1. Fatiman kylään saadaan vesipiste

(Teemat: puhdas vesi, tyttöjen asema, tyttöjen koulutus)

Fatima on tyytyväinen: hänen kylässään on vihdoinkin puhdasta vettä! Aikaisemmin vesi oli likaista ja saastunutta ja Fatima ja hänen sisaruksensa sairastuivat usein ripuliin. Veden haku oli myös vaarallista puuhaa: matkalla joen uomassa väijyi krokotiileja, mutta eniten Fatima pelkää kuitenkin sairauksia. ”Jouduin useasti hoitamaan sisaruksiani kun he sairastuivat likaisesta vedestä ripuliin. Jotkut kylän lapset myös kuolivat ripuliin. Onneksi meillä on nyt puhdasta vettä!” Fatima huudahtaa.

Ennen uutta vesipistettä vesi piti hakea kaukaa joelta. Fatimalta kului päivässä useita tunteja veden hakuun. Veden hakeminen oli raskasta, sillä vesiruukku painoi 15 litraa ja sitä kuljetettiin pään päällä. Vettä piti hakea monta kertaa päivässä, jotta koko perheelle riittäisi sitä tarpeeksi. Nyt vesipiste on kylässä, aivan Fatiman kodin lähellä.

Joitain vuosia sitten UNICEF, yhdessä maan hallituksen kanssa, rakensi vesiputken, jota pitkin vesi kulkee joesta kylään. Vesi on nyt puhdasta, sillä erityinen suodatin poistaa vedestä epäpuhtaudet. UNICEF on myös auttanut perustamaan kylään vesineuvoston, joka huolehtii, että uusi vesisysteemi toimii. Neuvosto opettaa myös kylän asukkaille hygieniaan liittyviä asioita.

Uusi vesipiste ja puhdas vesi ovat saaneet aikaan suuria muutoksia Fatiman kylässä: ripulitapauksia ei ole enää juuri lainkaan ja tytöt ehtivät käydä koulua kun veden hakuun ei enää kulu niin paljon aikaa. Myös äideillä on enemmän aikaa viljellä ja näin perheissä saadaan monipuolisempaa ravintoa.

Fatiman mielestä parasta uudessa vesipisteessä on se, että hän pääsee nyt kouluun. ”Koulussa oleminen on kaikkein mukavinta. Laulamme luokassa ja opimme lukemaan. Se on hauskaa!” Fatima riemuitsee.

 

2. Kaikki kouluun Afrikassa

(Teemat: koulutus ja tyttöjen koulunkäynti) 

Afrikan tasangoilla valkenee uusi aamu. 12-vuotias poika nimeltään Manessé herää aurinkoiseen aamuun. Manessé käy herättämässä kaksi sisarustaan ja pikkusiskonsa Rosalian, joka valmistautuu hymyssä suin kouluun lähtöön. Pian he kiiruhtavat yhdessä vehreiden banaanipuiden reunustamaa polkua kohti koulua.

Saatettuaan Rosalian kouluun Manessé kävelee takaisin kotiin ja ryhtyy auttamaan vanhempia sisaruksiaan peltotöissä. Kovasta työstä huolimatta perunapellon tuotto ei riitä neljän sisaruksen elämiseen ja tulevaisuutta varjostaa jatkuva epävarmuus seuraavasta ateriasta.

Sisarukset ovat menettäneet vanhempansa ja pitävät nyt huolta toisistaan. Jäätyään orvoiksi ei heillä kaikilla ole ollut mahdollisuutta käydä koulua. Ilman koulutusta palkkatyön saaminen on vaikeaa, ja Manessé usein toivoo, että edes pikkusisko Rosalia pystyisi käymään peruskoulunsa loppuun. Se antaisi heille mahdollisuuden parempaan elämään – pois köyhyydestä.

Samaan aikaan naapurikylässä 15-vuotias tyttö nimeltään Branca kiiruhtaa hakemaan vettä. Lähin kaivo sijaitsee kilometrin päässä perheen kodista. Brancan tehtäviin kuuluu ennen kouluun menoa kantaa 25 litran vesisäiliö kaivolta kotiin. Hän auttaa myös äitiä ja isosiskoa aamupalan valmistamisessa.

Branca kertoo olevansa hyvin onnekas ja etuoikeutettu. Hän saa käydä koulua ja oppia uusia asioita, vaikka onkin ikätovereitaan viisi vuotta jäljessä. Brancan isosiskolla Suzanalla ei puolestaan ole ollut mahdollisuutta käydä koulua loppuun. Hänen pitää päivittäin auttaa äidin mukana työskentelemään pellolle.

Mieti mitä kaikkea sinulla ei olisi, jos sinä tai vanhempasi ette olisi käyneet koulua? Koulunkäynnillä on suuri merkitys meidän jokaisen elämään. UNICEF tekee töitä, jotta Brancan ja Rosalian kaltaiset lapset saavat mahdollisuuden koulunkäyntiin. Orvoille lapsille järjestetään kerhoja, joissa he voivat auttaa toinen toisiaan pärjäämään.