Kommenttipyyntö  19.12.2013
 

Kommenttipyyntö koskien demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta opettajankoulutuksessa

Suomen UNICEF kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta kommentoida selvitystyötä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksesta.

Selvityksessä huomioitavat ja esiintuotavat asiakirjat

Kansalaisjärjestöt ovat tehneet pitkään vaikuttamistyötä edistääkseen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta Suomessa. Nämä vaatimukset on huomioitu viimeisten vuosien aikana eri tavoin viranomaisten politiikka- ja muissa ohjelmissa. Suomen UNICEFin huoli on, että useista ohjelmista ja kirjauksista huolimatta asiat eivät ole edenneet ja toivookin, että selvitystyöryhmä perehtyy huolella seuraaviin dokumentteihin ja arvioi selvityksessä myös näiden dokumenttien ja kirjausten sisältöjä ja toimeenpanoa omissa suosituksissaan.

-  Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Suomen ihmisoikeuspolitiikasta 2009

Selonteossa nostettiin esiin tarve siitä, että julkinen valta ottaisi ihmisoikeuskasvatuksesta vastaisuudessa suuremman vastuun. Opettajankoulutuksen osalta on erityisesti korostettu tarvetta opetukseen monikulttuurisuuden kohtaamisesta. Onko selonteon suosituksia viety eteenpäin?

-   Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman arviointi

Ovatko tämän arvioinnin sisältämät suositukset pantu toimeen? Ovatko tämän ohjelman suositukset edelleen relevantteja demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen edistämisessä?

-   Ihmisoikeustoimijoiden paneelin kannanotto kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2012-2013 valmisteluun

Paneeli nosti kannanotossaan esille ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen tärkeyden ja toivoi toimintaohjelmaan omaa erillistä ihmisoikeuskasvatushanketta. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Onko paneelin suositus edelleen relevantti demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen edistämisessä?

-   Ihmisoikeusvaltuuskunnan suositukset ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen edistämiseksi Suomessa

Suomen UNICEF pitää näitä suosituksia erittäin tärkeinä ja toivoo, että nämä ovat vahvasti mukana selvityksessä. Selvityksessä tulisi käydä esille miten viranomaisten tulisi toteuttaa näitä suosituksia demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen edistämiseksi opettajankoulutuksessa.

-   Euroopan Neuvoston demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta koskeva peruskirja

Suomen UNICEF toivoo, että selvitystyötä ohjaa vahvasti tämä asiakirja ja selvityksiä peilataan peruskirjan määritelmien ja suositusten kautta.

-   YK:n ihmisoikeuskasvatuksen määritelmä

Suomen UNICEF esittää, että selvityksessä otetaan Euroopan Neuvoston demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusmääritelmien rinnalle YK:n määritelmä ihmisoikeuskasvatuksesta ja että selvityksen tuloksia peilataan myös tämän määritelmän kautta.
 

Selvityksen taustaosio

Asettamispäätöksen taustaosiossa on nostettu keskiöön se, miten nuoret saadaan osallistumaan, vaikuttamaan ja kiinnostumaan politiikasta ja yhteisten asioiden hoitamisesta. Suomen UNICEF toivoo, että selvityksessä ei jäädä osallisuuden osalta näin kapeaan määritelmään, vaan huomioidaan osallisuuden poliittisen ulottuvuuden lisäksi myös osallisuuden sosiaalinen ulottuvuus. Lisäksi poliittisessa ulottuvuudessa on tärkeä avata sitä, miten arjen toimintaympäristöissä lasten vaikuttamismahdollisuudet rakentuvat ja toteutuvat.  (vrt. esim. Anu Gretschel & Tomi Kiilakoski (toim.): Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa). Vaikuttamismahdollisuuksien aito toteutuminen lapsen arjessa voimaannuttaa peräänkuulutettuun yhteiskunnalliseen toimijuuteen.

Taustaosiossa puhutaan myös suvaitsevaisuuden tarpeesta ja ihmisoikeustietoisuudesta. Suomen UNICEF toivoo, että haitallisia valtarakenteita vahvistavaa suvaitsevaisuus-käsitettä ei enää käytettäisi opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamissa teksteissä ja ihmisoikeustietoisuuden sijaan puhutaan ihmisoikeusperustaisesta kasvatuksesta tai ihmisoikeuskasvatuksesta.
 

Mikä merkitys opettajankoulutuksella ja siihen kuuluvalla harjoittelulla on demokratian ja ihmisoikeuskysymysten kehittämisessä?

Opettajankoulutuksessa annetaan perusvalmiudet opettajan ammatin harjoittamiseen ja kasvattajana toimimiseen. Opettajankoulutuksessa luodaan pohja opettajan demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuskompetenssin eli tietojen, taitojen ja asenteiden kehittymiselle niin opetussisällöissä kuin toimintatavoissa. Opettajankoulutuksella ja siihen kuuluvalla harjoittelulla on siis erittäin suuri rooli. Jotta opettajankoulutuksessa saadaan riittävät valmiudet demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen, on erittäin tärkeää, että ne on ymmärretty YK:n ja Euroopan Neuvoston määritelmien mukaisesti ja että niiden yhteys ja velvoittavuus koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuuriin tulee ymmärretyksi. Demokratia- ja ihmisoikeuskysymysten käsittely opettajankoulutuksessa on myös olennainen arvosignaali, jolla osaltaan vaikutetaan näiden sisältöjä arvostavan opetus- ja toimintakulttuurin kehittymiseen ja siirtymiseen lopulta oppilaille.
 

Millä tavoin nykyinen opettajankoulutus vastaa tähän haasteeseen?

Heikosti. Nykyinen opettajankoulutus ei tarjoa valmiuksia kasvattajan demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuskompetenssin kehittämiseen. Ihmisoikeudet eivät ole näkyvästi esillä eivätkä erillisenä tai eksplisiittisenä sisältönä nykyisessä opettajankoulutuksessa. Kasvatusalan koulutuksessa monet rakenteelliset seikat, esimerkiksi säästöt pienryhmäopiskelussa, johtavat sellaisiin toimintatapoihin kuten massaluennot, jotka voimistavat ja välittävät vanhanaikaista autoritatiivista, ihmisoikeussopimusten periaatteiden vastaista, tapaa kohdata oppija. Näin siitä huolimatta, että osallistavasta ja yksilöt huomioivasta yhteistoiminnallisen ja sosiokonstruktivistisen lähestymistavan tehokkuudesta oppimisessa on olemassa tutkimuksia.
 

Millaisia valmiuksia opettajat tarvitsevat toteuttaakseen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta kouluissa?

Opettajat tarvitsevat ihmisoikeuskasvatuskompetenssinsa kehittämistä seuraavasti:
- Tiedolliset valmiudet: ihmisoikeudet  ja lapsen oikeuksien sopimus erityisesti.
- Taidolliset eli menetelmälliset valmiudet: 1) ihmisoikeuksia ja osallisuutta tukevat kasvatustavat, 2) runsaasti kokemuksellista harjoittelua toiminnallisissa menetelmissä, sillä on todettu, että käytänteet kouluissa muuttuvat hitaasti ja vastavalmistuneetkin mukautuvat koulun vanhoihin käytäntöihin ja alkavat toistaa niitä ja 3) ymmärrystä jaetusta johtajuudesta opettajuudessa ja kasvattajuudessa (mm. OKM:n julkaisu (2007) Osallistuva oppilas-yhteisöllinen koulu -koulun kehittämisen kansio). Opettajilla tulee itsellään olla kokemus osallisuudesta ja ihmisoikeuksista ja niiden tärkeydestä ja tämä on mahdollisuus saavuttaa holistisesti osallistavilla menetelmillä opettajankoulutuksessa.
- Asenteet: ihmisoikeuksia kunnioittavat arvot ja ihmisoikeuspohjainen ajattelu lähtökohtana kasvatukselle
Selvityksen asettamispäätöksen taustaosiossa nostetaan esiin syrjinnän torjumisen tärkeys. Syrjinnän torjumisessa on tärkeää, että opettajankoulutuksessa tunnistetaan ne lasten ja nuorten ryhmät, jotka ovat alttiita syrjinnälle, kuten etniseen vähemmistöön kuuluvat, vammaiset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ja heidän ihmisoikeuksia koskevat tietosisällöt sekä normikriittinen pedagogiikka.
Selvityksessä on tärkeä tuoda esille opettajien valmiuksien ja kompetenssien lisäksi se, mitkä ovat ne rakenteelliset esteet koulu- ja oppilaitosorganisaatioissa, jotka estävät demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen toteutumista. Näitä esteitä ovat:
- opettajien demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuskompetenssia tukevien koulutus- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksien vähäisyys tai niiden puute
- käytössä olevien materiaalien (oppikirjat, opettajan oppaat, tehtävät, muu materiaali) keskittyminen vain tiedon, ei taidon, lisäämiseen
- demokratia- ja ihmisoikeuksien opetusta edistävien opetusvälineiden puute
- opetuksen arviointikäytäntöjen ja mittareiden keskittyminen tiedon, ei taitojen ja toiminnan, mittaamiseen
- opetussuunnitelmien abstraktisuus (esimerkiksi opettajien ymmärrys demokratia- ja ihmisoikeusperiaatteiden ohjaavuudesta ja käytetyistä termeistä)
- ajallisten resurssien vähyys (lukujärjestystekniset tekijät, päällekkäisten oppisisältöjen runsaus)
- liian suuret opetusryhmät
- fyysiset tilat eivät mahdollista toiminnallisuutta
- muun työyhteisön (lähiesimies, kollegat) tuen puute
- työyhteisön yhteisen tavoitetilan puuttuminen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen osalta


Millaista vuorovaikutusta opettajankoulutuksella tulisi olla yhteiskunnan eri tahojen kanssa?

Opettajankoulutus ei voi olla yhteiskunnasta erillinen ja koskematon saareke, koska se tuottaa yhteiskunnan tarpeisiin vastaavia kasvattajia, jotka lopulta siirtävät omaksumiaan kompetensseja lapsille ja nuorille.
Yhteiskunnan eri tahoilla voi olla tarjolla tukea ja asiantuntijuutta, jota opettajankoulutusjärjestelmän sisällä ei suoraan ole. On tärkeää tehdä avointa ja vastavuoroista yhteistyötä asiantuntijaorganisaatioiden kanssa, kuten eri syrjinnän vaarassa olevia ryhmiä (kuten vammaiset, etniset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt) edustavien järjestöjen ja ihmisoikeusasiantuntijoiden kanssa. Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntemuksen tulee kuitenkin kasvaa myös opettajankoulutuslaitoksissa, sillä vain asiantuntijaorganisaatioihin nojautuva kompetenssin kehittäminen saattaa jäädä lyhytkestoiseksi esim. projektirahoitusteknisistä syistä. Tulevaisuudessa opettajankoulutuslaitoksilla itsellään on oltava tarvittavat kompetenssit näiden asioiden käsittelemiseksi opettajankoulutuksessa.


Millaista yhteistyötä edustamanne taho tekee koulujen ja opettajankoulutuksen kanssa (esim. oppimateriaalit ja hankkeet)?

Suomen UNICEFilla on parhaillaan käynnissä Lapsen oikeudet toiminnallisesti! -hanke, jonka kohderyhmä ovat kasvattajat. Hankkeen oppimateriaalit ja menetelmät perustuvat ilmiöpohjaisiin ja lapsen oikeuksia käsitteleviin toiminnallisiin ja holistisiin kokonaisuuksiin. Suomen UNICEF tarjoaa kasvattajille myös ihmisoikeusoppimateriaaleja kuten opettajan oppaita ja tunti- ja teemapäivätehtäväkokonaisuuksia. UNICEF-koulujen (25) tavoitteena on edistää lapsen oikeuksien toteutumista koulumaailmassa. UNICEF-kouluissa käytetään koulu- ja lähiympäristön lapsiystävällisyyttä mittaavia arviointilomakkeita sekä toiminnallisia työpajoja lapsen oikeuksia käsiteltäessä.
Globaalikasvatuksen puitteissa Suomen UNICEF tekee yhteistyötä 30% Suomen kouluista kanssa. Teemme KEPA:n koordinoimassa järjestöyhteistyössä yhteisiä seminaaripäiviä opettajankoulutuslaitoksiin ”Maailma koulussa – globaalikasvatuksen mahdollisuudet”, jossa kukin järjestö tuo esille kestävään kehitykseen tähtäävän globaalikasvatuksen merkitystä.
Poliittisen vaikuttamisen tasolla Suomen UNICEF toimii asiantuntijana eri neuvottelukunnissa, joissa linjataan myös ihmisoikeuskasvatusta, ja ottaa kantaa eri poliittisiin ohjelmiin. Teemme aktiivista vaikuttamista opetushallitukseen päin opetussuunnitelmia koskien.


 
Helsingissä 19.12.2013
Suomen UNICEF ry

Inka Hetemäki, ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja