Ulkoministeriölle

Valtioneuvoston ihmisoikeuselonteko, lausuntopyyntö HEL7MOO31-9

 

Suomen UNICEFin lausunto valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoon

Suomen UNICEF kiittää ulkoasiainministeriötä mahdollisuudesta lausua valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta. Suomen UNICEF keskittyy lausunnossaan tarkastelemaan selontekoa lapsen oikeuksien sopimuksen ja kansallista tilannetta tarkasteltaessa YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevien suositusten näkökulmasta.

YLEISTÄ

Suomen UNICEF on tyytyväinen lisääntyneestä koordinoinnista valtionhallinnon sisällä ja pyrkimyksestä välttää päällekkäisyyksiä. Koemme myös hyvänä, että edellisistä selonteoista poiketen selonteko pyrkii nyt kehittämään kansallisen ja kansainvälisen toiminnan samansuuntaisuutta ja keskinäistä täydentävyyttä. 

Selonteon kansallinen osio

Kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2012-2013 arviointi sisältää useita tärkeitä suosituksia. Suomen UNICEF kannattaa näitä suosituksia. Lasten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta on tärkeää, että valtioneuvoston toiminta kokonaisuudessaan on ihmisoikeusperustaista ja että seuraavalla hallituskaudella jatketaan systemaattista perus- ja ihmisoikeuksia edistävää työtä. Tästä syystä Suomen UNICEF esittää seuraavaa tulevaan perus- ja ihmisoikeusohjelmaan liittyen: 

 
- Perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma tulee olla hallitusohjelmassa
- Ohjelman tulee olla poikkihallinnollinen, ohjelmaa toteuttavassa työryhmässä tulee olla edustettuna valtion- ja kuntahallinnon edustajat ja sitä tulee valmistella ja toteuttaa avoimessa yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa
- Ohjelman tulee tuoda lisäarvoa ihmisoikeuksia edistävään työhön Suomessa, ohjelma ei voi olla listaus ministeriöiden olemassa olevista toimenpideohjelmista
- Ohjelma tulee linkittää valtion talousarvioon eli ohjelmien toteuttamiseen on oltava tarvittavat resurssit
- Ohjelman tulee sisältää ainakin seuraavat toimenpiteet: 1) kansallisten ihmisoikeusrakenteiden, -toimijoiden ja -prosessien selkeyttäminen ja 2) ihmisoikeuskasvatusta ja -koulutusta koskeva toimintaohjelma.

Selonteon kansainvälinen osio

Suomen ulkoasianhallinnon ihmisoikeusstrategian (2013) läpileikkaavat teemat (syrjinnän poistaminen ja avoimuuden sekä osallisuuden lisääminen) ja toimintaohjelmaan (2013-2015) kirjatut kaksivuotiskautiset kärkihankkeet ovat jo lähtökohtaisesti ilmeisesti ohjanneet valtioneuvoston selontekoon otettavia esimerkkialueita, mikä onkin priorisointeja tehdessä tärkeää. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi sitoutuminen ulkoasianhallinnon ihmisoikeusstrategiaan kirjattuun ulkoasiainhallinnon ihmisoikeuskoulutukseen on hyvä kirjata myös valtioneuvoston selontekoon.

Vuoden 2013 EU-selonteko, Suomelle tärkeät kysymykset

Valtioneuvoston ihmisoikeuselonteossa tullaan huomioimaan vuoden 2013 EU-selonteko. Siinä on sitouduttu heikompien ihmisryhmien, lasten, vähemmistöjen ja vammaisten oikeuksien vahvistamiseen. Romanivähemmistön olisi suonut olevan EU-selonteossa vahvemmin kirjattuna, ollen keskeinen yhteinen vähemmistöryhmä Euroopassa. Heidän osaltaan on vain todettu romanien integraatiota edistävän strategian tärkeys. Toivoisimme Suomelta omassa ihmisoikeusselonteossaan vahvempaa otetta romanikysymykseen sen ollessa linjassa myös Suomen ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategian (2013) läpileikkaavan teeman (syrjinnän poistaminen) kanssa.

EU-selonteon osiossa Vapaus, turvallisuus ja oikeus käsitellään muun muassa Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä. Osiota ei ohjaa ihmisoikeusperustainen näkökulma, jonka vahvistaminen tulisi olla Suomen painopiste, ja johon Suomi onkin sitoutunut ulkoasiainhallinnon ihmisoikeuspoliittisessa toimintaohjelmassaan. 

Esimerkkialueet

Selonteon esimerkkialueiksi on valittu sananvapaus, vammaisten henkilöiden oikeuksien täytäntöönpano, taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täytäntöönpano sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (LHBTI) oikeuksien edistäminen. 

Valituista esimerkkialueista kaksi on teemallisia (sananvapaus ja TSS-oikeudet), kaksi tiettyjä ihmisryhmiä (vammaiset, LHBTI-ihmiset) koskevia. Tämä on lähtökohtana haasteellinen: kummankin teeman alla voi käsitellä valittujen ihmisryhmien oikeuksia ja toisaalta valittujen ihmisryhmien kohdalla on tärkeä tarkastella valittuja teemoja ja näiden teemojen lisäksi myös muita oikeuksia. Suomen UNICEF toivoo, että selonteon valmistumisen jälkeen arvioidaan kriittisesti sitä, miten tällainen rakenne toimii, jotta rakennetta voidaan tarvittaessa muuttaa tulevien perus- ja ihmisoikeuksia käsittelevien dokumenttien kohdalla. 

Suomen UNICEF tarkastelee jokaista esimerkkialuetta sekä kansallisesta että ulkopoliittisesta näkökulmasta.  

Sananvapaus

Kansallinen tilanne:

Sananvapauden yhteydessä on tärkeä kiinnittää huomiota ryhmiin, joiden ääni ei kuulu: lapset, erilaiset vähemmistöt ja vammaiset. Sananvapauden täysi toteutuminen vaatii yhdenvertaisuuden aktiivista ajamista, näiden eri ryhmien erityistä huomioimista ja kuulemiseksi tulemisen varmistamista. 

Huomiota vaatii myös sananvapauden väärinymmärretty, toinen kääntöpuoli, vihapuhe ja syrjinnän eri muodot. Suomen UNICEF on erittäin huolestunut eri syrjinnänvaarassa oleviin ryhmiin kuuluviin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta vihapuheesta ja syrjinnästä Suomessa. Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut toistuvasti Suomea eri vähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistuvasta syrjinnästä. Tutkimusten mukaan yksi yleisimmistä syrjinnän paikoista on koulu. 

On erittäin tärkeää, että opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa vahvan toimijan roolin tulevaisuudessa kansallisessa ihmisoikeuskasvatuksessa ja -koulutuksessa osatakseen vahvistaa yhdenvertaista osallistumista ja puuttua ihmisoikeusperustaisesti vihapuheeseen ja syrjintään. 

Kansainvälinen tilanne:

Ulkoasiainhallinnon ihmisoikeuspoliittisessa toimintaohjelmassa 2015-15 osallisuuden lisääminen on yksi kärkihanke. Syrjittyjen ryhmien osallistumista itseään koskevaan päätöksentekoon on sitouduttu tukemaan, ja edelleen edustustoille luvattu tarjota koulutusta. Johdonmukaisuuden ja pitkäjänteisyyden takaamiseksi tähän työhön tulisi sitoutua myös ihmisoikeusselonteossa. Lapset ovat tällainen keskeinen ryhmä, jonka ääni ei kuulu itseään koskevassa päätöksenteossa. Erityisen syrjittyjä tältä osin ovat tytöt, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen lapset, vammaiset lapset sekä maahanmuuttaja- ja pakolaislapset.

Vammaisten henkilöiden oikeuksien täytäntöönpano

Kansallinen tilanne:

Lapsen oikeuksien komitea on antanut Suomelle useita huomautuksia, jotka koskevat lapsen oikeuksien toteutumista vammaisten lasten kohdalla. Komitean huomautukset Suomelle koskevat muun muassa henkilökohtaisten avustajien ja tulkkaus- ja kuljetuspalvelujen saatavuutta, syrjinnän torjumista, lapsen kuulemista sekä kuntakohtaisia eroja vammaisten lasten ja perheiden palvelujen resursoinnissa. 

Lisäksi komitea on suositellut, että Suomen tulisi luoda kokonaisvaltainen oikeudellinen ja poliittinen kehys, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus saada hyvälaatuisia terveydenhuoltopalveluja, päästä julkisiin rakennuksiin ja joukkoliikennevälineisiin sekä osallistua yleisopetukseen. 

Erityisen tärkeää on, että YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ratifioidaan ja toimeenpannaan viivytyksettä.

Kansainvälinen tilanne:

Suomi on ulkoasiainhallinnon ihmisoikeuspoliittisessa toimintaohjelmassa 2015-15 nostanut esiin vammaisten henkilöiden oikeudet kaikissa kärkihankkeissaan; naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien ja osallistumismahdollisuuksien edistämisessä, TSS-oikeuksissa ja osallisuuden lisäämisessä. Vammaisten lasten osalta heikossa asemassa ovat myös pojat, ja vain tyttöjen nostaminen vammaisten lasten osalta ei ole perusteltavissa. 

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täytäntöönpano

TSS-oikeuksia ei usein vahvasti mielletä ihmisoikeuksina, ei kansallisesti, eikä kansainvälisesti. Ihmisoikeussopimusten (TSS-sopimus, YK:n lapsen oikeuksien sopimus – joka on yhdistelmä TSS- ja KP-oikeuksia) velvoitteita ei tunneta. Suomen saamia suosituksia ja huomautuksia ihmisoikeuskomiteoilta ei myöskään järjestelmällisesti jalkauteta päättäjille ja viranomaisille. Ihmisoikeuselontekoon tulisi TSS-oikeuksien osalta selkeästi kirjata tavoitteeksi edistää TSS-oikeuksien tunnettuutta ja velvoittavuutta: taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean sekä lapsen oikeuksien komitean suositukset ja huomautukset tulee koordinoidummin ja valvotummin jakaa kuntiin, ja niin valtion kuin kuntienkin viranomaisille tulee järjestää koulutusta. Tämä itsessään vahvistaisi TSS-oikeuksien asemaa ja toteutumista ilman erikseen valittavia TSS-oikeuksien painopistealueita. 

Kansallinen tilanne:

Lapsiköyhyys kolminkertaistui Suomessa vuoden 1990-luvun alusta aina vuoteen 2010 tasaantuen hieman aivan viime vuosina. Eriarvoisuus syvenee huolestuttavasti myös Suomessa ja lasten kohdalla köyhyys on paljon enemmän kuin köyhyyttä, se vaikuttaa paitsi toimeentuloon, myös ravintoon, terveystottumuksiin, koulutukseen, harrastuksiin ja osallistumiseen. Se leimaa lapsen kasvun aikuiseksi.

Rakenteellisilla seikoilla on suuri vaikutuksensa lapsiköyhyyteen ja lasten TSS-oikeuksien toteutumiseen laajemmin. Suomen UNICEF on pannut huolestuneena merkille sen, miten vähälle huomiolle lasten oikeudet jäivät Suomen edellisessä kansallisessa raportissa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitealle. Raportti ei esimerkiksi tuo esille niitä toimia joita vuosina 2007 - 2011 Valtioneuvoston lasten nuorten ja perheiden politiikkaohjelma toteutti tavoitteenaan alan parempi koordinaatio ja yhteistyö eri hallinnonalojen kesken.  Suomen UNICEF pitää suurimpana ongelmana lasten taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa heikkoa lapsen oikeuksien sopimuksen sisältämien yleisten täytäntöönpanotoimien toteuttamista. Lapsen oikeuksien komitea on antanut täytäntöönpanotoimista yleiskommentin (Yleiskommentti nro 5, General measures of implementation of the Convention on the Rights of the Child) ja huomauttanut Suomea mm. lainsäädäntöön, lapsen oikeuksia koskevien toimintapolitiikkojen koordinoimiseen, kansalliseen toimintasuunnitelmaan, riippumattomaan seurantaan, resurssien myöntämiseen ja tietojen kokoamiseen liittyvistä puutteista. Täytäntöönpanotoimien tulisi toteutua erityisesti valtionhallinnossa, mutta tietyiltä osin myös kuntahallinnossa. 

Kansainvälinen tilanne: 

Lapsiköyhyys on ollut nyt voimassa olevan ihmisoikeusselonteon (2009) keskeinen osa-alue ulkopolitiikan osalta. Ulkoasianministeriö teetti aiheesta ansiokkaan lisäselvityksen suosituksineen Lapset kestävän kehityksen keskipisteeseen (THL, Ronald Wiman). Harmittavasti se on jäänyt jalkautumatta ulkoasiainhallintoon. Teema valittiin kuitenkin vielä ulkoasiainhallinnon ihmisoikeuspoliittiseen toimintaohjelmaan 2013-2015 TSS-kärkihankkeen alle. Eriarvoisuus maailmassa kasvaa, ja lapsiköyhyys tulee lisääntymään sitä kautta, että yhä suurempi osuus maailman lapsista tulee asumaan köyhissä maissa ja köyhillä alueilla. Vuonna 2050 joka kolmaslapsi asuu Saharan etelänpuolisessa Afrikassa. Lapsiköyhyys ja sitä kautta syrjäytyminen on suuri este köyhimpien maiden kehitykselle ja vakava turvallisuusuhka nuorten jäädessä yhteiskunnan ulkopuolelle. 

Suomi on toistaiseksi pärjännyt erinomaisesti kansainvälisissä lapsiköyhyysvertailuissa, ja on kiistattomasti osoitettu, että lapset voivatkin hyvin maissa, joissa on pienet tuloerot. Suomen tulisi oman osaamisensakin kautta pitää yhä lapsiköyhyyttä ulkoasianhallinnon keskeisenä ihmisoikeuspolitiikan painopisteenä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (LHBTI) oikeuksien edistäminen

Suomen UNICEF on erittäin huolestunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta syrjinnästä kansallisesti ja kansainvälisesti. 

Yksi yleisimmistä syrjinnän paikoista on koulu. Kansallisesti on erittäin tärkeää, että opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa vahvan toimijan roolin tulevaisuudessa kansallisessa ihmisoikeuskasvatuksessa ja -koulutuksessa. Ihmisoikeuskasvatukseen ja koulutukseen on tärkeä sisällyttää eri syrjintäperusteet. 

Suomen UNICEF on myös huolestunut intersukupuolisten lasten mielipidettä huomioon ottamatta tehtyyn sukupuolen määrittämiseen ja korjausleikkauksiin, jotka voivat johtaa sukupuoli-identiteetin ristiriitaan ja myöhemmin sukupuolen korjausprosessiin. 

Lopuksi

Suomen UNICEF korostaa ja alleviivaa tarvetta kansalliselle ihmisoikeuskasvatusta ja -koulutusta koskevalle toimintaohjelmalle. On erittäin tärkeää, että selonteossa nostetaan vahvasti esiin Ihmisoikeuskeskuksen Ihmisoikeusvaltuuskunnan suositukset ihmisoikeuskasvatukseen ja -koulutukseen liittyen. Suositukset toimeenpanemalla on mahdollista luoda puitteet ihmisoikeuksia kunnioittavalle ja edistävälle aktiiviselle kansalaisuudelle ja viranomaistoiminnalle.

 

Helsingissä 23.4.2014

Suomen UNICEF ry

Inka Hetemäki                                               Mirella Huttunen

Vaikuttamis- ja ohjelmatyön johtaja              Kotimaan vaikuttamistyö päällikkö