Lausunto hallituksen esityksestä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifiointiin liittyen

Suomen UNICEF on koostanut alla olevan lausunnon ulkoasiainministeriölle hallituksen esityksestä (myöhemmin esitys) vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (myöhemmin yleissopimus) ratifiointiin liittyen.

Suomen UNICEF kommentoi hallituksen esitystä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevien suositusten (CRC/C/FIN/CO/4) ja komitean antaman Vammaisten lasten oikeudet – yleiskommentin nro 9 pohjalta.

Yleissopimuksen ratifiointi

Suomen UNICEF kannattaa lämpimästi hallituksen esityksen ehdotusta siitä, että eduskunta ratifioisi vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan. Sopimuksen ratifiointi tämän hallituskauden aikana on ehdottoman tärkeää.

Yleisiä huomioita hallituksen esitykseen yleissopimuksen ratifioinnista

Yleissopimuksen soveltamisala on laaja sisältäen kaikki elämänalueet. Kuten esityksen kansainvälistä kehitystä tarkastelevassa kohdassa todetaan, vammaisten henkilöiden asiat on nähty pitkään vain sosiaalipolitiikan alaan kuuluvina hyvinvointikysymyksinä eikä ihmisoikeuskysymyksinä. Hallituksen esityksessä on nostettu esiin sosiaali- ja terveyskysymysten lisäksi myös muita elämänalueita. Valitettavasti yleissopimukseen kuuluvat elämänalueet kuten koulutus ja vapaa-aika käydään syvällisemmin läpi vasta kyseisten artiklojen kohdalla eikä esityksen alkupuolella. 

Yleissopimuksessa on ansiokkaasti sisällä lapsen oikeudet erikseen nostettuna sekä läpileikkaavina ikänäkökulmaa painottavina velvoitteina. Niissä artikloissa, joissa on sopimusvaltiota velvoittava ikään perustuva mukautus tai joissa lapset on mainittu erikseen,on tärkeä tuoda esiin tarve kehittää eri ikätasolle sopivia tai lapsiystävällisiä mekanismeja.  Suomen UNICEF on nostanut lausunnossaan esiin kohtia lapsen oikeuksien sopimuksesta ja lapsen oikeuksien komitean kommentteja ja suosituksia, joita on mahdollista sisällyttää hallituksen esitykseen täsmentämään näitä puutteita. On tärkeää, että nämä kohdat on avattu hallituksen esityksessä, sillä esitys ohjaa kansallista ratifiointiprosessin jälkeistä viranomaistyötä, vaikka varsinaisista lakimuutoksista ei olisikaan kyse.  

YK:n ihmisoikeussopimukset ovat todistusvoimaisia vain YK:n kielillä. Ihmisten arkea, joissa ihmisoikeuksien on ensisijaisesti toteuduttava, ohjaavat kuitenkin sopimuskäännökset, ei viralliset YK:n kielet, erilaisten toimijoiden ja viranomaisten kautta. Tästä syystä olisi tärkeää saada yleissopimuksesta käännös, joka vastaa mahdollisimman tarkasti yleissopimuksen alkuperäistä ajatusta. Suomen UNICEF on lausunnossaan nostanut muutamia käännökseen liittyviä ongelmia esiin ja toimittaa tarvittaessa tarkempia näkemyksiä käännöksiin liittyen. Suomen UNICEFin mielestä hallituksen esitys itsessään on hyvin selkeästi kirjoitettu.

 Lainsäädäntö

Lasten kuulemis- ja osallistumisoikeuksia turvaavia lainkohtia ei ole erikseen mainittu esityksessä, mutta koska yleissopimus tuo niitä vahvasti esille, olisi tärkeä, että seuraavat lait mainitaan tulevassa hallituksen esityksessä jo lainsäädäntöä käsittelevässä kohdassa:Perustuslain 6 § kohta ”Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti” ja Nuorisolain 8 § ”Nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa”. Nämä lait liittyvät erityisesti yleissopimuksen artiklaan 4, 3.luku ja artiklaan 7.

Politiikkaohjelmat

Esitykseen on koottu eri politiikkaohjelmia, jotka ovat joko täysin vammaispoliittisia tai eri elämänalueita koskevia ohjelmia, joissa huomioidaan myös vammaisten ihmisten oikeudet. Näistä puuttuu Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma, jossa huomioidaan ansiokkaasti vammaisten lasten oikeudet. Sitä ohjaa vahva yhdenvertaisuusperiaate ja se sisältää erityisesti myös vammaisia lapsia ja nuoria koskevia toimenpiteitä. Tämä kehittämisohjelma on lisättävä esitykseen. 

Mietinnön politiikkaosiosta puuttuu tärkeä elämänalue; koulutus. Koulutusta käsitellään kuitenkin kattavasti esityksen artikla 24 kohdassa. On tärkeää, että jo mietinnön politiikkaohjelmaosiossa arvioidaan sitä, miksi koulutusta ohjaavassa opetus- ja kulttuuriministeriön Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016 kehittämisohjelmassavammaisten ihmisten koulutukselliset oikeudet ovat jääneet vähälle huomiolle.

Tässä osiossa ei myöskään mainita ensimmäistä Kansallista perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmaa 2012-2013, johon valtion viranomaiset kokosivat omia hallinnonalojaan, myös vammaisten ihmisten oikeuksia, koskevia perus- ja ihmisoikeushankkeita. Tämä toimintaohjelma on lisättävä esitykseen.

Keskeiset valvontaviranomaiset

Keskeisissä valvontaviranomaisissa on lueteltu myös muita kuin varsinaisia valvontaviranomaisia. Lapsiasiavaltuutetun tehtäviin kuuluu Suomessa edistää lasten oikeuksien toteutumista. Lapsiasiavaltuutetun toimisto tulisikin mainita tässä osiossa, sillä valtuutella on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa vammaisten lasten oikeuksien edistäjänä.

Kansainvälinen kehitys

Kansainvälinen kehitys -osiossa tulee mainita koulutus elämänalueena ja tuoda esiin UNESCOn työ ihmisoikeuspohjaisen inklusiivisen koulutuspolitiikan edistämiseksi.  Lapsen oikeuksien komitean mukaan inklusiivinen opetus tarkoittaa arvoja, periaatteita ja käytäntöjä, jolla pyritään siihen, että kaikki oppilaat ja opiskelijat saavat mielekästä, tehokasta ja laadukasta opetusta.

Artiklat

On erittäin tärkeää, että esityksessä huomioidaan kansainvälisten ihmisoikeuskomiteoiden antamat suositukset Suomelle sekä tehdyt kansalliset selvitykset ja niihin liittyvät suositukset, joiden toteuttaminen edistää yleissopimuksen ratifiointia.

Johdanto

Sopimuksen käännöstä koskeva huomio: Kohdassa p käytetään termiä moninkertainen syrjintä. Tulisiko tässä käyttää termiä moniperusteinen syrjintä?

Artikla 2

Sopimuksen käännöstä koskeva huomio: Kohdassa ”syrjintä vammaisuuden perusteella” yleissopimuksen termi ”social” on käännetty sosiaaliturvaksi. Kattaako tämä käännös yleissopimuksen ajatuksen sosiaalisista oikeuksista?

Artikla 4 Yleiset velvoitteet

Esityksessä todetaan, että vammaisten henkilöiden edustamisen on tapahduttava sekä vammaisten henkilöiden järjestöjen että kyseessä mahdollisesti olevaa tiettyä erityistä ryhmää, kuten lapsia, edustavien järjestöjen kautta. Esimerkkeinä vammaisten henkilöiden osallistumisesta ja osallistamisesta esityksessä mainitaan vammaisneuvostot, asiakasneuvostot sekä kuntien uudet osallistumismallit. Esityksen artikla 7 koskevassa kohdassa todetaan, että Suomessa ei ole tällä hetkellä vammaisten lasten omia järjestöjä, joiden kautta vammaisten lasten osallisuus yhteiskunnallisina toimijoina toteutuisi heitä koskevissa asioissa. Vaikka lasten osallistumista tarkastellaan tarkemmin artiklassa 7, on tärkeää, että lasten osallistumista käsitellään tarkemmin myös artiklaa 4 käsittelevässä kohdassa.

Lapsen oikeuksien komitea on Suomea koskevissa suosituksissaan tuonut esille huolen siitä, ettei vammaisten lasten oikeus tulla kuulluksi toteudu asianmukaisesti. Komitean yleiskommentissa numero 9 edellytetään, että lapsilla tulisi olla edustus erilaisissa elimissä, kuten parlamenteissa ja muissa organisaatioissa, joissa he voivat ilmaista mielipiteensä heitä koskevista päätöksistä sekä lapsina yleensä että erityisesti vammaisina lapsina.

Tällä hetkellä vammaista lasta ei kuulla riittävästi hänen omaa elämäänsä koskevissa päätöksissä eikä esimerkiksi vammaisneuvostojen tai muiden vammaisia ihmisiä varten luotujen kuulemis- ja osallistumismallien kautta. Lasta on kuultava yksilönä ja lapsia on kuultava ryhmänä. Vammaisten lasten osallistumista ja kuulemista tulee ajatella kokonaisuutena: yksi osallisuusmenetelmä ei riitä lapsen kuulemisen ja osallistumisen varmistamiseksi.  Kokonaisuudessa eri osallistumismenetelmät kuten edustukselliset kuulemisryhmät, lapsille suunnatut kyselyt, lasten itsenäinen osallistuminen ja lapsia koskevat tutkimukset täydentävät toisiaan. On myös tärkeä miettiä mitä voi jäädä huomioimatta perinteisistä lasten kuulemis- ja osallistumismenettelyissä vammaisten lasten näkökulmasta.

Lasten kuulemis- ja osallistumisoikeuksia turvaavia lainkohtia ei ole mainittu artikla 4 kohdassa. Suomen UNICEF esittääkin, että seuraavat lait mainitaan esityksessä: Perustuslain 6 § kohta ”Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti” ja Nuorisolain 8 § ”Nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa”.

Artikla 7 Vammaiset lapset

Esityksessä on nostettu hyvin esiin lapsen oikeuksien sopimus, sen vammaisia lapsia koskeva artikla 23 ja sopimuksen yleisperiaatteet suhteessa tähän artiklaan 7. Tässä kohdin nostamme esiin huolen lapsen oikeuksien sopimuksen suomenkielisestä käännöksestä sen artiklan 23 osalta. Siinä on useita, oikeusturvaa heikentäviä virheitä, joiden korjaamista odotamme ulkoministeriöltä.

Sopimuksen käännöstä koskeva huomio: Artiklan toinen kohta on yhteneväinen lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteen lapsen edun ensisijaisuudesta kanssa. Lapsen oikeuksien sopimuksen suomennos, samoin kuin esityksen suomennos yleissopimuksen artiklan 7 kohdasta 2 ”Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu” on virheellinen. ”In all actions concerning children with disabilities, the best interest of the child shall be a primary consideration” lauseen oikeampi suomennos olisi ”Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti harkittava lapsen etua.”.  Ulkoministeriössä valmistellaan juuri lapsen oikeuksien sopimuksen käännöksen tarkistusta, lainausten tulisi olla yhdenmukaisia tämän uuden sopimuskäännöksen kanssa.

Lapsen oikeuksien komitea on kiittänyt Suomen vammaispalvelulain uudistusta, jossa korostetaan vammaisten henkilöiden yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaa apua, mutta antanut samalla Suomelle huomautuksen siitä, että vammaisen lapsen on saatava riittävä määrä apua ja tulkkaus- ja kuljetuspalveluita. Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklan 23 käännösheikkoudet liittyvät juuri tähän: suomenkielisestä käännöksestä on jäänyt pois ilmaisu sitaateissa: apua on annettava ”free of charge”. Alkuperäinen teksti velvoittaa myös avun antamiseen ilmaiseksi aina kun on mahdollista (whenever possible), eikä ”tarvittaessa”, mihin suomenkielinen teksti ohjaa.

Vammaisten lasten henkilökohtaisen avun saaminen on osoittautunut joissakin tilanteissa erittäin vaikeaksi. Ongelma on, että kunnat tulkitsevat vammaispalvelulakia vaihtelevasti esimerkiksi liittyen lapsen voimavaroihin määritellä avun sisältö kuten lapsen kykyyn ilmaista itseään muulla tavoin kuin puheella. Tästä on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden päätös ja se tulisi lisätä hallituksen esitykseen (KHO 12.8.2011 T 2122). Hallituksen esityksestä on käytävä selkeästi ilmi, että henkilökohtaista apua on myönnettävä silloin, kun lapsi ei pysty ilman apua tekemään asioita, joita vastaavan ikäiset lapset yleensä tekevät. Lapsen tarpeiden ohittamisen ja lapsen kuulemisen lisäksi ongelmia on tiedonsaannissa eli siinä mitä palveluita lapsen on mahdollisuus saada itsenäisen kasvun mahdollistumiseksi.

Artikla 8 Tietoisuuden lisääminen

Lapsen oikeuksien komitea toteaa yleiskommentissaan numero 9, että koulukiusaaminen on yleinen lapsiin liittyvä väkivallan muoto, jonka kohteeksi vammaiset lapset usein joutuvat. Komitea on huomauttanut Suomea siitä, että sen tulee tehostaa pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja, mukaan lukien vammaisiin lapsiin kohdistuvaa syrjintää.

Sisäasiainministeriön teettämä kansallinen tutkimus Kuka ei kuulu joukkoon? Lasten ja nuorten kokema syrjintä Suomessa (Sisäasiainministeriön julkaisu 36/2010) osoittaa, että syrjintäkokemukset lasten ja nuorten arjessa ovat varsin yleisiä. Yleisimmin syrjintää tutkimuksen mukaan esiintyy koulussa. Keskimääräistä alttiimpia syrjinnälle näyttävät tutkimuksen mukaan olevan eri tavoin vammaiset tai pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret. Eri vammaisryhmiin kuuluvat lapset ja nuoret joutuvat keskimäärin yleisemmin tuttujen aikuisten syrjinnän kohteeksi. Lasten kokemus on, etteivät aikuiset tunnista syrjintää ja sen eri muotoja. Lasten mukaan aikuiset eivät osaa puuttua syrjintään niin, että ongelmaan saataisiin ratkaisu. Esityksessä mainitaan, että ”koulujen suvaitsevaisuuskasvatus on vaikuttanut positiivisesti asenteisiin vammaisia henkilöitä kohtaan.” Sisäministeriön tutkimuksen perusteella syrjintä kouluissa on syvällä rakenteissa oleva ongelma: ”Jos syrjinnälle koulussa halutaan tehdä jotain, kyseessä näyttäisi olevan suuri, rakenteellinen ja koulukulttuuria ravisteleva tehtävä”.  

Esityksessä todetaan, että ”positiivisesta asennemuutoksesta huolimatta on vielä paljon tehtävää”. Yhtenä keinona tässä voidaan nähdä ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus. Ihmisoikeuskeskus on juuri julkaissut selvityksen ihmisoikeuskasvatuksesta ja -koulutuksesta Suomessa ja keskuksen alainen ihmisoikeusvaltuuskunta on esittänyt suosituksissaan, että ihmisoikeudet on sisällytettävä kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen.Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus on erinomainen mahdollisuus toteuttaa artiklan 8 mukaista tiedotusta ja tämä tulisi tuoda esiin esityksessä.

Artikla 9 Esteettömyys

Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa numero 9 todetaan, että esteettömyyden puuttuminen esimerkiksi ostoskeskuksissa, vapaa-ajanviettopaikoissa ja liikennevälineissä on merkittävä tekijä vammaisten lasten syrjäytymisessä ja ulkopuolisuudessa. Lisäksi yleiskommentin mukaan vammaisilla lapsilla tulisi olla käytössään asianmukainen teknologia ja muuta palvelut ja/tai kielet, joiden avulla he voivat hyödyntää kaikkia tiedotusvälineitä.Esitykseen tulisikin lisätä, että lapsen oikeuksien komitea suosittaa Suomea luomaan kokonaisvaltaisen oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus päästä julkisiin rakennuksiin ja joukkoliikennevälineisiin.

Artikla 13 Oikeusjärjestelmän saavutettavuus

Esityksen kohtaan tulisi lisätä, että lapsen oikeuksien komitean antamassa yleiskommentissa numero 9 todetaan, että sopimusvaltioiden tulisi säätää lailla tehokkaista oikaisukeinoista vammaisiin lapsiin kohdistuvan syrjinnän varalta sekä taata kyseisten oikaisukeinojen helppo saavutettavuus vammaisille lapsille, heidän vanhemmilleen sekä muille lapsesta huolehtiville.

Artikla 16 Vapaus hyväksikäytöstä, väkivallasta tai pahoinpitelystä.

Riippumattomien asiantuntijoiden YK:lle antaman, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevään raportin (A/61/299) mukaan vammaisten lapset joutuvat erityisen helposti väkivallan uhreiksi. Vammaisten lasten tukisäätiöllä on meneillään Kuritusväkivalta vammaisia lapsia ja nuoria kohtaan -tutkimushanke, jonka tavoitteena on saada uutta tietoa vammaisiin lapsiin, nuoriin sekä heidän perheisiinsä kohdistuvasta väkivallasta. Tutkimus tulee sisältämään suositukset viranomaistoiminnasta vammaisten lasten väkivallan ehkäisyyn ja puuttumiseen liittyen.

Esityksessä mainitaan muutamia väkivallan vastaisia toimintaohjelmia, mutta siihen tulee lisätä Kansallisesta lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010-2015, ”Älä lyö lasta”, jossa on nostettu esiin myös vammaisten lasten kokema väkivalta.

Esityksessä on kyseisessä artiklan kohdassa huomioitu hyvin yleissopimuksen asettamat ikäkohtaiset erityistarpeet. Tarvittaessa lasten kohdalla näistä voidaan puhua läpi esityksen esimerkiksi lapsiystävällisinä palveluina tai mekanismeina.  Turvakotipalveluista koskevaan kohtaan tulisi lisätä tiedotuksen osalta ikä: vammaisille henkilöille tulee tiedottaa heidän vammansa ja ikänsä vaatimalla tavalla.

Sopimuksen käännöstä koskeva huomio: Esityksessä termi ”reintegration” on käännetty termillä ”sopeutuminen”. Suomalaisessa maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa integraatio-termin kääntäminen sopeutumiseksi on nähty ongelmallisena sen yksisuuntaisuuden vuoksi: ajatus siitä, että maahanmuuttajan tulisi sopeutua uuteen yhteiskuntaan ei sisällä mahdollisuutta siitä, että ympäröivän yhteiskunnan tulisi muuttua. Tämä sama ongelma toistuu vammaispolitiikassa, jos käytetään termiä sopeutuminen.

Artikla 19

Esityksessä artiklan lause ”range of in-home, residential and other community support services” on käännetty ”kotiin annettavia palveluja sekä asumis- ja laitospalveluja”. Suomenkielisessä käännökseen on lisätty sana ”laitos”, joka ei sisälly englanninkieliseen tekstiin.

Artikla 24 Koulutus

Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti numero 9 mukaan ottamalla vammainen lapsi inkluusioperiaatetta noudattaen mukaan koululuokassa muodostettaviin ryhmiin lapsi saadaan näkemään, että hänellä on identiteetti ja että hän kuuluu yhdessä muiden oppilaiden kanssa koululaisten, ikätovereiden ja kansalaisten muodostamaan yhteisöön. Inkluusio edistää myös vammattomien lasten kykyjä toimia monimuotoisessa yhteisössä.

Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea siitä, että Suomen tulee parantaa opettajien valmiuksia opettaa vammaisia lapsia ja lapsia, joilla on erityistarpeita ja luoda kokonaisvaltainen oikeudellinen ja poliittinen kehys, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus osallistua yleisopetukseen.

Sopimuksen käännöstä koskeva huomio: Artiklan ”an inclusive education system” on käännetty esityksessä ja artiklan suomennoksessa erittäin virheellisesti ja väärin ohjaavasti osallistavaksi koulutusjärjestelmäksi. Tämä on aivan liian kapea tulkinta käsitteestä inklusiivinen opetus.  Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin numero 9 mukaan inklusiivinen opetus tarkoittaa arvoja, periaatteita ja käytäntöjä, jolla pyritään siihen, että kaikki oppilaat ja opiskelijat saavat mielekästä, tehokasta ja laadukasta opetusta, tarvittaessa tuetusti Lisäksi artiklan kohta 2 b kohta inklusiivinen on käännetty artiklan suomennoksessa virheellisesti termillä ”kattava”, esitystekstissä käytetään myös liian kapeaa käännöstä ”osallistava”. Suomen UNICEF suosittelee inkluusio-sanan käyttöä, tätä kautta se vakiintuu suomenkieleen, ja on jo vakiintunutkin, muuta korvaavaa sanaa ei ole luotu.   

Esityksessä on viitattu YK:n ihmisoikeusvaltuutetun selvitykseen yleissopimuksen koulutusta koskevasta artiklasta. On erittäin tärkeää, että esityksessä viitataan myös UNESCOn määritelmään sekä lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttiin numero 9 inklusiivisesta opetuksesta (VIII Koulutus ja vapaa-aika, kohta D. Inklusiivinen opetus).  

Artikla 25 Terveys

Lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi luo kokonaisvaltaisen oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus saada hyvälaatuisia terveydenhuoltopalveluita.

Artikla 30 Osallistuminen kulttuurielämään, virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan ja urheiluun

Lapsen oikeuksien komitean mukaan vammaisten lasten henkinen, sivistyksellinen ja tunne-elämän kehitys ja hyvinvointi jäävät usein vaille tarvittavaa huomiota. Kun lapsilta ja nuorilta kysytään, mitä hyvä elämä on, kaveruussuhteet ja mukava vapaa-aika ovat listan kärkipäässä. Vammainen lapsi on ensisijaisesti lapsi: kun lapsi tekee sitä mitä itse haluaa – ei sitä, mitä joku aikuinen on päättänyt hänen puolestaan tai sitä, mitä hänelle ainoana vaihtoehtona tarjotaan – hän saa solmittua vertaissuhteita samanikäisiin ja samanhenkisiin ihmisiin. Esitykseen tuleekin lisätä Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma,  jossa huomioidaan ansiokkaasti vammaisten lasten oikeudet erityisesti vapaa-aikaan liittyen. Tätä politiikkaohjelmaa ohjaa vahva yhdenvertaisuusperiaate ja joka sisältää erityisesti myös vammaisia lapsia ja nuoria koskevia toimenpiteitä.

Artikla 31 Tilastot ja tiedonkeruu

Lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimusvaltioiden tulee luoda ja kehittää tiedonkeruujärjestelmiä, jotka ovat tarkkoja, standardisoituja ja jotka mahdollistavat aineiston purkamisen ja kuvaavat vammaisten lasten todellista tilannetta. Suomen UNICEF on tuonut lausunnossaan esiin muutamia kansallisia tutkimuksia, joissa käsitellään muun muassa vammaisten lasten kokemaa syrjintää sekä väkivaltaa. Nämä on tärkeä mainita esityksessä, jotta niiden sisältämä tieto ja toimenpidesuositukset ohjaavat ratifiointiprosessin jälkeistä viranomaistyötä.

Artikla 33 Kansallinen täytäntöönpano ja seuranta

Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan numero 9 tuonut esiin, että vammaisten lasten oikeuksien toimeenpanoa varten tulisi tehdä kansallinen suunnitelma. Komitea suosittelee myös vammaisten lasten asioita käsittelevän kansallisen koordinaatiojärjestelmän perustamista. Komitea suosittelee myös, että vammaisten lasten oikeuksien valvontamekanismien tulisi olla riippumattomia, vammaisten lasten ja heidän edunvalvojiensa hyvin tuntema, helposti saavutettavissa ja sen tulisi ottaa vastaan, tutkia ja selvittää vammaisten lasten itsensä tekemiä valituksia. Suomen UNICEF esittää, että edellä mainitut komitean suosituksen huomioidaan yleissopimuksen kansallisessa täytäntöönpanossa ja ne lisätään hallituksen esitykseen. Lisäksi Suomen UNICEF esittää, että esityksen valvontamenettelykohtaan kirjataan vammaisten lasten osallisuus yleissopimuksen artikloiden 4 ja 7 mukaisesti. 

 

Helsingissä 27.2.2014

Suomen UNICEF

 

Marja-Riitta Ketola, pääsihteeri                                                     


Mirella Huttunen, asiantuntija