Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittinen selonteko

Kansalaisyhteiskunnan kuuleminen 5.3.2008

 

Suomen UNICEF



Suomen UNICEF kiittää sitä, että hallitus on sitoutunut aktiivisesti edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista maailmanlaajuisesti ja tavoitteesta luoda ihmisoikeuspoliittinen selonteko tällekin hallituskaudelle.

Olemme tyytyväisiä siihen, että uuden ihmisoikeuspoliittisen selontekoa tehtäessä huomioidaan edellinen selonteko sekä sen saamat parannusehdotukset ja kuullaan kansalaisyhteiskuntaa laajalti. Tätä tämänpäiväistä tilaisuutta ennen järjestetty laillisuusvalvojien kuuleminen 25.1.2008 oli erinomainen, ja kiitos että myös me kansainvälisen ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan jäsenet saimme tuolloin tuoda terveisemme.

Tulevan selonteon kotimaanosuuden lähtökohdiksi mainitaan taustamuistiossa Suomen kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja Suomen määräaikaisraportointi. Taustamuistiossa pohditaan myös valvontaelinten suositusten ottamista pohjaksi uudelle selonteolle.

Näissä eri ihmisoikeusvalvontaelinten suosituksissa on tullut esille se, että Suomen menestyksekkään ihmisoikeuspolitiikan haasteena ei niinkään ole lainsäädännön, säädösten, asetusten tai ohjelmien puuttuminen, haasteena on näiden jalkauttaminen ja eri toimintaohjelmien valvonta ja seuranta. Valvontaelinten suositukset sisältävät ne keskeiset haasteet, joihin nyt tekeillä olevan ihmisoikeusselonteon tulisi ottaa kantaa.

Jotta uusi ihmisoikeuspoliittinen selonteko onnistuisi pyrkimyksessään olla tavoitteellinen juuri nämä valvontaelinten suositukset tulisi keskeisesti huomioida selonteossa ja kirjata toimenpiteet näiden asioiden korjaamiseksi.

Ihmisoikeusselonteko ei saisi myöskään olla irrallinen muista hallituksen ohjelmista, se pitää pysytä nivomaan tukemaan muita ohjelmia ja päinvastoin. Tällöin varmistetaan eri vastuuministeriöiden samalla äänellä puhuminen ja yhteisten asioiden edistäminen.

Yksi näistä ohjelmista, hallituksen Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma pitää sisällään tavoitteen sisällyttää lapsen oikeuksien opetus lasten kanssa työskentelevien perus – ja täydennyskoulutukseen.

Ihmisoikeuskoulutus on Suomessa erittäin puutteellista, seikka josta Suomi on mm. saanut YK:n lapsen oikeuksien komitealta joka määräaikaisraportoinnin kohdalla huomautuksen. Ihmisoikeuskoulutus on kautta linjan hyvin projekti- ja hankeluonteista, ja lähes täysin järjestöjen vastuulla. Esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ei ole sisällytetty koulujen opetussuunnitelmiin huolimatta siitä, että sopimus sisältää tiedottamisvelvollisuuden.

Sopimus ei sisälly myöskään opettajien, lastentarhaopettajien tai sosiaalityöntekijöiden opetussuunnitelmiin.

Esimerkkinä: hälyttävä määrä nuorisosta sallisi kuolemanrangaistuksen. Mielestämme kyse ei ole kovenevista asenteista, kyse on tiedosta ja tiedon puutteesta. Niin kauan kuin ihmisoikeuksia ei järjestelmällisesti levitetä, niitä ei opeteta tai niistä ei tiedoteta, ne jäävät ylätason ohjelmiksi ja ihmisoikeudet eivät toteudu ihmisen arjen tasolla.

Ihmisen arki ja arjen ihmisoikeudet toteutuvat omissa kunnissa. Suomi on saanut huomautuksia YK:n lapsen oikeuksien komitealta lasten joutumisesta hyvin erilaiseen asemaan riippuen siitä, missä kunnassa hän elää. Lapsen universaaleja oikeuksia ei tunneta eikä tunnusteta tasa-arvoisesti edes yhden valtion sisällä. Myös kuntien virkamiesten tulee olla tietoisia ihmisoikeuksista.

Tämän ihmisoikeusselonteon tuleekin sisältää Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoin tavoite siitä, miten ihmisoikeuskoulutus toteutetaan Suomessa. Selonteon tulee pitää sisällään myös toimintaohjelma siitä, miten tämä selonteko itsessään jalkautetaan kuntiin.

Emme tässä yhteydessä puutu erilaisiin lapsia koskeviin ihmisoikeushaasteisiin, sillä toteamme edellä jo mainittuun jo nojaten, että kun Suomen saamat huomautukset eri ihmisoikeusvalvontaelimiltä ja laillisuusvalvojien kannanotot huomioidaan tässä selonteossa, keskeiset lapsia koskevat haasteet tulevat käsiteltyä.


Suomen UNICEF