Rekisteröimättömät lapset

Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. (LOS 7. artikla)

Lapsen syntymän rekisteröinti on maan hallinnolle velvoitettu toimenpide. Rekisteröinnin myötä lapsen olemassaolo tunnustetaan. Se takaa, että hänen oikeutensa voivat toteutua ja että hänen tarpeensa voidaan tyydyttää. Lapsen kansallisuus tunnustetaan ja hän voi saada passin, avata pankkitilin, saada luottoa, äänestää ja saada työtä. Rekisteröimätön lapsi jää vaille perusterveydenhuoltoa, esimerkiksi säännöllisiä rokotuksia. Usein hän ei myöskään pääse aloittamaan koulua. Rekisteröinti on oleellinen myös turvaverkkoa luotaessa: lapsen täytyy voida todistaa ikänsä, jotta pelastuisi työnteolta silloin kun alaikäraja työnteolle on määrätty. Jos hän pystyy todistamaan ikänsä, häntä ei voi värvätä liian nuorena armeijaan. Tyttöjen kohdalla ikätodiste on olennainen, jotta he eivät joudu naimisiin liian nuorena.

Lapsien rekisteröinti on useissa maissa vähäistä. Lait rekisteröimisestä saattavat olla olemattomat ja niiden toteutus vielä heikompaa. Erityisesti syrjäisillä seuduilla vanhemmat eivät aina ymmärrä lapsen rekisteröinnin etuja. On tärkeää ottaa sekä maan hallinto että vanhemmat huomioon kampanjoinnissa lasten rekisteröinnin puolesta. UNICEF tekee työtä useissa maissa lapsien rekisteröimiseksi. Esimerkiksi vuonna 2003 UNICEF aloitti Afganistanin hallituksen kanssa kampanjan kaikkien alle vuoden ikäisten rekisteröimiseksi.

Esimerkkejä:

• Vuonna 2008 51 miljoonan lapsen syntymä jäi rekisteröimättä.
• Etelä-Aasiassa 23 miljoonan lapsen syntymää ei rekisteröity Vuonna 2006. Tämä vastasi 47 prosenttia kaikista rekisteröimättömistä syntymistä maailmanlaajuisesti.
• Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa vain 35 prosenttia lapsista rekisteröidään.

Aiheeseen liittyvää