Suomen UNICEFin lausunto
Lausuntopyyntö HEL7818-9
 

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja valitusmenettelystä

Yleistä

Suomen UNICEF kiittää Suomen valtiota aktiivisesta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen valitusmenettelyä koskevan valinnaisen pöytäkirjan edistämisestä (jatkossa lisäpöytäkirja), jo sen luonnosteluvaiheessa ja sittemmin sen kansallisen toimeenpanon edistämisessä.

Suomen UNICEF ei näe esteitä ratifioinnille, mutta painottaa sitä, että etenkin valitusmenettelyä koskeva lisäpöytäkirja edellyttää hyvin vahvaa hallinnollista ja tiedotuksellista toimeenpanoa, jotta se tosiasiallisesti edistäisi lapsen oikeuksia. Pelkkä juridinen ratifiointi ei herätä etenkään valitusoikeutta koskevaa lisäpöytäkirjaa eloon. Hyvin perinteinen tapa, jossa hallituksen esityksessä otetaan kantaa vain juridiseen täytäntöönpanoon, kyseenalaistaisi koko tämän lisäpöytäkirjan mielekkyyden.

Hallinnon ja tiedotuksen ohjaaminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa täytäntöönpanoon ja hallitukselle annettavaan esitykseen, mutta tätä tulisi miettiä ja näin lisätä lisäpöytäkirjan todellista jalkautumista. Täytäntöönpanon yhteydessä myös esimerkiksi resursoinnin arviointi on perinteisesti kattanut vain juridiset toimet, joka ei ole riittävää.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset lisäpöytäkirjoineen eivät ole koskaan pelkkää juridiikkaa. Valitettavan usein ne näin nähdään, vaikka lähtökohtaisesti niiden ”liikkeellepanoa” voitaisiin Suomessa huomattavasti kehittää.
 

Lapsen kuuleminen ja lapsen puolesta äänen käyttäminen

Tämän lisäpöytäkirjan kulmakivi on se haaste, kuinka lasta kuullaan, kuka häntä edustaa ja kuinka.
 
Tämä huoli ilmaistaan jo lisäpöytäkirjassa itsessään sen johdannossa: ”ovat tietoisia siitä, että lasten erityinen ja riippuvainen asema saattaa tehdä heille huomattavan vaikeaksi käyttää oikeussuojakeinoja oikeuksiensa loukkauksia vastaan” ja edelleen ”kannustavat sopimusvaltioita kehittämään asianmukaiset kansalliset järjestelmät, joiden avulla lapsi, jonka oikeuksia on loukattu, voi käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja kansallisella tasolla”. Toivottavaa on, että lisäpöytäkirjan osalta huomioitaisiin jo sen johdanto-osa ja sen edellyttämät täytäntöönpanotoimet, joita käsittelemme tässä tarkemmin.
 

Kansallisten valitusmekanismien kehittäminen lapsen äänen kuulemiseksi

Lisäpöytäkirjan artiklan 7 kohdat (a) – valitus ei kelpaa nimettömänä ja (b) - valitus tulee tehdä kirjallisena eivät tue lapsen luonnollista tapaa esittää asiansa. Lisäksi sen kohta (e) edellyttää, että kaikki käytettävissä olevat kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty – lapsella on siis voitettavanaan aikamoinen polku ennen mahdollisen valituksen tekemistä.

Artiklassa 2 komitea sitoutuu antamaan lasten näkemyksille painoarvon, mutta koska tämän lisäpöytäkirjan nojalla tehtävä valitus edellyttää kansallisten oikeussuojakeinojen läpikäynnin, ulottuu sama velvoite vahvasti myös kansalliselle tasolle.

Kansalliset järjestelmät ovat lapsille vieraita - lapset eivät tiedä, mistä hakea apua, ketä lähestyä ja miten toimia. Tätä todistaa myös lapsiasiavaltuutetun vuonna 2010 tekemä kysely laillisuus- ja ihmisoikeusvalvojille, joka osoitti, että alaikäiset tekevät kanteluita ja valituksia ihmisoikeusloukkauksistaan todella vähän. Suurena esteenä on kansallisten mekanismien aikuislähtöisyys - niiden lapsiystävällisyydessä on huomattavan paljon kehitettävää, joka palvelisi samalla myös tavallista kansalaista.

Lapsen kuuleminen ei myöskään toteudu, ellei lapsi ole saanut ymmärrettävää tietoa omista oikeuksistaan. Sitä edellyttää jo itse yleissopimuskin. Sen artiklaa 12 tukee artikla 13 koskien lapsen sananvapautta, jossa todetaan, että sananvapaus (freedom of expression, suomalainen sopimuskäännös käyttää laimeampaa termiä ”ilmaista mielipiteensä”) sisältää oikeuden ”vapauteen hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa”.
Komitea on maille antamissaan suosituksissa ja yleiskommenteissaan (mm.yleiskommentti 12 vuodelta 2009, kohta A, 15–16) useasti korostanut sitä, että lasta pitää tukea, jotta lapsi kykenee tekemään tietoisen päätöksen.

Tätä lisäpöytäkirjaa ratifioidessa tulisikin erityistä huomiota kiinnittää jo olemassa olevien kansallisten järjestelmien kehittämiseen niin, että lapsi osaa niitä käyttää ja näin läpikäydä mahdollisen kansallisen prosessin ennen lisäpöytäkirjan suomaa oikeussuojakeinoa. 

Myös koko lapsen oikeuksista tiedottamista ja kasvattamista tulee kehittää, se ei ole vielä rakenteellistunut yhteiskuntaamme. 
 

Lapsen edunvalvonta

Artiklassa 3 todetaan, että työjärjestykseen otetaan takeet, joilla estetään lapsen puolesta toimivaa ohjailemasta lasta ja joilla kieltäydytään ottamasta tutkittavaksi valitukset, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia.

Myös kansallisen järjestelmän tulee tukea artiklan 3 tavoitetta estää lapsen ohjaileminen epäasiallisesti. Edunvalvontaa säädellään Suomessa asiasta riippuen hieman eri tavoin, ja sen mahdollisuuksia ja laajuuksia ei ole vielä täysin tunnistettu. Järjestöt ja lapsiasiavaltuutettu ovat ottaneetkin useasti kantaa edunvalvonnan kehittämiseksi.

Edunvalvonnasta säädetään mm. lastensuojelulaissa, joka velvoittaa sosiaalitoimen huolehtimaan edunvalvojan hakemisesta lapselle silloin, kun lapsen huoltaja ei puolueettomasti voi edustaa lasta lastensuojeluasiassa. Pelastakaa lapset ry on todennut, että velvoitetta hakea edunvalvojaa tulkitaan Suomessa hyvin vaihtelevasti, ja että ”Suomeen tarvitaan selkeät linjaukset ja rakenteet lastensuojelun edunvalvojatoiminnan toteuttamiseksi. On varmistettava, että jokainen lapsi tulee omassa lastensuojeluasiassaan asianmukaisesti edustetuksi”. Tämä Pelastakaa lapset ry:n kannanotto kertoo myös jo siitä edellä esiin nostetusta huolesta, että lainsäädännön ulottuminen ja sen ohjaavuus ei ulotu, eikä yksin riitä velvoitteiden täyteen toimeenpanoon, vaan tähän tarvitaan hallinnollista ohjausta.

Laissa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta säädetään edustajan määräämisestä lapselle (39§-44§). Vaikka uusi laki kehitti edustajajärjestelmää tältä osin, Lastensuojelun Keskusliiton 30.5.2012 julkaistussa selvityksessä Ei omainen, eikä viranomainen ilmenee kuitenkin, että edustajajärjestelmässä on vakavia puutteita. Laissa säädetään edustajan tehtävistä hyvin yleisellä tasolla, eikä se ohjaa tarpeeksi käytännön työtä. ”Yksi järjestelmän isoimmista puutteista on, että edustajilta ei vaadita mitään koulutusta tehtävään. Edustajien koulutustausta vaihtelee, eikä mikään taho vastaa heidän perehdyttämisestään tai valvonnastaan”, todetaan Lastensuojelun Keskusliiton selvityksessä. Myös edustajan kelpoisuuden määrittäminen ja valvonta on keskeneräistä. Edustajan tehtävä on erityisen haasteellinen senkin vuoksi, että alaikäisten vastaanoton koordinointi on jakautunut usealle ministeriölle ja eri virastoille, ELY-keskuksille ja kunnille.

Edunvalvontaa olisikin tämän uuden lisäpöytäkirjan myötä vahvasti kehitettävä ja yhdenmukaistettava, myös koulutuksen osalta. Lapsia koskeva lainsäädäntö on hajanaista, ja edunvalvojia ei voida eristää tietyn sektorilainsäädännön alle, vaan heidän on saatava monipuolista koulutusta. Nyt ratifiointiprosessiin menevä lisäpöytäkirja voisi toimia kimmokkeena edustajajärjestelmän kehittämiseksi. 
 

Lisäpöytäkirjasta tiedottaminen

Artiklassa 17 sopimusvaltiota velvoitetaan aktiiviseen tiedottamiseen. Samansisältöinen artikla on niin itse lapsen oikeuksien yleissopimuksessa kuin sen kahdessa edeltävässä valinnaisessa pöytäkirjassa. Tämän artiklan toteuttaminen on osoittanut kaikkien edellä mainittujen asiakirjojenkin osalta ongelmalliseksi.

Hallituksen esityksessä puututaan vain juridisiin haasteisiin ja näin ollen asiat tai artiklat, jotka eivät Suomessa kuulu juridisen sääntelyn piiriin, eivät astu täytäntöön ratifioinnin kautta. Tiedottaminen on yksi niistä.

Artiklalle 17 pitää antaa painoarvo ratifiointivaiheessa ja miettiä, miten sitä voitaisiin jo täytäntöönpanon yhteydessä edistää ja miten velvoittaa eri viranomaisia toimimaan lisäpöytäkirjan velvoitteen mukaisesti tältä osin.  Tässäkin kohdin on arvioita resursoinnin tarve. 
 

Suomennoksen käännösvirheet

Suomennos, vaikkakin vielä luonnos, on kauttaaltaan  hyvin kankeaa kieltä ja sisältää virheitä. Osin se ei ollut edes luettava, vaan oli palattava alkuperäisiin versioihin, jotta tekstin ymmärsi.

Suomella on yleensäkin haasteita ihmisoikeussopimustensa suomennoksissa, sillä niissä on aivan liikaa virheitä.  Tämän välttämiseksi kävimme läpi käännöksen lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan valitusmenettelystä jo näin luonnosvaiheessa. Toki ainoastaan meidän panoksemme ei riitä asian korjaamiseksi.

Ihmisoikeussopimusten uudelleen läpikäynti ja kääntäminen on luonnollisesti hyvin suuritöistä, ja täten toivoisimmekin, että ainakin uudet sopimukset ja lisäpöytäkirjat käännettäisiin jo lähtökohtaisesti ymmärrettävästi ja hyvälle suomelle. Käännösten merkitystä ei voi aliarvioida, vaikka YK-sopimukset olisivatkin virallisia vain kuudella YK-kielellä. Sopimusten
tulee toteutua ihmisten arjessa, ennen kuin mennään oikeussaleihin tulkitsemaan virallisia YK:n versioita. Kieli on erityisen tärkeää lapsia koskevien sopimusten osalta – tämän lisäpöytäkirjan kieli on niin vaikeaa, ettei siitä selviä aikuinenkaan.

Hyvää suomea oleva käännös ei heikennä sen juridista voimaa, vaan tekee lisäpöytäkirjasta käytettävän ja lähestyttävän työkalun. Esitämmekin, että tämän lisäpöytäkirjan teksti muutettaisiin käännöksen jälkeen vielä oikeaksi suomeksi, suomalaisine lauserakenteineen ja välimerkkeineen.

Ulkoministeriön oikeudellisen osaston velvoite on tehdä lisäpöytäkirjasta sellainen käännös, että sen ymmärtää. Tämä on erityisen tärkeää, kun kyseessä on lasten lisäpöytäkirja. Ihmisoikeuksien jalkautuminen ja koko ihmisoikeuskasvatus lähtee siitä, että ihmiset – lapset – ymmärtävät, mistä on kysymys.

Alle on koottu joitain silmiin osuneita selkeitä käännösvirheitä:
 
2 artikla – yleiset periaatteet
 
”Suorittaessaan sille tässä pöytäkirjassa annettuja tehtäviä komitea noudattaa – tulisi olla komiteaa ohjaa (shall be guided) lapsen edun periaate.” Tämä ei ole ihan pelkkä tyylikysymys, sillä komitea itse vetoaa aina lapsen edun periaatteeseen ohjaavana periaatteena.  

3 artikla - työjärjestys

Kohdassa 1 on väärä käännös käsitteestä child-sensitive procedures (ranska: que les procédures soient adaptées aux enfants). Kyseessä on lapsiystävälliset menetelmät, ei lapsen edun huomioon ottavat menettelyt. Ne ovat kaksi eri asiaa.

6 artikla – väliaikaistoimet

Kohdassa 1 termi that a state party take on käännetty ”että tämä sopimusvaltio ryhtyisi.” Konditionaalin käyttö suomennoksessa ei vastaa alkuperäistä ja heikentää artiklaa, pitää olla ”ryhtyy”.
 
7 artikla
 
Kohdan c) suomennos ”valituksessa on käytetty väärin valitusoikeutta” ei vastaa alkuperäistä ”the communication constitutes an abuse of the right of submission of such communications”. Suomennos ei kerro oikeussuojaa hakevalle, mistä on kysymys, tarkoitus on kaiketi sanoa, että valitusmenettelyssä tai valituksen jättämisessä on tapahtunut virhe.

Kohdassa g) verbi ”occurred” on käännetty ”ovat olleet olemassa”, pitäisikö olla ”ovat tapahtuneet”?

8 artikla – valituksen toimittaminen

Kohdan 1 käännöstä ei ymmärrä lainkaan: ”Komitea antaa sille tämän pöytäkirjan mukaisesti tehdyn valituksen luottamuksellisesti tiedoksi asianomaiselle sopimusvaltiolle mahdollisimman
pian, jollei komitea valitusta tälle valtiolle tiedoksi antamatta katso, ettei valitusta voi ottaa tutkittavaksi.”


Kohta on myös englanniksi todella haastavasti ilmaistu. Mutta ranskankielisen alkuperäisen mukaan kohdalla 1 tarkoitettaisiin tätä: 

”Komitea antaa kaikki sille tämän pöytäkirjan nojalla annetut valitukset kyseessä olevan sopimusvaltion tietoon luottamuksellisesti ja mahdollisimman pian, ellei se katso, että valitusta ei voi ottaa tutkittavaksi.”

11 artikla - jatkotoimet

Kohdan 2 käännös on vaikeasti ymmärrettävä ja se helpottuisi jo, jos kohdan ”jotka sopimusvaltio antaa myöhemmin tapauksen mukaan yleissopimuksen 44 artiklan…” muuttaisi muotoon
”jotka sopimusvaltio antaa myöhemmin, tapauksesta riippuen, yleissopimuksen 44 artiklan…”

14 artikla – tutkintamenettelyn jatkotoimet

Kohdan 2 käännöksessä toistuu sama vaikeasti ymmärrettävä sanapari kuin edellä 11. artiklan 2. kohdassa ”tapauksen mukaan”. Tämäkin artiklan 14 kohta 2 selkiytyisi, jos se korvattaisiin
sanaparilla ”tapauksesta riippuen” ja erotettaisiin pilkuilla.

15 artikla
 
Kohdan 1 loppuosaa ei ymmärrä: ”Komitea voi asianosaisena olevan sopimusvaltion suostumuksella toimittaa Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöille, rahastoille ja ohjelmille sekä muille toimivaltaisille elimille kannanottonsa tai suosituksensa teknisen neuvonnan tai avuntarvetta ilmaisevien valitusten ja kyselyjen johdosta sekä liitää mukaan sopimusvaltion mahdolliset vastineet ja ehdotukset, jotka koskevat näitä kannanottoja ja suosituksia”. Tällä tarkoitetaan kuitenkin mitä ilmeisimmin tätä: ” Komitea voi asianosaisena olevan sopimusvaltion suostumuksella toimittaa Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöille, rahastoille ja ohjelmille sekä muille toimivaltaisille elimille valituksia koskevat näkemyksenä tai suosituksensa ja kyselyjä, joissa käy ilmi teknisen neuvonnan tai avun tarve, sekä liittää mukaan…”

Kohdassa 2 on useita haasteita. Kohdasta puuttuu sanoja: ”../. käsiteltävistä valituksista johtuvan asian, joka saattaa…” Englanninkielisessä alkuperäisessä tekstissä puhutaan ”any matter arising”. Eli käännöksen tulisi olla ”käsiteltävistä valituksista johtuvan minkä tahansa asian”.

Kohta 2 jatkuu melko oleellisella virheellä: ”../. joka saattaa edistää näiden elinten toimivaltansa puitteissa tekemää päätöstä siitä, onko aiheellista ryhtyä kansainvälisiin toimiin”. Näillä elimillä viitataan artiklan 15 kohdassa mainittuihin YK:n erityisjärjestöihin ja muihin, joilla ei voi olla toimivaltaa valtioiden yli Lisäksi valittu suomennos antaa kuvan, että nämä elimet voisivat tehdä päätöksiä valtioiden yli. Pitää siis puhua näiden elinten toimialasta ja muuttaa koko lause näin: Komitea voi asianomaisena olevan sopimusvaltion suostumuksella myös saattaa näiden elinten tietoon tämän pöytäkirjan mukaisesti käsiteltävistä valituksista johtuvan minkä tahansa asian, joka saattaa edistää näiden elinten, toimialansa puitteissa, päättämään (in deciding, vrt. ranskalainen versio ”se prononcer”) niistä kansainvälistä toimista (advisability of international measures), jotka todennäköisesti (likely to contribute) auttavat sopimusvaltioita edistymään yleissopimuksen ja/tai sen valinnaisissa pöytäkirjoissa tunnustettujen oikeuksien täytäntöön panemisessa. Lauseen loppu on nyt suomennettu luonnoksessa:”./. joilla voidaan osaltaan (ei vastaa termiä likely to) auttaa sopimusvaltioita edistymään yleissopimuksessa ja/tai sen valinnaisissa pöytäkirjoissa tunnustettujen oikeuksien täytäntöön panemisessa.

17 artikla – pöytäkirjasta tiedottaminen

Termi ”in accessible formats” on suomennettu ”saavutettavalla tavalla”. Termi accessible on vaikea käännettävä, mutta tässä muodossa se ei ole ymmärrettävä. Termi helposti lähestyttävästi voisi olla sopivampi.

23 artikla – tallettaja ja pääsihteerin ilmoitukset
 
Kohdasta b puuttuu n-kirjain, ”voimaantulopäivän”.
 

Lopuksi

Tällä lasten valitusoikeutta ja tutkintamenettelyä koskevalla valinnaisella pöytäkirjalla on suuret mahdollisuudet parantaa lapsen oikeusturvaa sekä lapsen asemaa Suomessa ja toivotammekin sen ilolla tervetulleeksi. Suuri huolen aihe vain on, että ellei lausunnossamme mainittuihin seikkoihin kiinnitetä niiden vaatimaa huomiota, pöytäkirja ei toteuta sille annettua suurta tehtävää.

Helsingissä 7.9.2012
 
Marja-Riitta
Ketola                                                        
pääsihteeri                                                                     

Inka
Hetemäki
ohjelmajohtaja
Suomen UNICEF