Suomen UNICEFin lausunto 4.2.2008

Lausunto Suomen ulkoasianhallinnon YK –strategian luonnoksesta/GLO -51/22.1.2008 - kohti laajaa turvallisuutta

Yleistä


Avoimuus ja aikataulu

Suomen UNICEF kiittää mahdollisuutta saada antaa lausuntonsa Suomen ulkoasianhallinnon YK –strategian luonnoksesta, (lausunnon antamisesta sovittiin puhelimitse 31.1.2008/GLO 51 Tiina Forsbergh, Juha Mustonen) ja hämmästelee samalla lausuntokierroksen suppeutta ja aikataulua. Monet ulkoasianhallinnon strategiat ovat hyvinkin avoimia ja kansalaisyhteiskunnan mielipiteitä toivotaan - olemmekin kokeneet yhteistyön Ulkoministeriön kanssa tässä suhteessa esimerkilliseksi. Tämä YK-strategia ei ole kiertänyt edes Suomen YK-järjestöjä, joita ei kuitenkaan ole niin monia, että se tekisi lausuntokierroksen liian raskaaksi. Esimerkiksi tulevaan ihmisoikeuspoliittiseen selonteon kohdalla järjestetään kaksi kuulemistilaisuutta, joidenka tarkoituksena on kartoittaa olennaisia sisältökysymyksiä. Ensimmäisessä kuulemistilaisuudessa kuultiin laillisuusvalvojia ja valtuutettuja, ja siellä kansalaisyhteiskuntaa edustivat kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan jäsenet. Tilaisuus oli erinomainen. Toinen tilaisuus on kansalaisjärjestöille. Tätä samaa avoimuutta ja aitoa pyrkimystä yhteistyöhön sekä hyvään lopputulokseen toivomme myös muille sektoreille.

Me YK –järjestöt teemme keskenämme tiivistä yhteistyötä, mutta edustamme kuitenkin kaikki omaa kohderyhmäämme. Mikään meistä ei ole kattojärjestö, joka puhuisi kaikkien äänellä. Erityisesti tässä tapauksessa YK-liitolle jäi aikaa vain viikko koota kansalaisjärjestökentän terveiset, se on mahdoton haaste.

Rakenne

Strategiassa on nostettu selkeästi esiin YK-hallinnon kolme peruspilaria, rauha ja turvallisuus, kehitys ja köyhyyden vähentäminen sekä ihmisoikeudet ja demokratia. Ne ovat kuitenkin jääneet keskenään irrallisiksi, vaikka niiden tulisi kulkea käsi kädessä. Tämä tekee strategiasta pirstaleisen ja hyvin nopeasti kootun oloisen.

Valitettavasti hieman koimme, että tätä Ulkoasiainhallinnon YK –strategiaa vaivaa sama näkökulma, josta suurlähettiläs Matti Kääriäinen moittii länsimaita vieraskynä-kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 31.1.2008: länsimaat eivät voi tarjota kehitysmaille demokratian ylärakenteita jos maan suurin huoli on tulla ylipäätään toimeen ja pitää kansalaisensa hengissä (”mikään yhteiskunta ei kehity, jos ihmiset ovat sairaita ja kouluttamattomia”).

Tähän vedoten YK-strategian lukujen paikkaa pitäisi mielestämme vaihtaa – konfliktien estäminen ja kriisinhallinnan tulisi olla viimeinen luku. Konfliktit ja kriisit syntyvät köyhyydestä ja ihmisoikeusvajeesta, ja näihin tulee puuttua jo strategiatasolla ensisijaisesti.

Luonnokseen toivottiin konkreettisia korjausehdotuksia. Valitettavasti ne jäävät lausunnossamme liian vähälle aikataulun vuoksi, ja myös sen vuoksi, että koemme luonnoksessa koko lähestymistavan olevan hyvin käsitteellinen, eikä toimenpiteisiin ja aikatauluihin orientoitunut. Pyrkimyksenähän kuitenkin on ”asettaa tavoitteita Suomen YK-politiikalle nykyisellä hallituskaudella ja toimia operatiivisena työkaluna”.

Johdanto


YK –strategia halutaan linkittää muihin jo olemassa oleviin tai tulossa oleviin strategioihin ja ohjelmiin. Tämä on tärkeää, mutta ei kuitenkaan riitä, että se tehdään vain nimeämällä kyseiset ohjelmat. Ne pitäisi oikeasti nivouttaa, joka on osaltaan haaste, sillä esim. ihmisoikeuspoliittinen selonteko on vasta tekeillä. Eduskunta on sen kohdalta mm. toivonut (Ihmisoikeuspoliittinen selonteko, Taustamuistio 30.11.2007, Suurpää UM, Groop-Bondestam OM, s. 1) köyhyyden esiintuomista, ja tarkempien keinojen nimeämistä siinä, miten Suomi turvallisuuspolitiikassaan pyrkii uhkien ennaltaehkäisyyn. Tätä köyhyyden esilletuomista keskeisenä haasteena turvallisuudelle olisi pitänyt korostaa myös kyseisessä YK –strategiassa.

2.2. Kestävä kehitys


Vaikka johdannossa viitataan kehityksen ja köyhyyden vähentämisen olevan yksi kolmesta YK:n toiminnan peruspilarista, luvussa Kestävä kehitys köyhyyden vähentäminen on sivuutettu. Sen ensimmäisessä lauseessa todetaan Suomen YK –politiikan keskeiset tavoitteet ja keskeiset osat laajaa turvallisuutta. Köyhyyden vähentämisen pitäisi kuulua niihin.

Kun Suomen YK –strategian tavoitteena on mennä ”kohti laajaa turvallisuutta”, tulisi ihmisoikeusperusteisen kestävän kehityksen edistäminen olla yksi keino sen saavuttamiseksi. Tätä ei luonnoksessa ole lainkaan.

Ehdotus edellisiin viitaten:

Köyhyyden vähentäminen ja taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävän, ihmisoikeusperusteisen kehityksen edistäminen ovat Suomen YK –politiikan keskeiset tavoitteet samoin kuin keskeiset osat laajaa turvallisuutta.”

Kappaleessa 5 on suora lainaus Suomen kehityspoliittisesta ohjelmasta, ja lainausta ei voine muuttaa. Toteamme kuitenkin, että koimme monen muun järjestön tavoin jo kehityspoliittisessa ohjelmassa puutteena sen, että koulutusta ei ole nostettu keskiöön kehityksen avaimena, turvallisuuden ja demokratian edistäjänä. Koulutus on myös paitsi monen YK –järjestön ydinosaamista, myös mitä suurimmassa määrin Suomen osaamista, ja sen, (jos jonkin), tulisi olla vientituotteemme. Ottaen huomioon koulutuksen vaikutuksen turvallisuuteen, koulutuksen tukeminen tulisi olla osa strategiaa.

2.3. Ihmisoikeudet ja kansainvälinen oikeus


Luvussa luvataan vaikuttaa ihmisoikeustilanteen paranemiseen ihmisoikeussopimusten pohjalta. Tässä kohdin on hyvin nostettu esiin myös tasa-arvon lähtökohdat.

Tätäkin lukua vaivaa valitettavasti hienoinen ylätason näkemys, lähtökohtana on ihmisoikeusvajeen seuranta, ei syihin puuttuminen. Tämä osuus pitäisi linkittää tiiviimmin strategian muihin osiin (oikeusvaltio ei synny ilman tasa-arvoa, köyhyyden vähentämistä, ihmisoikeusosaamista) tai otsikko pitäisi rajata tarkemmin (ihmisoikeusvalvonta/seuranta).

Lisää konkretiaa saataisiin, jos luvussa mainittaisiin Suomen aikataulu puuttuvien YK-sopimusten ratifiointien osalta (esim. YK:n vammaissopimus, YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen toinen lisäpöytäkirja).

3.2. Laaja kotimainen yhteistyöverkosto


Luvun otsikko lupaa paljon. Siitä ei kerro se, että tämä strategian luonnos lähetettiin vain yhdelle järjestölle, ja aikataulusyistä sen koordinaatiorooli on liian haasteellinen.

Tässä luvussa tulee mainita Suomessa toimivat YK –järjestöt: Suomen YK-liitto, Suomen Pakolaisapu, Suomen UNICEF, Suomen UNIFEM, UNDP -Suomi, Väestöliiton kehitysyhteistyöyksikkö (edustaa UNFPAa) ja Suomen UNESCO –toimikunta. Niiden tärkeä tehtävä on tuoda YK:ta lähelle kansalaista, tiedottaa ja vaikuttaa. Ne myös ovat käytännössä hoitaneet valtion velvollisuutta YK:n ihmisoikeussopimuksista tiedottamisesta. Ne tekevät kiinteää yhteistyötä eri ministeriöiden ja osastojen kanssa, johon kuuluu myös osallistuminen YK –kokouksiin (paljon laajempaa kuin nyt luonnoksessa mainittu nuorisoedustajan valinta yleiskokoukseen), lapsiedustajien valinnat ja asiantuntija-apua. Toivoisimme, että tätä ei sivuuttaisi. Se ei anna oikeutta näille järjestöille, eikä niille ministeriöille ja osastoille, jotka tätä erinomaista yhteistyötä tekevät.


Pääsihteeri Pentti Kotoaro

Ohjelmajohtaja Inka Hetemäki