Suomen UNICEFin lausunto
Ulkoasiainministeriö/Globaalisasioiden osasto:

Suomen monenkeskisen yhteistyön kokonaislinjauksen ensimmäinen luonnos

1. Avoimuus ja aikataulu

Aivan aluksi ihmettelemme, ettei Suomen UNICEF-yhdistykseltä pyydetty lausuntoa tähän Suomen monenkeskisen yhteistyön kokonaislinjauksen ensimmäinen luonnokseen. Lausuntopyynnössähän todetaan, että linjaus lähetetään kommentoitavaksi ”Suomen monenkeskisen yhteistyön kannalta keskeisille valtionhallinnon toimijoille sekä muille sidosryhmille”. UNICEF on yksi niistä YK:n erityisjärjestöistä, jonka kanssa Suomi on erityisesti linjannut toimivansa yhteistyössä. Suomen UNICEF, vaikka onkin juridisesti suomalainen, yhdistysmuotoinen järjestö, toimii sopimuksen kautta UNICEFin edustajana, ja on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan; yksityishenkilöiden, yritysten ja yhteisöjen kehitysavun välittäjä UNICEFin ohjelmiin. Vaikka me YK –järjestöt teemme keskenämme tiivistä yhteistyötä, edustamme kaikki itseämme - mikään meistä ei ole kattojärjestö, joka puhuisi kaikkien äänellä. Mielestämme meitä tulee kuulla UNICEFia näin keskeisesti käsittelevän linjauksen yhteydessä.

Lausuntoaika on kovin lyhyt. Linjauksen tavoitteena oli ”edistää valtionhallinnon johdonmukaista ja vaikuttavaa toimintaa kansainvälisessä yhteistyössä, sekä vahvistaa ulkoasiainministeriön, muiden valtionhallinnon toimijoiden sekä kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä”. Se, että lausuntokierros jäi puutteelliseksi ja lausuntoaika näin lyhyeksi, ei osoita aitoa pyrkimystä yhteistyöhön.

Mahdollisia lisäyksiä ja täydennyksiä toivottiin valmiina tekstiehdotuksina sekä erillisinä perusteluina. Valitettavasti emme tähän täysin pystyneet, sillä lausuntomme koskee useassa kohtaa peruslinjauksia, ja vaikka niitä ei tähän linjaukseen voida huomioida, koimme tärkeäksi saattaa ne tiedoksi.

2. Monenkeskinen yhteistyö Suomen kehityspolitiikassa 

On tärkeätä, että linjaus pitää vuosituhattavoitteiden saavuttamista keskiössä, ja toteaa köyhyyden poistamisen vaativan kestävää kehitystä niin taloudellisesti, yhteiskunnallisesti kuin luonnontaloudellisestikin. Suomen UNICEF toivoo, että tämä sama ymmärrys näkyisi hallituksen eri ohjelmissa ja strategioissa, mm. hallituksen YK –strategiassa, jotta ne tukisivat toisiaan. Nyt ohjelmat ovat toisistaan irrallisia.

Suomen UNICEF kokee tärkeänä, että Suomi on huomioinut temaattisen rahoituksen mahdollisuuden, se säästää hallintokuluja niin vastaanottajalla kuin lahjoittajalla.

3. Rahoituksen kohdentaminen

Linjausluonnoksessa todetaan kehityspoliittiseen ohjelmaan nojaten, että Suomi kohdentaa temaattista rahoitusta YK-järjestöjen kautta erityisesti kehitysmaiden taloudellisen kapasiteetin ja kauppapoliittisen osaamisen vahvistamiseen sekä maailmanlaajuisten terveysuhkien torjuntaan. Nämä kaikki käsitteet näin esitettynä ovat kovin ”ylärakenteisia”. Toivomme, että temaattinen rahoitus kohdentuisi ennen kaikkea näiden alla oleviin perusrakenteisiin ja uhkien ja ongelmien aiheuttajiin: taloudellista kapasiteettia ja kauppapoliittista osaamista ei synny, jos kansa ei ole peruskoulutettu, tai tulokset jäävät lyhytkestoisiksi, ja maailmanlaajuiset terveysuhat ovat jatkuvia, ellei puhtaaseen veteen, sanitaatioon, hygieniaan ja terveys- ja seksuaalikasvatukseen panosteta.

4. Monenkeskistä yhteistyötä ohjaavat periaatteet

Linjausluonnos toteaa kehityspoliittisen ohjelman tavoin, että Suomi pyrkii tehokkaasti hyödyntämään ”kehityshistoriaan nojaavaa erityisosaamista ja asiantuntemusta, jonka avulla Suomi voi tuoda lisäarvoa kansainväliseen kehitysyhteistyöhön”.

Toteamme tähän, kuten totesimme jo lausunnossamme kehityspoliittiseen ohjelmaan, että Suomi on koulutuksen osaaja ja tämä osaaminen tulisi paketoida näkyvämmäksi osaksi kehitysyhteistyötämme. Koulutus on saanut pienen roolin tämän hallituksemme ulkoasiainhallinnon eri ohjelmissa ja linjauksissa.

Suomen peruskoululaiset saivat erinomaiset tulokset OECD:n PISA –tutkimuksessa 2003 ja juuri niillä osa-alueilla, joita tulisi tukea kehitysyhteistyössä: osaamisen tasaisuus maassamme kertoi alueellisesta, koulujen välisestä ja tyttöjen ja poikien välisestä tasa-arvosta.

Suomi oli UNICEFin avun vastaanottajamaa vuosin 1947-51. Suomi nousi historiallisen nopeasti autettavasta auttajaksi jo heti avun päätyttyä. Keskeistä kansantaloutemme nousussa on ollut vahva panostus tasa-arvoiseen koulutukseen.

Arabimaissa, riippumattomien arabiasiantuntijoiden tekemä UNDP:n raportti vuodelta 2002 osoitti naisten tilanteen yhdeksi kolmesta merkittävimmästä tekijästä, jotka estävät arabimaita nousemasta jälleen maailman kärkijoukkoon talouden, koulutuksen ja kulttuurin aloilla. Naisten kouluttamattomuus heijastui koko yhteiskuntaan osaamisen, terveydenhuollon, varallisuuden, demokratian ja turvallisuuden puutteena. Sarjan neljäs raportti 07.12.2006 toteaa yhä edelleen, että ”Sukupuolten välisen tasa-arvon puute arabimaissa ei ole ongelma vain naisille – se hidastaa koko alueen kehitystä.”

5. Luonnontaloudellisesti kestävä kehitys monenkeskisessä yhteistyössä

Tämä koko luku jää kovin luettelomaiseksi. Yhteistyötahoja on paljon, mutta niiden kohdalla ei tule esille yhteistyön toivottu vaikuttavuus, eikä keskinäinen priorisointi. Osin vain toimija on esitelty.

Esimerkiksi kohdassa 3.2.1. UNICEF on vain esitelty. Mitkä on Suomen hallituksen prioriteetit yhteistyössä UNICEFin kanssa, mitä vaikutuksia yhteistyöllä haetaan?

Suomi on suuri UNICEFin temaattisen avun rahoittaja, ja erittäin arvostettu myös tästä syystä. Suomi varmistaa näin osaltaan, että UNICEF voi turvata työnsä jatkuvuuden myös niissä maissa, joiden tukeminen ei ole maakohtaista apua suosivien hallituksen kohteena. Tämä voisi mielestämme olla Suomen linjaus tässä kohdassa.

Sivulla 11, toiseksi viimeinen kappale, on mainittu UNICEFin erityistehtävä lapsen oikeuksien osalta niin kehityssektorilla kuin humanitaarisissa kriiseissä. Tätä olisi tarvetta tarkentaa: UNICEFilla on erityisrooli YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen asiantuntijana ja valvojana. Lapsen oikeudet ohjaavat UNICEFin työtä niin kehityssektorilla kuin humanitaarisissa kriiseissä.

Kappaleessa todetaan myös, että ”rahoitustuki on jatkossakin mielekästä suunnata UNFPA:lle, koska siellä Suomen vaikutusvalta on UNICEFia suurempi”. Määrääkö Suomen vaikutusvalta todella sen, mihin rahoitustuki suunnataan? Eikö vaikutusvaltaa tärkeämpää ole pohtia työn tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Tämä pitäisi olla kaiken kehitystyön lähtökohta.

Sivulla 19, kohdassa UNICEF, koskien humanitaarisen avun toimeenpanoa, todetaan, että humanitaarisissa kriiseissä UNICEFille on kansainvälisesti sovittu klusterivastuu vesi- ja sanitaatio sekä ravitsemussektorilla. UNICEFille on sovittu klusterivastuu myös tietoliikennepalveluissa sekä yhdessä Save the Childrenin kanssa koulutuksessa.

6. Viestintä ja kehityskasvatus

Tässä kappaleessa jää epäselväksi se, mitä tarkoitetaan kolmannen lauseen ”kumppanijärjestöillä”. Tarkoitetaanko sillä kumppanuusjärjestöjä, vai yleensä järjestöjä, joiden kanssa tehdään yhteistyötä, ja jotka saavat kehityspoliittiseen viestintään tukea. Järjestöjen rooli (ei siis vain kumppanuusjärjestöjen rooli) on merkittävä kansainvälisyys- ja kehityskasvattajina. Tämä on kuitenkin vain toteama, ei linjaus. Aiotaanko tukea kasvattaa tai muuttaa kenties pitkäjänteisemmäksi? Vuodeksi kerrallaan myönnetty tukihan ei takaa linjauksessa todettua ”pitkäjänteistä kasvatuksellista vaikutusta”. Kansalaisjärjestöjen viestintätyö on valitettavasti, lyhytkestoisesta rahoituksesta johtuen, kovin projektiluontoista.

Helsingissä 19.3.2008


Suomen UNICEF-yhdistys ry

Pentti Kotoaro     Inka Hetemäki
Pääsihteeri         Ohjelmajohtaja