Hallituksen tasa-arvo-ohjelman valmistelu

Kuuleminen 14.4.2008


Suomen UNICEF

Kirjallinen kommentti



Suomen UNICEF kiittää siitä, että Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa kuulla järjestöjen näkemyksiä tasa-arvo-ohjelman painopisteistä jo ennen ohjelman laatimista. Suomen UNICEF painottaa kommentissaan niitä ohjelman osa-alueita, joiden parissa se työskentelee Suomessa: ihmisoikeuskoulutusta, sekä perheväkivaltaa.

1. Tasa-arvotietoisuuden lisääminen kouluissa ja segregaation lieventäminen


Tasa-arvotietoisuuden lisääminen kouluissa ja opettajien sekä lastentarhaopettajien koulutuksessa on tärkeä tavoite. Tasa-arvon noudattaminen on ihmisoikeussopimuksiin kirjattu, valtioita sitova velvoite, ja tasa-arvon opettaminen ja siitä tiedottaminen pitääkin olla osa ihmisoikeuskoulutusta. Ihmisoikeuskoulutus on ollut puutteellista, olematontakin, opettajien ja lastentarhaopettajien koulutuksessa. Peruskoulujen opetussuunnitelman arvopohjaan on kirjattu yleisenä periaatteena ihmisoikeudet, tasa-arvo ja demokratia, mutta koska itse ihmisoikeussopimuksia ei ole kirjattu oppiaineiden osaamisen tavoitteisiin, ne jäävät valitettavan hennoiksi käsitteiksi, ilman että oppilas/opiskelija, tai edes opettaja ymmärtää, että on kyse lakiin sidotusta velvoitteesta, eikä vain yleisestä moraalista. Vasta ihmisoikeussopimusten kautta, niitä opiskelemalla, tasa-arvon käsite nousee eettisestä ja moraalisesta käsitteestä, kaikkia sitovaksi, lakiin kirjatuksi velvollisuudeksi.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimus, joka velvoittaa selkeään tasa-arvoon, on opetussuunnitelmissa mainittu nimeltä vain kerran (elämänkatsomustiedon yhteydessä, jota opiskelee noin 2 % ikäluokasta) huolimatta siitä, että se ainoana ihmisoikeussopimuksena sisältää tiedottamisvelvollisuuden.

Suomen UNICEF teetti TNS Gallupilla 2006 tutkimuksen siitä, miten hyvin maamme yläkoululaiset tuntevat ihmis- ja lasten oikeudet. Heistä 60 prosenttia ei tiennyt, tai ei osannut sanoa, että lapsilla on erityisoikeudet, 41 prosenttia sanoi tietävänsä hyvin vähän, tai ei osannut sanoa, lasten oikeuksista. Kysyttäessä avoimella kysymyksellä mihin asiakirjaan lapsen oikeudet on kirjattu, kukaan lapsista ei osannut nimetä YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta. Lapset ovat ylipäätään omaksuneet ihmisoikeudet heikosti; tutkimuksessa ilmenee mm, että 38 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että Suomessa on liikaa pakolaisia ja jopa 41 prosenttia arvioi, että Suomessa on enemmän tai yhtä paljon pakolaisia kuin muissa Euroopan maissa.

Hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma on asettanut tavoitteekseen varmistaa lapsen oikeuksien sisältymisen lasten kanssa työskentelevien perus- ja täydennyskoulutukseen. Sama tavoite tulee kirjata hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan, käsittäen yleensä ihmisoikeussopimukset. Ihmisoikeussopimukset, ja niiden velvoite tasa-arvosta onkin selkeästi kirjattava opettajien, lastentarhaopettajien, sekä peruskoulujen opetussuunnitelmiin, ja jalkautettava sopimukset opetussisältöihin ja kirjattava oppimistavoitteisiin.

5. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen


Naisiin kohdistuva väkivalta ei kohdistu vain naisiin, sen kohteena ovat myös lapset, jotka kokevat väkivallan. UNICEF käyttääkin käsitettä ”perheväkivalta”.

Väkivallan kokeminen ja näkeminen eivät pelkästään heikennä lapsen henkistä ja fyysistä kehitystä, vaan lapsilla on myös suurempi riski päätyä itse väkivallan ja hyväksikäytön uhriksi. Tutkimustulokset osoittavat (UN Violence Study, 2007), että noin 40 prosenttia hyväksikäytön kohteeksi joutuneista lapsista kertoo kohdanneensa perheväkivaltaa kotonaan. Väkivalta myös periytyy. Kotiväkivaltaa kohdanneet lapset usein jatkavat käytösmallia joko lyömällä puolisoaan tai alistumalla uhriksi väkivaltaisessa suhteessa. Väkivaltaisessa kodissa kasvaneilla lapsilla on kolminkertainen todennäköisyys joutua tappeluihin muihin lapsiin verrattuna.

Tasa-arvo-ohjelman tuleekin huomioida lasten osuus naisiin kohdistuvassa väkivallassa, ja lasten rooli tavan jatkajina. Suomessa yleinen asenneilmasto ei ole noussut väkivaltaa vastaan, naisiin kohdistuva väkivalta on sen eräs ilmentymä. Lasten ruumiillinen kurittaminen on kielletty Suomessa vuodesta 1984, silti kaikki eivät edes tiedä sen olevan rikos. Suomen UNICEFin 2006 TNS Gallupilla teettämässä tutkimuksessa lähes 50 prosenttia yläkoululaisista sallisi lapsen lievän ruumiillisen kurittamisen ja moni luulee sen olevan sallittua myös Suomen lainsäädännössä. Tasa-arvo-ohjelman pitää katsoa kokonaisvaltaisesti Suomen väkivaltaa sallivaa kulttuuria ja nivoa eri toimintamallit kaikkea väkivaltaa vastaan tukemaan toisiaan.

Ihmiskaupan osuus hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa jää epäselväksi. Mikäli se siihen liitetään, Suomen UNICEF toivoo aitoa poikkihallinnollista sitoutumista sen ehkäisyyn. Suomen ihmiskaupan torjuntakeskusteluissa on nostettu esille lainsäädännön keinot, rajanvalvonta, lähtömaiden tilanteen korjaaminen ja uhrien auttaminen. Puuttuva dimensio on ostajat ja ostamisen ennaltaehkäisy. Ennaltaehkäisyyn tarvitaan asennekasvatusta jo koulusta lähtien, ja liittyy kiinteästi ensimmäiseen kohtaan, tasa-arvotietoisuuden lisäämiseen kouluissa ja ihmisoikeussopimusten tunnetuksi tekemiseen. Asennekasvatus ei voi olla vain kampanjaluonteista, sen pitää olla pitkäjänteistä ja rakenteisiin (opetussuunnitelmiin) sidottua.

6. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen


Hallitusohjelma lupaa, että ministeriöissä järjestetään koulutusta sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi. Tämänkin koulutuksen on pohjattava ihmisoikeussopimuksiin, vain näin ymmärretään, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vain, kuten hallitusohjelmaan on kirjattu, ”keskeinen arvo suomalaisessa yhteiskunnassa”, vaan lakiin kirjattu velvoite.


Suomen UNICEF

Pentti Kotoaro     Inka Hetemäki
Pääsihteeri         Ohjelmajohtaja