Eduskuntaryhmille

26.9.2008

Vetoomus pakolaisten vastaanottoon ja maahanmuuttajien kotouttamiseen kohdennettujen määrärahojen nostamiseksi valtion talousarviossa vuodelle 2009

Me allekirjoittaneet tahot vetoamme eduskuntaryhmiin, jotta pakolaisten vastaanottoon ja maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen kohdennettuja määrärahoja nostettaisiin riittävälle tasolle valtion ensi vuoden talousarviossa.

Kotoutumistyön vaarantumisen lisäksi tilanne uhkaa jo Suomen kansainvälisten velvoitteiden toteutumista viivästyttäessään Suomen hyväksymien kiintiöpakolaisten maahantuloa kuntapaikkojen puutteen vuoksi. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissakin useat sadat Suomesta kansainvälistä suojelua saaneet henkilöt odottavat kuntapaikkaa ja kotoutumistoimien käynnistymistä. Yksi syy kuntien haluttomuudelle vastaanottaa pakolaisia on, ettei kunnille vastaanotosta maksettavien korvausten tasoa ole tarkistettu vuoden 1993 jälkeen.

Maahanmuutto on merkittävä voimavara Suomelle. Maahanmuuttajaväestömme on viime vuosina voimakkaasti kasvanut ja lähivuosina kasvu nopeutuu. Hyvällä kotouttamispolitiikalla Suomi voi välttää muissa Euroopan maissa esiintyneitä ongelmia ja luoda edellytykset hallitulle maahanmuutolle, jossa maahanmuuttajien oikeuksia ja yhdenvertaista kohtelua kunnioitetaan. Tämä edellyttää kuitenkin myös taloudellisten voimavarojen kohdennuksia kotouttamispolitiikan toimeenpanolle. Syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta panostaminen etenkin maahanmuuttajatiheille asuinalueille on tärkeää.

Hallitus on ohjelmassaan painottanut tarvetta kasvattaa erityisesti työvoiman maahanmuuttoa. Hallitusohjelmassa on kiinnitetty huomiota myös kotouttamisen haasteisiin, erityisesti suurimmissa kaupungeissa. Hallituksen talousarvioesitykseen vuodelle 2009 ei kuitenkaan ole sisällytetty linjausten mukaisia kohdennuksia.

Haluamme kiinnittää eduskuntaryhmien huomion erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

1. Kiintiöpakolaisten ja myönteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden sijoittuminen kuntiin perustuu Suomessa vapaaseen liikkuvuuteen sekä kuntien ja valtion välisiin sopimuksiin kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä ja niistä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Tällä hetkellä vastaanottokeskuksissa odottaa kuntaan sijoittumista ja kotoutumisen aloittamista noin 250 myönteisen päätöksen saanutta henkilöä, ml. lapsiperheitä. Vastaanottokeskukset on tarkoitettu väliaikaista majoittumista varten, eivätkä pakolaiset pysty aloittamaan normaalia elämää epävarmoissa olosuhteissa.

Vastaanottokeskuksiin on viime aikoina sijoitettu myös Suomeen vastaanotettuja kiintiöpakolaisia ja ns. hätätapauksia. Heidät on siirretty puutteellisista leiriolosuhteista, vaarallisistakin pakolaistilanteista Suomessa väliaikaismajoitukseen vastaanottokeskuksiin, koska vastaanottosopimuksen tehneitä kuntia ei ole löydetty. Kuntapaikkojen puute on myös johtanut siihen, että Suomeen valittujen kiintiöpakolaisten maahan saapuminen on viivästynyt.

Suomen pakolaispolitiikan toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että edellytykset pakolaisten kuntiin sijoittamiselle ja yhteiskuntaan kotoutumiselle taattaisiin tarkistamalla kuntakorvauksien tasoa vuoden 2009 talousarviossa.

2. Erityisen haavoittuvassa tilanteessa ovat yksin maahan tulleet turvapaikanhakijalapset. He tulevat usein täysin erilaisesta kulttuurista ja sekasortoisesta yhteiskunnallisesta tilanteesta ilman perheen tai muiden omaisten tukea. Siksi heidän vastaanottonsa vaatii erityistoimia ja järjestelyjä, kuten erityiset ryhmäkodit. Tällä hetkellä alaikäisiä yksin tulleita turvapaikanhakijoita on ryhmäkodeissa enemmän kuin koskaan, eikä kotouttamislain velvoitteita lastensuojelulain mukaisista mitoituksista pystytä täyttämään.

Ne nuoret, jotka saavat jäädä maahan, eivät useinkaan saa tasavertaisia mahdollisuuksia elämään suomalaisnuoriin nähden. Jos nämä nuoret jäävät ilman tarvittavaa tukea, voi heidän olla vaikea hahmottaa suomalaisen yhteiskunnan toimintaa, omia velvollisuuksiaan, mahdollisuuksiaan ja oikeuksiaan. He tarvitsisivat 18 vuotta täytettyään, oleskeluluvan saatuaan ja kuntaan muutettuaan edelleen ohjausta, neuvontaa ja muita tukipalveluja siten kuin lastensuojelulain 75 §:ssä on jälkihuollosta määrätty.

Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä kunnat eivät tee heidän osaltaan vastaanottopäätöksiä pelätessään sijoittamisesta aiheutuvia kustannuksia. Näiden nuorten syrjäytymisestä aiheutuneet kustannukset ovat yhteiskunnalle moninkertaiset jälkihuollon järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin verrattuna.

Valtion talousarviossa tulisi varmistaa alaikäisinä yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden vastaanottoon riittävät resurssit sekä jälkihuollon rahoitus heidän täytettyään 18 vuotta.

3. Maahanmuuttajien määrä lisääntyy erityisesti suurten kaupunkien alueilla. Jotta segregaatioilmiöiltä vältyttäisiin, tulee kaupungeilla ja kunnilla olla varaa erityispalveluiden järjestämiseen. Maahanmuuttajan kotouttaminen tulisi nähdä kokonaisvaltaisena prosessina, johon liittyy ainakin asuminen, kielitaidon oppiminen, opiskelu, työ, yhteiskuntatietoisuuden lisääminen sekä perheen hyvinvoinnista huolehtiminen. Erityisesti niillä alueilla, joilla maahanmuuttajien määrä on nyt ja tulee jatkossakin olemaan keskimääräistä suurempi, tulisi toteuttaa eri toimijoiden välistä pitkäjänteistä yhteistyötä. Tämä vaatii myös taloudellisia resursseja.

Hallitusohjelman mukainen pilottiohjelma maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen edistämiseksi tulisi toteuttaa pääkaupunkiseudulla, Turun seudulla ja muilla merkittävillä maahanmuuttoalueilla. Tätä varten tulisi vuoden 2009 talousarviossa varata riittävä määräraha.


Vetoomuksen taustalla on monikulttuurinen lapsen etu -verkosto ja muita lasten, pakolaisten ja maahanmuuttajien oikeuksia ajavia tahoja.

Amnesty International – Suomen osasto
Ensi- ja turvakotien liitto
Erityishuoltojärjestöjen Liitto Ehjä
Evankelis-luterilaisen kirkon maahanmuuttajatyön työryhmä
FIDA International, maahanmuuttajatyön valiokunta
Ihmisoikeusliitto
International Evangelical Church in Finland
Kirkkopalvelut
Lastensuojelun erityisosaamisen keskus Pesäpuu
Lastensuojelun Keskusliitto
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Monikulttuuriyhdistys Familia Club
Pakolaisneuvonta
Parasta Lapsille
Pelastakaa Lapset
SOS-Lapsikylä
Suomen Lähetysseura, Monesa-projekti
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto SDPL
Suomen Kirkon Seurakuntaopiston Säätiö
Suomen Mielenterveysseura
Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi
Suomen Pakolaisapu
Suomen Punainen Risti
Suomen Setlementtiliitto
Suomen Somaliliitto
Suomen UNICEF
Väestöliitto
Yhteiset Lapsemme