SM1419386

00.01.02.02

SMDno-2014-3029

Suomen UNICEFin lausunto sisäministeriölle luonnokseen ihmiskaupan vastaisen toiminnan järjestämisestä valtioneuvostossa, koordinaatiorakenteen luominen

Suomen UNICEF kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattorin esitykseen ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaatiorakenteen luomisesta. Kiitämme myös siitä, että esitys on toimitettu lausunnolle laajalle järjestökentälle.

Lausuttavana oleva esitys ihmiskaupan vastaisen koordinaatiorakenteen luomisesta on vaikeaselkoinen. Tekstiä olisi huomattavasti selkeytettävä ja tiivistettävä ja kieltä yhdenmukaistettava.

Koordinaatioasiat

Esityksessä jää epäselväksi, pyritäänkö koordinaatioasioita käsittelevässä luvussa 2. ’Koordinaatioasiat’ kuvaamaan itse koordinaatiota, vai koordinaation puitteissa käsiteltäviä asioita. Käsiteltäväksi otettavia asioita ei voitane tällaisessa muistiossa päättää, joten olisi selvempää puhua vain koordinaatiosta.

Luvun 2 kappaleessa neljä mainitaan mahdollisena koordinaatioasiana ajatusten vaihtaminen kansalaisjärjestöjä koskevaa viranomaisyhteistyötä koskevista merkittävimmistä kysymyksistä. Tämä kyseinen kappale on epäselvästi ilmaistu. Tarkoitetaanko tällä sanoa: ”Toisena esimerkkinä koordinaatiosta mainittakoon yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa. Kansalaisjärjestöjen kanssa voidaan vaihtaa ajatuksia merkittävimmistä asioista.” Vai viitataanko kappaleessa siihen, että viranomaistahot vaihtavat toistensa kanssa ajatuksia kansalaisjärjestöyhteistyöstä?

Kansalaisjärjestöjen tulee voida myös esittää asioita käsiteltäväksi koordinaatiorakenteessa, kuten muistioluonnoksessa on ehdotettu. Tämä on erityisen tärkeää, sillä järjestökentällä on kokemusta ihmiskaupan vastaisen työn käytännön haasteista, joiden on tärkeää nousta viranomaistahon tietoon ja käsittelyyn. On myös yhtä tärkeää, että tieto asioiden käsittelystä kulkee viranomaistaholta järjestöille.

Koordinaatiojärjestelyt

Koordinaatiojärjestelyt on kuvattu luonnoksessa epäjohdonmukaisesti:

Koordinaatiojärjestelyiden ohjaus

Koordinaatiojärjestelyiden ohjausta käsittelevässä luvussa jää epäselväksi, mitä ohjauksella käytännössä tarkoitetaan. Onko kyse otsikon mukaisesti koordinaatiojärjestelyiden ohjauksesta, vai koordinaatiorakenteessa käsiteltävien asioiden eteenpäin viemisestä ja toimenpiteiden ohjaamisesta?

Ohjauksesta puhumisen sijaan näkisimme tärkeäksi käsitellä luonnoksessa sitä, mikä taho koordinaatiorakenteessa tekee linjauksia käsiteltävistä asioista.

Yhteensovittamissihteeristö

Yhteensovittamissihteeristön tehtäväkenttä kuvataan luonnoksessa epäselvästi;

  • sihteeristö vastaa ohjausryhmässä käsiteltävien asioiden käytännön valmistelusta. Tällä varmistetaan eri ministeriöiden kantojen yhteensovittaminen jo ohjausryhmäkäsittelyn valmisteluvaiheessa. (s. 2, ensimmäinen kappale)
  • yhteensovittamissihteeristön piiristä ehdotetaan asioita koordinaatiorakenteessa käsiteltäväksi (s. 2, viimeinen kappale)
  • yhteensovittamissihteeristössä tunnistetaan ohjauksen tarve (s. 3, toinen kappale)
  • yhteensovittamissihteeristön tehtäväksi määritellään koordinaatioasioiden poikkihallinnollinen valmistelu (s. 3, alaluku 3.2.)
  • asioiden sopiminen yhteensovittamissihteeristössä perustuu yksimielisyyteen. Myös eriävän mielipiteen jättäminen on mahdollista. (s. 4, ensimmäinen kappale)

Varsinaisen yhteensovittamissihteeristöä käsittelevän luvun 3.2. mukaan sihteeristön tehtävä on siis ohjauksen tarpeen tunnistaminen ja koordinaatioasioiden poikkihallinnollinen valmistelu. Tässä yhteensovittamissihteeristöä käsittelevässä luvussa olisi hyvä määritellä yhteensovittamissihteeristön rooli koko laajuudessaan. Nyt sihteeristön kokonaisrooli on ripoteltu luonnoksessa eri lukujen alle. Tämä aiheuttaa sekaannusta eikä sihteeristön roolista saa helposti kokonaiskuvaa.

Kun sihteeristön tehtävät poimii luonnoksen eri kohdista, voi todeta, että yhteensovittamissihteeristön tehtävä on sekä ehdottaa koordinaatiorakenteessa käsiteltäviä asioita, valmistella nämä asiat sekä tehdä niistä jo alustava päätös ohjausryhmäkäsittelyä varten. Yhteensovittamissihteeristöllä on siis hyvin keskeinen rooli koordinaatiorakenteessa, mikä tulisi tuoda luonnoksessa paremmin esiin. Keskeisen roolinsa vuoksi olisi tärkeää taata, vuoropuhelun ja eri tahojen yhteistyön varmistamiseksi, että yhteensovittamissihteeristössä on viranomaistahojen lisäksi edustettuna pysyvästi muitakin tahoja.

Tämän vuoksi ehdotamme yhteensovittamissihteeristön rakennetta erilaiseksi kuin luonnoksessa. Ehdotamme, että yhteensovittamissihteeristössä on viranomaistahojen lisäksi vakituisina jäseninä myös kansallinen ihmiskaupparaportoija sekä kaksi keskeistä toimijaa kansalaisjärjestötaholta. (Esimerkiksi lapsiasianeuvottelukunnassa kaikki keskeiset toimijat, viranomaiset ja järjestöt, kokoontuvat yhdessä.) Muita ihmisoikeusvaltuutettuja ja kansalaisjärjestöjen edustajia tulee lisäksi kuulla säännöllisesti asiantuntijoina yhteensovittamissihteeristössä.

Verkostoitumisen laajuus

Luonnoksessa on nimetty verkostoitumisen piiriin kuuluvia tahoja. Kannatamme esityksen mukaisesti erityisesti kansalais- ja työmarkkinajärjestöjen sekä Kuntaliiton mukaan ottamista verkostoitumiseen. Kun ihmiskaupan vastaisissa toimissa on kyse alaikäisistä henkilöistä, on tärkeää myös huomioida lastensuojelun rooli verkostoyhteistyössä.

Verkostoitumisen toteuttamistapa

Luonnoksessa esitetyn mukaan verkostoitumisen ytimenä on se, että ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori ja tarvittaessa muut viranomaiset pitävät säännöllisesti yhteyttä järjestökenttään (s. 4). On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kuvattaessa luonnoksessa esitetyn mukaista yhdensuuntaista vuorovaikutusta, jossa lähtökohtaisesti yksi henkilö verkostoituu muiden tahojen kanssa (kts. myös luonnoksen lopussa oleva kuva), ei voida puhua todellisesta verkostoitumisesta. Koordinaatiorakenteessa eri tahojen välillä tulee olla säännöllinen, aito kahdensuuntainen vuorovaikutuksellisuus ja yhteistyö.

Verkostoitumisen varsinainen tavoite jää luonnoksessa määrittelemättä. Kansalaisjärjestöille kertyneen tiedon välittäminen viranomaistaholle (s. 4) tai verkoston piirissä tapahtuva kokemusten vaihto (s. 5) on toki tärkeää, mutta ei voi toimia verkostoitumisen lopullisena tarkoituksena. Verkostoitumisen varsinaisen tavoitteen tulee olla kunnianhimoisemmalla tasolla, jossa päämääränä on tiedon siirron ja kokemusten vaihdon kautta ihmiskaupan tehokkaampi ehkäisy, tunnistaminen ja uhrien suojelu.

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan rooli koordinaatiorakenteessa

Kuten aiemmin esitimme, ehdotamme kansallista ihmiskaupparaportoijaa yhteensovittamissihteeristön vakituiseksi jäseneksi. On tärkeää, että kansallisella ihmiskaupparaportoijalla on mahdollisuus olla vaikuttamassa ihmiskaupan vastaisiin toimiin. Emme katso, että hänen itsenäinen ja riippumaton roolinsa kärsii yhteensovittamissihteeristössä mukana olosta, sillä kuten luonnoksessakin on sivulla 4 tuotu esiin, on tarvittaessa myös eriävän mielipiteen jättäminen yhteensovittamissihteeristössä mahdollista.

 

 

Helsingissä 2.2.2015

Suomen UNICEF ry

 

Inka Hetemäki

Vaikuttamis- ja ohjelmatyön johtaja

 

Anni Ritari

Vaikuttamistyön suunnittelija