Lasten digitaalinen tulevaisuus on käsissämme

Näkökulma

Kun lapset käyttävät digitaalisia palveluita, heistäkin jää digitaalinen jälki. Palvelun käytön yhteydessä kerätty data jää yritysten omaisuudeksi määräämättömäksi ajaksi, ja sitä yhdistetään muihin tietoihin. UNICEF ja Sitra haluavat yhdessä nostaa esille datan keräämisen ja myymisen pitkäkestoiset vaikutukset lapsiin.

Sitran juuri julkistaman selvityksen mukaan 16-vuotiaan nuoren tiedot välitettiin millisekunneissa kymmenille yrityksille, kun hän käytti yhtä ainoata palvelua kännykällään. Nämä yritykset käyttävät saamaansa dataa kukin omalla, käyttäjälle näkymättömällä tavallaan.

Datan kerääminen ja
hyödyntäminen on miljardibisnes

Niin aikuiset kuin lapset käyttävät erilaisia digitaalisia palveluita, jotka keräävät yksilöistä valtavan määrän tietoa. Dataa keräämällä tarjotaan käyttäjälle erilaisia “maksuttomia” palveluja tai vaikkapa oleellista tietoa. Samaan aikaan sen avulla tehdään yhä koukuttavampia pelejä tai muuta viihdettä, joihin tulee helposti käytettyä enemmän aikaa tai rahaa kuin haluaisi.

Esimerkiksi Facebookin ja Googlen liiketoiminta perustuu käyttäjien datan keräämiseen ja sen rikastamiseen, ja siitä syntyvien tuotteiden edelleen myyntiin. Kun toisessa vaakakupissa ovat miljardien tulot, saattavat yksilöiden edut ja oikeudet menettää merkitystään, sillä käyttäjät eivät suoraan ole näiden yritysten asiakkaita. Lasten kohdalla tilanne on vielä vaikeampi, koska usein palveluissa, niiden evästekäytännöissä tai käyttöehdoissa ei huomioida lapsia omana käyttäjäryhmänään lainkaan.

Tietoja voidaan käyttää
vielä vuosikymmenten päästä

Emme tiedä, mitä lapsista kerätylle datalle tapahtuu. Tietoja ostavat yritykset tai valtiot voivat käyttää niitä vuosien ja vuosikymmenten kuluessa tarkoituksiin, joihin netin käyttäjä ei koskaan kuvitellut tietojensa päätyvän. Dataa yhdistelemällä meistä tiedetään paljon enemmän kuin moni tulee ajatelleeksi. Kun vielä monet käyttävät erilaisia aktiivisuusmittareita ja kännyköiden ääniohjautuvia assistentteja, kuva yksilöstä tarkentuu edelleen.

Välittömien hyötyjen ja haittojen ohella kysymys on myös tulevaisuudestamme. Pahimmassa tapauksessa datan kääntöpuoli on hyvinkin synkkä, kuten olemme saaneet oppia esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleista tai Brexit-äänestyksestä, joissa vaikutettiin äänestäjiin kohdistettujen valeuutisten ja mainosten avulla sosiaalisessa mediassa.

Paikannustietoa kerätään
jopa kahden sekunnin välein

The New York Times sai käsiinsä tietokannan, jonka avulla pystyi seuraamaan miljoonan matkapuhelimen käyttäjän liikkeitä yksityiskohtaisesti New Yorkin kartalla. Paikannustiedot oli kerätty jopa kahden sekunnin välein kuukausien ajan. Paikannus ja data oli niin tarkkaa, että sen avulla voitiin tunnistaa yksilöitä. Vastaavia tietoja kerää pelkästään Yhdysvalloissa ainakin 75 yritystä yli 200 miljoonalta käyttäjältä. 

Haluammeko, että lapsistamme on aikuisina saatavilla valtavasti dataa, josta ilmenee minuutin tarkkuudella kaikki paikat, joissa he ovat koskaan olleet? Tai tiedot siitä, mitä he ovat tehneet ja kenen kanssa puhuneet? Nämä tiedot voivat päätyä vakuutusyhtiöille, potentiaalisille työnantajille, autoritäärisille valtioille tai yksityisille vihamiehille. Tietojen hävittäminen on lähes mahdotonta.

Tarvitsemme paremmat pelisäännöt datan hallinnalle, keräämiselle ja käytölle. Muutos on suuri, mutta välttämätön, mikäli haluamme maailman, jossa yksilöillä on vapaus ja itsemääräämisoikeus. Yrityksillä olisikin nyt tuhannen taalan paikka lähteä puolustamaan lasten oikeuksia verkossa. Evästekäytännöt olisi helppo uudistaa lapsiystävällisiksi ja toisaalta esim. palveluiden käyttöehtoja voisi kehittää reilusti ymmärrettävämmiksi. Itsesääntelyn avulla voidaan saavuttaa monia parannuksia nopeammin ja ketterämmin.

Lapsia tulee suojella
paremmin kuin aikuisia

Lapsella on oikeus henkilökohtaisiin tietoihinsa. Lapsen ollessa pieni, myös hänen vanhemmillaan tulee olla realistinen mahdollisuus hallita tietoja. Yritysten on pyydettävä lupa lapsen tietoihin tavalla, jonka hän voi ymmärtää. Tämä tarkoittaa, että lapsen on myös kyettävä ymmärtämään seuraukset, joita datan luovuttamisella on. Iästään ja kehitystasostaan riippuen lapset eivät välttämättä ymmärrä laajoja syy-seuraussuhteita tai tekojensa vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Lapset tulee tunnistaa erityisenä käyttäjäryhmänä ja heitä täytyy suojella.

Lasten kehitys on vielä kesken, siksi he ovat oikeutettuja aikuisia parempaan suojeluun - ja se on aikuisten tehtävä. Tähän haasteeseen uskomme vastuullisten yritysten tarttuvan kehittämällä aivan uudenlaisia, reiluja ja ihmiskeskeisiä, digitaalisia menestystarinoita.  

UNICEF johtaa ryhmää, joka yhdessä valtioiden, yritysten ja tutkijoiden kanssa tuottaa globaalit pelissäännöt lapsiin liittyvän tekoälyn käytölle, jotka koskisivat niin valtioita kuin yrityksiä. Pelisääntöjen kehittämistä rahoittaa Suomen valtio. Ne on tarkoitus julkaista 2020 kesäkuussa Helsingissä järjestettävässä kansainvälisessä seminaarissa. 

 28.1.2020

Jussi Kivipuro, kehitysjohtaja, Suomen UNICEF,  Jaana Sinipuro, projektijohtaja, Sitra