Suomen UNICEFin lausunto
Lausuntopyyntö SM077:00/2011 

Maahanmuuton tulevaisuus 2020 – työryhmän strategiaehdotus

 

Yleistä

Suomen UNICEF kiittää mahdollisuudesta lausua kantansa Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiaehdotukseen, sekä strategiaehdotusta edeltäneestä yleisölle avoimesta keskustelu- ja osallisuusmahdollisuudesta. Arvostamme kaiken kaikkiaan hyvin avointa ja laajasti osallistuttavaa prosessia. Suomen UNICEF on myös erittäin tyytyväinen siitä, että strategiaehdotusta laadittaessa on tehty sekä sukupuoli- että yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi.

Strategiaehdotuksessa maahanmuuttoa on käsitelty varsin laajasti eri näkökulmista, nykyinen tila on hyvin arvioitu ja yleiset suuntaviivat tulevalle maahanmuuttopolitiikalle on hahmoteltu selkeästi. Strategiaehdotukseen ei ole kirjattu konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, vaan sitä varten on tavoitteena valmistella toimenpideohjelma, määritellä toimeenpanosta vastaavat tahot ja aikataulu. Suomen UNICEF pitää hyvänä strategiaehdotuksen laatineen työryhmän ehdotusta siitä, että toimeenpanon koordinointiin ja seurantaan nimetään Sisäasiainministeriö. Suomen UNICEF toivoo, että samainen taho vastaisi myös konkreettisiin toimiin keskittyvän toimenpideohjelman laadinnasta ja aikataulutuksesta.

Suomen UNICEFille jäi prosessin osalta epäselväksi lausuntokierroksen vaikuttavuus. Strategiaehdotuksen laatineen työryhmän toimikausi on päättynyt. Muutetaanko tätä työryhmän ehdotusta Maahanmuuton tulevaisuudeksi 2020 lausuntokierroksen annin huomioivaksi ennen kuin työryhmän ehdotus viedään valtioneuvoston vahvistettavaksi (aikataulun mukaan kevään aikana), ja jos, kenen koordinoimana, kun työryhmän toimikausi on jo päättynyt? Vai miten tämän varsin laajan lausuntokierroksen tulokset tullaan huomioimaan?

Itse sisällön osalta Suomen UNICEF keskittyy vain työsiirtolaisten kotimaahan jääneiden lasten aseman huomioimiseen, joka on strategiaehdotuksen puute.
 

Työsiirtolaisten kotimaahan jääneet lapset

Strategiaehdotuksen selkeä puute on, että se ei huomioi riittävästi maahanmuuton ja ihmisten työperäisen liikkuvuuden vaikutusta lapsiin, joiden perheistä on kyse. Suomen UNICEF muistuttaa, että lapsen oikeuksien toteutuminen maahanmuuton eri muotojen kohdalla tulee aina huomioida ja Suomea velvoittaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaate harkita ensisijaisesti lapsen etu kaikessa päätöksenteossa ja hallinnon toimissa (LOS art. 3 (1)). Erityisen vähälle huomiolle niin tässä strategiaehdotuksessa kuin julkisessa maahanmuuttokeskustelussa ovat jääneet työsiirtolaisten kotimaahan jääneet lapset, joilla viittaamme niihin lapsiin joiden äiti, isä tai muu huoltaja lähtee työn perässä ulkomaille ja jättää lapset entiseen kotimaahansa toisen perheenjäsenen, sukulaisen tai muun huoltajan huomaan. 
 

Taakse jäävien lasten haasteet

Taloudellisesta näkökulmasta työperäinen maahanmuutto parantaa usein lähtömaahan jääneiden lasten elintasoa, sillä työsiirtolaisten kotimaahansa lähettämät rahalähetykset edustavat hyvin huomattavaa osaa kotitalouden tuloista. Lisääntyneet tulot puolestaan parantavat kotitalouksien valmiuksia sijoittaa lasten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja ravitsemukseen. Usein työsiirtolaiset ilmoittavatkin ensisijaiseksi maahanmuuton syyksi lastensa elintason parantamisen.
 
Alkuun köyhillä kotitalouksilla voi kuitenkin olla suuriakin taloudellisia menetyksiä, kun on jouduttu myymään omaisuutta työsiirtolaisen ulkomaille lähettämiseksi. Tällöin vaikutukset lapsiin voivat olla dramaattisia, jos lapset joutuvat esimerkiksi paikkamaan menetettyjä tuloja omalla työnteollaan. UNICEFin tutkimuksissa on havaittu äidin muuttoliikkeen vaikutuksen lapsiin olevan usein suurempi kuin isän, erityisesti niissä kulttuureissa, joissa miehen ja naisen roolit ovat hyvin perinteiset. Monissa tapauksissa perheen kotitalouden ja pienten lasten hoitovastuu siirretään vanhimmalle tyttärelle äidin muuttaessa. Tällöin hoitovastuuseen joutuneen lapsen koulunkäynti kärsii ja usein jopa keskeytyy. Perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat lähteneet työsiirtolaisiksi, ottaa vanhin lapsi usein päätöksentekijän ja perheen ”edustajan” roolin, mikä johtaa varhaiseen aikuistumiseen ja vapaa-ajan vähenemiseen.
 
Johtuen perheen epävarmasta tulevaisuudesta sekä kommunikaation etäisyydestä, työsiirtolaisten kotimaahan jääneillä lapsilla on todettu olevan kasaantuneesti psykososiaalisia traumoja, tunteen ilmaisun kyvyttömyyttä sekä syyllisyyden tunteita siitä, että heidän vanhempansa ovat olleet pakotettuja lähtemään työntekoon ulkomaille lasten hyvinvoinnin vuoksi. Lisäksi UNICEFin tutkimukset osoittavat, että työsiirtolaisten lapsilla on korostunut riski joutua hyväksikäytön uhriksi tai joutua sosiaalisen leimautumisen kohteeksi yhteisössä, mikä puolestaan voi aiheuttaa muun muassa rikollista käyttäytymistä, sekä huumeiden käytön ja teiniraskauksien lisääntymistä.

Perheestä ero hidastaa myös työsiirtolaisten hyvinvointia ja sopeutumista uuteen maahansa.   

YK:n lapsen oikeuksien komitean huomautukset

YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut, että valtiot eivät huomioi riittävästi näitä erityistilanteeseen jääneitä lapsia, koska heitä pidetään etuoikeutetussa asemassa perheen saamien rahalähetysten vuoksi. Valtioiden tulisikin ottaa käyttöön erityisiä ohjelmia, joilla taattaisiin kotimaahan jääneiden lasten suojelu ja estettäisiin muun muassa koulunkäynnin keskeytyminen. On myös selvää, että työsiirtolaisten rahalähetykset eivät saa korvata hallituksen velvoitteita investoida julkisten palvelujen kehittämiseen, kunnollisten työolojen edistämiseen tai köyhyyttä lievittäviin ohjelmiin, joilla taataan kotimaahan jääneiden lasten oikeudet ja suojelu. Suomen valtion tulisi olla aktiivinen toimija myös tässä suhteessa etenkin niihin valtioihin päin, joista rekrytoidaan Suomeen työvoimaa.
 
Lisäksi lapsen oikeuksien komitea tähdentää, että maahanmuuton kohdemaiden olisi poistettava nykyiset rajoitukset, jotka estävät tai viivästyttävät perheenyhdistämistä. Lapsen edun periaatteen mukaisesti valtioiden olisi tuettava kotimaahan jääneiden lasten ja heidän huoltajansa perheenyhdistämistä riippumatta huoltajan maahanmuuttostatuksesta.
 

Näkymättömät lapset

Nämä työsiirtolaisten taakse jättämät lapset ovat jääneet näkymättömiksi, sillä heistä ei ole minkäänlaista tilastotietoa. Tietoa ei löydy siitäkään, kuinka moni työn perusteella Suomeen muuttanut anoo myöhemmin lupaa perheenyhdistämiselle.
 
Vuonna 2012 maahanmuuttovirastolta haettiin työnteon perusteella oleskelulupia yhteensä 5 744 (27 % kaikista oleskelulupahakemuksista) ja näistä hyväksyttiin 4 990. Lisäksi Työ- ja elinkeinotoimistot tekevät osaratkaisuja koskien työntekijöiden oleskelulupahakemuksia. Vuonna 2011 TE-toimistot myönsivät 4 463 ensimmäistä työlupaa ja 5 181 jatkolupaa (yhteensä 9 644 työlupaa).  Nämä tilastot osoittavat paitsi sen, että on kyse tuhansista lapsista, myös sen, että tietoa työsiirtolaisten lapsista – edes suuntaa antavaa – on mahdollista kerätä vaikka oleskelulupamenettelyn yhteydessä. Suomen UNICEF katsoo, että tiedon kerääminen päätöksenteon pohjaksi ja ohjaamiseksi on välttämätöntä, jotta työryhmän esittämä visio väestön hyvinvointia edistävästä, ennakoidusta ja hallitusta maahanmuutosta sekä yhdenvertaisesta ja tasa-arvoisesta Suomesta toteutuisi.
   
Helsingissä 14.03.2013
  
Suomen UNICEF
Marja-Riitta Ketola, pääsihteeri 
Sari Ahola, asiantuntija