Sisäasiainministeriö: Kerjäläisiin liittyvien viranomaistoimien yhdenmukaistamistarvetta kartoittava ja tarvittavia ohjeita tai lainsäädäntömuutoksia valmisteleva työryhmä

 

Kuuleminen 7.5.2008


Suomen UNICEFin kannanotto



Suomen UNICEF tuo kannanotossaan, ydintoimintonsa mukaisesti, näkökohtia lapsiin liittyen, pitäen mielessä asetetun työryhmän tavoitteet selvittää viranomaisohjeistuksen tai ohjeistuksen yhdenmukaistamisen tarve, selkeyttää salassapitosäännösten tulkintaa sekä arvioida mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita.

Otamme tarkemmin kantaa työryhmä tehtävään tehdä ehdotuksia lähtömaiden, erityisesti Romanian kanssa tehtävän yhteistyön kehittämiseksi, sekä tehtävään tehdä ehdotuksia alaikäisten lasten tilapäisen majoittamisen asianmukaiseksi järjestämiseksi.

Lapset ja Suomen lainsäädäntö, lapsen edun käsite


Suomen UNICEF haluaa muistuttaa että Suomea, ja kaikkia EU-maita velvoittavaa kansainvälistä sopimusta, YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta on sovellettava sopimuksen jäsenvaltion kaikkiin lapsiin, olivat he sitten valtion asukkaita, pakolaisia, maahanmuuttajia, laittomia maahanmuuttajia tai vierailijoita.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen viesti on lapsen edun asettaminen ensisijalle (artikla 3), jota on sopimuksen läpileikkaava yleinen periaate, ja sitä tulee soveltaa silloin kun mikään muu artikla ei anna tarkempaa ohjeistusta. Myös Suomen uuden lastensuojelulain keskeinen periaate on lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa, että lapsen etu tulee huomioida ensisijaisesti (lain 4. §).

Salassapitosäännöksistä Suomen UNICEF haluaa todeta, että koska kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu, perhe-elämän ja yksityiselämän suoja väistyy. Suomen uusi lastensuojelulaki on tarkentanut ilmoittamisvelvollisuutta (25§) ja useissa kohdin korostanut sitä, että salassapitosäännökset eivät saa estää tai hidastaa lapsen asian joutuisaa käsittelyä lapsen parhaaksi.

Lapsen edun käsite ei ole ongelmaton. Lastensuojelulaki pyrkii helpottamaan käsitteen tulkintaa antamalla avuksi kysymyksiä (4. §). Vaikka näihin kysymyksiin ei ole aina helppoa antaa vastausta, päätöksentekijän on tarpeellista kysyä nämä kysymykset itseltään hätiköityjen ratkaisujen välttämiseksi.

  • Mahdolliseen ohjeistukseen tulee kirjata YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen velvoittavuus ja lapsen edun käsite, siinä viitaten myös kansalliseen lainsäädäntöömme lapsen suojelusta.

 

Lähtömaiden (Romania) kanssa tehtävä yhteistyö


Romanilapset ovat useissa UNICEFin tutkimuksissa osoittautuneet voivan dramaattisenkin huonosti valtaväestöön nähden (mm. Romani Children in South East Europe, UNICEF/CEE & CIS, 2007; Breaking the Cycle of Exclusion, Roma Children in South East Europe, UNICEF 2007; Understanding Child Poverty in South-Eastern Europe and the Commonwealth of Independent States, Social Monitor 2006, UNICEF Innocenti Research Centre). Romanilapset näissä maissa kärsivät eniten köyhyydestä ja terveydenhuollon sekä koulutuksen puutteesta.

Itä-Euroopan maat ovat tehneet 10-vuotiset kansalliset toimintasuunnitelmat parantaakseen romanien asemaa. Bulgaria ja Romania ovat lisäksi tehneet ”National Reports on strategies for social protection and social inclusion” joissa on huomioitu romanit, ja Kroatia on tehnyt romaneille oman kansallisen ohjelman.

UNICEF näkee keskeisenä haasteena, ja mitä ei ole tarpeeksi näissä kansallisissa ohjelmissa painotettu, seuraavat seikat, joita Suomen UNICEF nyt esittääkin näiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön kehittämisen painopisteiksi:

Rekisteröinti ja seuranta

Ainoastaan kahden maan, Romanian ja Bulgarian, kansallisissa ohjelmissa on tartuttu rekisteröinnin haasteeseen. Rekisteröimättömien määrästä voidaan esittää vain arvioita, vaikutukset lapsen, ja edelleen aikuisen tulevaisuuteen ovat merkittävät: rekisteröimättömyys rajoittaa pääsyä niin terveydenhuoltoon, sosiaalisten palveluiden piiriin kuin koulutukseenkin.

  • Valtioiden on kiireellisesti selvitettävä romanien rekisteröinnin esteet, ja romanit on saatettava rekisteröinnin piiriin.
  • UNICEF suosittaa romaniväestön seurantaa asuinalueiden mukaan, sekä selkeää, ja riittävän eriytettyä tilastointia, jotta tarvittavat toimenpiteet osataan kohdentaa oikein. Suomella on hyvää osaamista seurannasta, tilastoinnista ja rekisteröinnistä.

Syrjintä ja köyhyys

Itä- Euroopan, paikoitellen mittavakin talouskasvu, on sivuuttanut lapset ja jo valmiiksi heikommin pärjäävät ryhmät, joista romanit ovat kaikkien lukujen valossa kriittisin ryhmä. Lapsiköyhyys – ja köyhyys yleensä, on keskittynyt tietyille alueille ja tietyille ryhmille. Tämä kertoo riittämättömästä panostuksesta aluepolitiikkaan ja tasa-arvoiseen kehitykseen.

Köyhyys romanien keskuudessa on noin neljä kertaa suurempi kuin saman alueen ei romanivähemmistöllä, mikä kertoo suuresta työttömyydestä.

Kansalliset toimintasuunnitelmat keskittyvätkin paljolti työllistämiseen. Liian vähän huomiota on kiinnitetty työllistämisen keskeisen haasteeseen, laajalle levinneeseen syrjintään, joka ei ole vältettävissä vain suoraan työllistämismahdollisuuksia parantamalla.

Koulutuksessa kouluun pääsy ei ole niinkään keskeinen haaste, vaan koulutuksen laatu ja sen sopivuus romanivähemmistölle. Romanilapsi aloittaa koulunsa valmiiksi syrjäytyneenä, vailla päivähoidon tai esiopetuksen tuomia valmiuksia. Syrjäytymistä lisää heikko peruskoulutuksen laatu, joka on puolestaan jo sinällään este jatko-opiskeluun hakeutumiselle – vain noin 1 % romaneista siirtyy jatkokoulutukseen. Koulutus Itä-Euroopassa onkin ollut keskeinen romaniväestön syrjäyttäjä enemmän kuin mahdollisuuksien luoja.

Muita työllistämisen keskeisiä esteitä, etenkin naisten kohdalla, on lasten puuttuva päivähoito. Tähänkään haasteeseen mikään näistä ohjelmista ei puutu.

  • Romaniväestön tulee itse saada osallistua alueensa kehittämistoimintaan. Kehitysohjelmat toimivat vain kun väestö on itse niihin sitoutunut, ja hankkeet ovat yhteisöjohtoisia. Kehittämisohjelmien, mm. koulutuksen tulee huomioida kulttuurin erityispiirteet.
  • Kansalliset romaniväestön olojen kohentamiseen suunnatut ohjelmat tulee jalkauttaa alueellisesti, ja keskeisille alueille tulee taata riittävät toimintavarat.
  • Koulujen rooli on keskeinen muutosagenttina. Yksiselitteisesti voi todeta, että mikäli romanilapset eivät pääse kunnolliseen koulutukseen, tilanne ei tule paranemaan. Romanialueiden koulujen ongelmat ja haasteet tulee avoimesti nähdä, ja niihin tulee rohkeasti puuttua - koulu ei toteuta tehtäväänsä jos lapsi ei siellä opi.

 

Alaikäisten lasten tilapäisen majoittamisen asianmukainen järjestäminen


Säilöönotto

Suomen UNICEF on huolestunut siitä, että Suomessa alaikäinen voi joutua otetuksi säilöön, joko yksin tulleena, tai perheensä kanssa, esim. henkilöllisyyden selvittämiseksi. Myös YK:n Lapsen oikeuksien komitea on esittänyt Suomelle huolensa alaikäisten säilöönoton mahdollistavasta käytännöstä.

  • Lapsia, odottavia äitejä, ja perheensä kanssa saapuvia lapsia ei saisi lainkaan sijoittaa säilöönottokeskukseen, vaan heille tulee kaikin keinoin pyrkiä löytämään muu ratkaisu.
  • Säilöönottopäätösten tekijät on ohjeistettava, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki säilöönotot tapahtuvat lain ja kansainvälisten sopimusten säädösten mukaisesti ja vain silloin, kun ne todella ovat välttämättömiä.

Asianmukainen majoitus

Alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseksi perustetuissa ryhmä- ja perheryhmäkodeissa on osaava henkilöstö ja valmius ottaa vastaan monikulttuurisia lapsia.

  • Näiden ryhmä- ja perhekotien valmentaminen ja niiden resursointi voisi olla yksi vaihtoehto ennakoitaessa mahdollisten alaikäisten kerjäläisten saapumista.

 

Ihmiskauppa


Suomen UNICEF haluaa lopuksi esittää huolensa siitä, että romaniyhteisöillä on löydetty vahvoja kytköksiä Euroopassa esiintyvään ihmiskauppaan.

UNICEFin tutkimus osoitti (Trafficking in Human Beings in South Eastern Europe, 2005), että Euroopan ihmiskaupan lähtömaissa useat ihmiskauppiaat sekä uhrit ovat romanitaustaisia. Lisäksi on vahvaa epäilyä siitä, että alueen romaniverkostot toimivat yhteistyössä ihmiskaupassa. Esimerkiksi Albaniassa on huomattu, että romanit Kreikassa ovat mukana albanialaisten lasten kaupassa. Moldovassa huomioitiin, että moldovalaisia lapsia kaupataan romaniverkostojen kautta Venäjälle kerjäämään. Suomen on varauduttava tähänkin haasteeseen.

  • Suomen UNICEF esittää harkittavaksi, että ohjeistukseen lisätään ohjeet ihmiskaupan tunnistamiseksi, ja toimenpiteet mahdollisten uhrien suojelemiseksi.



Helsingissä 7.5. 2008


Suomen UNICEF