shop), jossa tiedotettiin perheväkivallan vaikutuksista ja tuotiin esille EU –maiden tilastot. Myös tämä saavutti laajan medianäkyvyyden. Lapsen oikeuksien päivänä UNICEF postitti kaikille Suomen neljäsluokkalaisille Olen lyömätön! (I’m Unbeatable!) tarran ja esitteen, jossa kerrottiin, että lasta ei saa kurittaa ja mistä hakea tarvittaessa apua. Esite jaettiin lapsen oikeuksia käsittelevän sanomalehden välissä. Myös päättäjille valtionhallinnossa ja kunnissa, sekä muille vaikuttajille (11.000 kpl) lähetettiin postikortti teemalla Lapsi on lyömätön.

Lapsiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn haasteena on tiedon ja tilastojen puute, viranomaisten politiikkatyöstön jalkauttaminen hallintoon, lasten parissa työskentelevien koulutus huomaamaan ja puuttumaan väkivaltaan sekä suuren yleisön asennekoulutus.

Huolimatta siitä, että ruumiillinen kuritus on kielletty lailla jo vuodesta 1984 asenteet ruumiillista kuritusväkivaltaa kohtaan on sallivat. Suomen UNICEF teetti Gallupilla tutkimuksen syksyllä 2006 (tilastollinen virheraja +/- 2,3%) , jossa kysyttiin nuorten (yläkoululaisten) asenteita ruumiilliseen kuritukseen. 57% prosenttia yläkouluikäisistä nuorista sallisi lapsen lievän ruumiillisen kurittamisen ja moni luulee sen olevan sallittua myös Suomen lainsäädännössä. Tämä kertoo siitä, että lakia ruumiillisen kurituksen kieltämisestä ei tunneta.

Suomen UNICEF on huolestunut siitä, että asennekasvatus on järjestön vastuulla ja näin kovin projektiluontoista ja rahoitusriippuvaista. Ihmisoikeuskoulutuksen tulee sisältyä tiukemmin koulujen opetussuunnitelmiin ja lasten parissa työskentelevien ammattikoulutukseen. Tilastotieto on puutteellista ja uhritutkimukset tulee tehdä säännöllisiksi viranomaisten toimesta.


5. Perusterveys ja hyvinvointi


Elintaso

Vaikka suhteellinen köyhyys on Suomessa vähäistä, elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella kuitenkin Suomessa 570 000 ihmistä eli 11 prosenttia väestöstä (Stakes) (Tilastokeskuksen mukaan 12 prosenttia). Köyhien lapsiperheiden osuus on kasvanut muuta väestöä nopeammin viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Lapsiperheiden köyhyysaste vaihtelee suuresti perhetyypin mukaan. Kahden vanhemman lapsiperheistä köyhiä on 9 prosenttia, mutta yksihuoltajatalouksista jo 27 prosenttia. Suurista yli kolmilapsisista perheistä köyhiä on 26 prosenttia ja pikkulapsiperheistä 17 prosenttia. (Stakes). Trendi on UNICEFin tutkimuksen mukaan (Child poverty in Rich Countries 2005) sama suurimmassa osassa rikkaita maita. Nojaten tähän tutkimukseen myös Suomen tulee nähdä lapsiperheiden köyhtymisen ja edelleen syrjäytymisen kauaskantoiset seuraukset ja kustannukset, ja Suomen tulee järjestelmällisesti ja poikkihallinnollisesti toimia köyhyyttä vastaan, sekä asettaa aikaan sidotut tavoitteet lapsiköyhyyden poistamiseksi. Nämä toimenpiteet tulisi näkyä Suomen määräaikaisraportissa.

6. Koulutus, vapaa-aika ja kulttuuritoiminta


Romanilasten oikeus koulunkäyntiin ei toteudu täysimääräisesti Suomessa. Tästä Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia YK:n lapsen oikeuksien komitealta.

Tiedot romanilasten koulunkäynnistä perustuvat jo hieman vanhentuneeseen selvitykseen romanilasten perusopetuksen tilasta (Opetushallitus 2002). Se osoittaa kuitenkin selviä haasteita romanilasten koulunkäynnissä. Romanilapset syrjäytyvät jo koulutaipaleensa alussa jäämällä esiopetuksen ulkopuolelle. Tilanne on kohentunut, mutta viesti on yhä selvä, varhaiskasvatukseen tulee voimakkaasti panostaa. Romanioppilaat tarvitsevat poikkeuksellisen paljon erityistukea. Puolet romanioppilaista osallistui erityisopetukseen, ja 16 % alakoulun romanioppilaista opiskeli joko kokonaan tai osittain mukautetun opetussuunnitelman mukaan (keskiarvo 5 %). Huolestuttavaa on myös se, että romanilapset siirretään liian helposti mukautettuun opintosuunnitelmaan, josta jää jälki päästötodistukseen mikä edelleen mikä vaikeuttaa heidän jatkosijoittumistaan.

Romanitaustaisen kouluavustajan on todettu merkittävästi edistävän romanilapsen koulunkäyntiä. Kuntien itsenäinen resursointi kouluavustajiin asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Oikeus tuettuun koulunkäyntiin tulee olla tasa-arvoisesti lasten ulottuvilla. Noin 400 koulussa on romanioppilaita, Suomessa on n. 20 romanitaustaista kouluavustajaa, joista suurin osa on vailla töitä. Tämä romanitaustaisten kouluavustajien kouluttaminen, mutta työtä vaille jääminen tulee kirjata Suomen raporttiin.

Keskeisiä opetuksen nivelvaiheita ovat koulun aloittaminen, yläkouluun siirtyminen ja jatko-opintoihin hakeutuminen. Romanilapsi ja hänen perheensä tarvitsevat keskimääräistä enemmän tietoa koulutuksen merkityksestä ja jatko-opiskelumahdollisuuksista.

Ihmisoikeuskoulutuksella on olennainen merkitys juuri vähemmistöjemme kohdalla. Lastentarha- ja opettajakoulutuksessa ei ole pysyvää opintojaksoa ihmisoikeuksista ja monikulttuurisuudesta. Ihmisoikeus- ja monikulttuurisuuskoulutus on liian projekti- ja hankeluontoista, ja paljolti järjestöjen vastuulla. Ihmisoikeus- ja monikulttuurisuuskoulutuksen kautta myös avainasemassa olevat opinto-ohjaajat saisivat käyttöönsä keinoja, joilla tukea romanilasta opetuksen nivelvaiheissa. Tieto ja ymmärrys helpottavat yhteydenpitoa romanivanhempiin, ja rohkaisee opettajia puuttumaan varhaisessa vaiheessa oppimisvaikeuksiin, jolloin romanilasten ei tarvitsisi turvautua koulun keskeyttämiseen tai mukautettuun opiskeluun.

Vaikka myönteistä kehitystä romanilasten koulunkäynnin edistämiseksi tapahtuu, tähänastisia toimia vaivaa projekti- ja hankeluonteisuus todellisen kehityksen aikaansaamiseksi. Myös kuntien itsenäinen toimivalta estää myönteisen kehityksen. Suomen UNICEF kokee tärkeänä, että suunnitteilla oleva romanilasten varhaiskasvatusryhmä toteutuu, ja että se saa tarvittavia muutoksia lainsäädäntöön, jotta kunnat voidaan velvoittaa edistämään romanilasten asemaa.

Suomen UNICEFin vuoden 2007 teemana oli romanilasten perusopetus. Suomen UNICEF jätti yhdessä romanitoimijoiden (Romaniasiain neuvottelukunta, Opetushallitus, Etelä-Suomen lääninhallitus ja Romano Missio) kanssa laaditun vetoomuksen opetusministerille romanitaustaisten koulukäyntiavustajien tehokkaammaksi hyödyntämiseksi, ihmisoikeus- ja monikulttuurisen tiedon lisäämiseksi opettajien ja ohjaajien koulutuksessa, sekä opinto-ohjaajien tieto-taidon lisäämiseksi.

Lapsen oikeuksien postikortti romanilasten oikeudesta peruskoulutukseen lähetettiin 11.000 päättäjälle ja vaikuttajalle. Pääsanomalehdessä julkaistiin aiheesta sivun ilmoitus. Aiheesta julkaistiin mediassa useita juttuja ja haastatteluja.


YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta tehty lapsennettu esite käännettiin ja painettiin romaninkielelle (UNICEF ja Romaniasiain neuvottelukunta, 2007). Romaniasiain neuvottelukunta vastaa sen jakelusta.

Lasten osallistuminen

Lasten ja nuorten osallistumiseen on Suomessa herätty kiitettävästi. Myös uusi teknologia on (mm. netti) on tuonut osallistumisen helpommaksi ja lapselle ja nuorelle tutulla tavalla. Järjestöt ovat tässäkin edelläkävijöitä, mutta lasten osallistumista ei voi jättää vain järjestöjen varaan, valtiovallan tulee osallistua etenkin rakenteiden luomiseen ja kehittää lasten äänen kuulemista myös viranomaisille. Perustuslakiin lisätty säännös oppilaskunnasta on tervetullut uudistus (Perusopetuslaki, 8 luku 47 a § 2007/239).

Tämän säännöksen osalta on tärkeää, että se tehdään tiettäväksi kunnissa ja edelleen kuntien koulutoimessa ja myös alakoulujen osalta. Tällä hetkellä vain osa alakouluista on lähtenyt luomaan näitä rakenteita. Lapset on tärkeä osallistuttaa, ja on tärkeä opettaa heille vaikuttamisen tapoja ja kanavia pienestä pitäen. Vaikka säännös ei velvoita kouluja järjestämään oppilaskuntatoimintaa, opetuksen järjestäjän tulee säännöksen mukaan muulla tavoin huolehtia siitä, että oppilailla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä koulunsa tai muun toimintayksikkönsä toimintaan liittyvistä, oppilaita yhteisesti koskevista asioista. Suomen UNICEF on huolestunut siitä, että tätä säännöstä ei tunneta tarpeeksi alakouluissa.

7. Erityiset suojatoimet


Lapset turvapaikanhakijoina

Suomen UNICEF on huolestunut Suomen suhtautumisesta lapsiturvapaikanhakijoihin. Heitä tulisi kohdella ensisijaisesti lapsina, joilla on oikeus turvattuun elämään, lapsen edun ensisijaisuus huomioiden.

Lasta ei tule ottaa säilöön, sillä säilöönotossa lapsen oikeudet eivät toteudu, hänellä ei ole mm. mahdollisuuksia koulun käyntiin. Vuonna 2006 alaikäisiä turvapaikanhakijoita otettiin säilöön Metsälän säilöönottokeskuksessa 15 (marraskuun loppuun mennessä), joista 2 oli ilman vanhempiaan. Säilössä olo aika on ollut keskimäärin kolme viikkoa. Aikaisempina vuosina säilöönottoja on ollut enemmän.

Lapsillekin on myönnetty tilapäisiä, nk. B –lupia, jotka eivät takaa oikeutta käydä koulua eivätkä oikeuta kunnan palveluihin. B-luvan saaneet lapsilla ei ole myöskään mahdollisuutta perheenyhdistämiseen. Hallituksen esitys ulkomaalaislain muuttamiseksi (HE 166/2007) tuo toivottavasti muutoksen asiaan. Tilapäisiä lupia myönnettiin vuonna 2006 31, vuonna 2007 ne vähenivät onneksi 3:een. Kielteisiä turvapaikkapäätöksiä tuli sen sijaan vuonna 2007 enemmän (10 kpl) verrattuna vuoteen 2006 (2 kpl).

Ilmeisen perusteettomiksi katsottiin vuonna 2007 2 hakemusta, vuonna 2006 4. Nämä lapset joutuivat siis nopeutettuun turvapaikkamenettelyyn.

Alaikäisiä yksin tulleita ei saa palauttaa toiseen EU-maahan turvapaikkamenettelyyn, mikäli se johtaa epäinhimilliseen tilanteeseen lapsen kannalta.

Seksuaalinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa

Ulkoministeriön laatima Ihmiskaupanvastainen toimintasuunnitelma hyväksyttiin valtioneuvostossa 2005. Toimintasuunnitelman myötä Suomi tunnisti mahdollisen ongelman olemassaolon ja oli tärkeä avaus tästä keskustelulle. Toimenpide-ehdotuksissa edellytetään mm. mahdollisen ihmiskaupan järjestelmällisempää seurantaa, viranomaisten kouluttamista, kouluttamista uhrien, erityisesti lapsiuhrein tunnistamiseen ja erityisten menetelmien kehittämistä, jossa lapsen oikeudet toteutuvat. Suomen UNICEF on huolestunut, että toimintasuunnitelmassa vastuutahoja ei ole selkeästi nimetty.

Tähän neljänteen määräaikaisraporttiin tuleekin kirjata ne toimet, joihin on ryhdytty näiden toimenpiteiden edistämiseksi. Tässä kohdin Suomen tulee myös ilmoittaa ratifiointiaikataulu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, koskien lapsikauppaa ja lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa, osalta.

Alaikäisiä koskeva oikeudenkäyttö

Suomi sai huomautuksen koskien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen tehtyä varaumaa, jonka mukaan Suomi ei ehdottomasti sitoudu siihen, että nuoret ja aikuiset rikoksentekijät säilytetään erillään toisistaan.

Suomea sitoo kuitenkin lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 37 artiklan määräys, jonka mukaan vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on pidettävä erillään aikuisista (näin totesi myös perustuslakivaliokunta käsitellessään hallituksen esitystä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (PeVL 20/2005 vp - HE 263/2004 vp).

Komitea katsoo, että Suomen tulee poistaa tämä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen tehty varauma (10 artikla, 2. ja 3. kappale). Tämä tukee sekin, että kansallisessa vankeuslaissamme (767/2005) todetaan, että alle 18-vuotias vanki on pidettävä erillään aikuisista vangeista, jollei hänen etunsa muuta vaadi (5 Luku 2§). Suomen UNICEF toivoo määräaikaisraportin tähän kohtaan selkeätä arviota ja kannanottoa vastuuministeriöltä.

Vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset

Romanilasten tilanne on luvattoman heikko ottaen huomioon Suomen yleisen elintason, romaniväestön pienen koon ja Suomen yleisen menestyksen lasten koulutuksessa. Romaniväestö kohtaa edelleen paljon syrjintää myös viranomaisten puolelta. Pelkästään hankkeilla ja projekteille tilanne ei kohene, tarvitaan kuntia ja viranomaisia velvoittavia säännöksiä, ja ne tulee saattaa tietoon järjestelmällisellä koulutuksella. (kts. myös kohta2. syrjimättömyys ja kohta 6.koulutus).

8. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja


Suomen tulee ilmoittaa ratifiointiaikataulu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, koskien lapsikauppaa ja lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa, osalta.

9. Seuranta ja tiedon jakaminen


Komitea kiinnittää huomiota siihen, että sen antamat päätelmistä pitää tarkoituksenmukaisesti jakaa tietoa. Kolmannesta määräaikaisraportista annetuttuja päätelmiä ei levitetty tarpeeksi laajalle.

Suomen UNICEFin katsoo tarpeelliseksi, että jo tähän itse maaraporttiin kirjataan tiedoksi ja muistutukseksi ne tahot, joille päätelmät lähetetään seurantaa ja toimenpiteitä varten, ja kirjaa myös tämän toimenpiteen vastuutahon. Nämä tahot eivät voi olla vain ministeriöitä, tai ministeriöt pitää edelleen velvoittaa jakamaan päätelmät laajalti omille hallinnonaloilleen.



Helsingissä 29.2.2008


Suomen UNICEF


Pentti Kotoaro     Inka Hetemäki
Pääsihteeri         Ohjelmajohtaja