Siirry sisältöön

Aseet hävisivät Manjur Alin piirroksista

Lastensuojelu on olennainen osa hätäaputyötä. Tämän todistaa rohingya-lapsen tarina Bangladeshin Cox’s Bazarissa.

Kirsi Haru Artikkeli
Kirsi Haru
Lapsi piirtämässä lattialla.

Eläimiä, kukkia, ihmisiä kalastamassa, erilaisia rakennuksia – Manjur Ali esittelee piirroksiaan innokkaana. Sitten hän kysyy, haluanko nähdä lisää. Ja haluanhan minä, vaikka tiedänkin mitä odottaa.

"Kalastamassa" - Manjur Alin piirrustus.

Poika kaivaa esiin toisen nipun töitään. Ja niin edessäni on aseita, räjähtäviä pommeja, helikoptereita, sotilaita, silvottuja ruumiita, auki revittyjä vatsoja ja hirtettyjä ihmisiä.

Manjur Alin piirroksia on vaikea katsella, sillä ne eivät ole mielikuvituksen tuotetta, vaan asioita, joita hän 10-vuotiaana joutui todistamaan.

Lasten
turvasatama

Lämpömittari näyttää +42 astetta varjossa ja kuiva maa pölyää suoraan keuhkoihin Kutupalongin pakolaisleirin kapeilla kujilla Cox’s Bazarissa. UNICEFin tukema lapsiystävällinen tila on kuin sauna, mutta se on täynnä lapsia, jotka pelaavat, leikkivät ja piirtävät. Pihalla on käynnissä pallopeli.

Lapsiystävällinen tila on nerokas konsepti, sillä kun lapsen elämä kriiseissä järkkyy, leikki on parasta lääkettä.

Lapsiystävällisessä tilassa on turvallisia aikuisia, jotka ohjaavat leikkimään. Siellä voi myös vain olla, jos niin haluaa. Paikka tuo normaaliutta kriisin keskelle ja vapauttaa lapset olemaan lapsia, vailla huolia ympäröivästä todellisuudesta.

Työntekijät myös kartoittavat lapsia ja perheitä, jotka ovat erityisen psykososiaalisen tuen ja terapian tarpeessa.

Sanotaan, että leikki on lasten työtä. Tässä tapauksessa lasten leikki on UNICEFin työtä.

Arkkitehti tai miksei
vaikka jalkapalloilija

Istumme Manjur Alin kanssa vierekkäin lapsiystävällisen tilan lattialla. Hän on nyt 12-vuotias. Perhe pakeni Myanmarista Bangladeshiin elokuussa 2017, puolen miljoonan muun rohingyan tavoin.

Kirsi Haru ja Manjur Ali katselevat lattialla istuen piirroksia.

Juttelemme ainoastaan nykyhetkestä ja tulevasta, sillä lasten kokemia traumoja ei ole syytä kaivaa uudestaan pintaan, mikäli he eivät itse tuo niitä esiin. Tiedän ennalta, että Manjur Alin kaksi siskoa tapettiin ennen kuin perhe pakeni. Kaikki veljet sekä isä ja äiti ovat kuitenkin nyt täällä Kutupalongin leirillä. Manjur Ali on perheen nuorimmainen.

Piirtäminen on ollut Manjur Alille parasta terapiaa. Kun sanoja trauman käsittelyyn ei löydy, asioita voi työstää kuvin. Poika on erinomaisen taitava kynän käyttäjä, esimerkiksi talot hänen piirroksissaan ovat hienosti perspektiivissä.

Juuri tällä hetkellä hän haaveilee suunnittelevansa taloja työkseen, mutta Manjur Ali on myös taitava jalkapalloilija ja lasten urheilukerhon presidentti.

Lastensuojelu – jota lapsiystävälliset tilatkin UNICEFin työssä edustavat – on kriittistä juuri lasten tulevaisuuden tähden.

Kaksi lasta leikkii Cox's Bazaarin pakolaisleirillä UNICEFin tukemassa lapsiystävällisessä tilassa.

Perusasioilla, kuten puhtaalla vedellä, riittävällä ravinnolla ja terveydenhoidolla pidetään lapset hengissä ja fyysisesti terveinä. Rikkinäisen mielen on kuitenkin vaikea käydä koulua ja oppia, tai ylipäätään ajatella minkäänlaista tulevaisuutta.

Rohingya-kriisi
on YK-järjestöjen jättihaaste

Elokuun 2017 tapahtumien seurauksena sadat tuhannet ihmiset pakenivat Myanmarista viidakon läpi ja osin veneillä turvaan rajan toiselle puolelle. Pako vei monilta useita viikkoja. Ihmiset saapuivat perille Bangladeshin Cox’s Bazariin nälkiintyneinä ja huonokuntoisina, osa vakavasti loukkaantuneina.

Alkoi Bangladeshin hallituksen ja YK-järjestöjen kilpailu aikaa vastaan, jotta rohingyoille saatiin heidän tarvitsemaansa suojaa ja hoitoa.

Kukkulaista viidakkoa raivattiin asuinalueeksi, bambusta ja pressuista rakennettiin suojia. Ennestään köyhän alueen tieverkosto ja muu paikallinen infrastruktuuri oli äärirajoilla, kun sadoille tuhansille ihmisille tuotiin puhdasta vettä, ruokaa ja lääkkeitä.

Voidaan pitää pienenä ihmeenä sitä, että suurilta tautiepidemioilta on vältytty.

Yleiskuva Cox's Bazaarin rohingya-pakolaisleiristä: runsaasti telttoja kukkuloiden rinteillä.

Tällä hetkellä kaikki peruspalvelut toimivat, ja alun tilapäisratkaisuista on siirrytty pysyviin. Syvät porakaivot pumppaavat aurinkoenergialla vettä vesipisteisiin ympäri leiriä. Terveyspisteet ja sairaalat hoitavat niin rokotukset, äitiysneuvonnan, synnytykset kuin perussairaudet ja lääkkeiden jakelun.

Maailman ruokaohjelma WFP takaa perusravitsemuksen. Kouluja ja lapsiystävällisiä tiloja on ympäri leirejä, vaikkei likimainkaan riittävästi.   

Lapset on
pidettävä kiinni tulevaisuudessa

Rohingyojen koti on toistaiseksi Bangladeshissa, eikä tilanteen poliittinen ratkaisu ole edistynyt. Pako on kestänyt jo kaksi kokonaista vuotta.

Moni lapsi ja nuori tarvitsee edelleen tukea ja terapiaa kaiken kokemansa keskellä. Lastensuojelu ja koulunkäynti ovat heille elämänlankoja, jotka estävät vaipumista näköalattomuuteen.

Vaikka jutussa on tähän asti puhuttu rohingyalapsista, sama suojelun ja tuen tarve koskee paikallisia lapsia. Siksi UNICEFin työ kattaa niin pakolaiset kuin paikallisen yhteisön. Cox’s Bazarin alue on Bangladeshin toiseksi köyhin, ja ilman koko alueen tukea paikallisten ymmärrys ja empatia alkavat ajan kuluessa loppua.

Yhteinen
kieli

Juttelemme Manjur Alin kanssa paikallisen UNICEF-kollegan avustuksella. Ilman tulkkaustakin käy selväksi, että hän on älykäs ja päättäväinen poika.

Nappaan itsekin kynät ja piirrän Manjur Alille värikkään papukaijan. Se riemastuttaa häntä suuresti. Seuraavaksi saan eteeni lisää paperia ja kirjan, jossa on kuva suurista, joutsenia muistuttavista linnuista. Siinä sitten hymyillen piirrämme vierekkäin, eikä sanoja tarvita.

Manjur Ali on jo vuodattanut paperille pahimmat painajaisensa. Moni muu rohingya-lapsi taistelee edelleen omiensa kanssa.

Kuvat: Jari Kivelä

Katso myös: Anssi Kelan matkapäiväkirja Cox's Bazaarista

Julkaistu30.1.2020