Seksuaalisen häirinnän vähättelystä on päästävä eroon

Näkökulma

Lasten ja nuorten kokemukset seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta on otettava vakavasti. Seksuaalikasvatus on saatava osaksi opettajien koulutusta.

Käsi laitettiin välitunnilla hameen alle ja genitaalialuettani koskettiin luvatta. Eräs opettaja sanoi, että pojat on poikia ja tällainen käytös tarkoittaa ainoastaan, että minua pidetään nättinä.

Mun kavereita kiusattiin fyysisesti sen takia, kun he ovat tyttö ja transpoika, jotka ovat yhdessä. Opettaja sanoi, että oma vika, kun ootte tuommoisia. Se ahdistaa muita. Älkää olko yhdessä.

Kurssille tullessa opettaja ilmoitti, ettei pysty keskittymään kurssin opetukseen, jos olen pukeutunut ja laittautunut häntä miellyttävällä tavalla.

Lainaukset ovat Ylen MOT-tv-ohjelman kyselystä, jossa nuoret kertoivat kokemuksia koulussa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta. Yllä olevat kokemukset erottuvat aineistosta poikkeuksellisen surullisina siksi, että niissä opettaja on vähätellyt ahdistelua tai syyllistynyt häirintään itse. Siis se ihminen, jolle lasten ja nuorten pitäisi voida kertoa tällaisista asioista luottaen saavansa apua. Se jonka pitäisi puuttua häirintään. 

Samaa aihetta selvitettiin vuoden 2017 kouluterveyskyselyssä. On äärimmäisen tärkeää, että asiasta kysytään ja nuorten kokemukset tulevat näkyviin – MOT:n jutusta käy ilmi, että oman koulun tulokset tulivat osalle rehtoreista yllätyksenä. Häirinnästä kysyminen on myös viesti siitä, ettei se ole oikein ja ettei se ole jotain, joka on vain kestettävä.

Seuraava askel asian tunnistamisesta on sen käsittely kouluissa sekä henkilökunnan että oppilaiden kanssa. On kuitenkin tärkeä huomioida, että häirintä on kouluympäristöä laajempi, yhteiskunnallinen ongelma. A-studion haastattelema rehtori Markku Piippo kutsui omassa koulussaan keskusteluun mukaan myös paikallismedian ja kodit.

Opetushallitus on julkaissut oppaan seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Mutta riittääkö tämä? Opettaja Elina Tuomi kertoi A-studiossa tunnistavansa nuorten kuvailemat asiat koulun arjesta ja keskustelevansa aiheesta oppilaiden kanssa jatkuvasti. Hän kuitenkin kritisoi opettajien koulutusta siitä, ettei itse ollut saanut koulutuksesta lainkaan valmiuksia käsitellä aihetta.

Apulaisprofessori Kristiina Brunila vaati seksuaalikasvatusta osaksi opettajien koulutusta. Kannatamme ajatusta lämpimästi ja ehdotamme, että sen suunnittelussa lähtökohdaksi otetaan ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus sekä lasten ja nuorten kokemukset.

Kuten lukiolainen Antti Avoranta asian tiivisti, häirintä ei ole ihastuksen osoitus. On jo korkea aika kitkeä häirinnän vähättely niin koulusta kuin koko yhteiskunnasta. Se joka sanoo hevosen potkivan rakkaudesta, ei luultavasti koskaan ole joutunut hevosen potkaisemaksi.

Ira Custódio ja Mia Malama

Kirjoittajat työskentelevät kotimaan vaikuttamistyön asiantuntijoina Suomen UNICEFilla.